Blogi: Intohimon voima

Miksi sisäinen motivaatio ruokkii merkityksellistä vapaaehtoistyötä? Tutkijat erottavat kaksi intohimon muotoa.

Sopusointuinen intohimo syntyy, kun ihminen voi päättää vapaasti vapaaehtoistoiminnan, jota haluaa tehdä. Silloin se sopii hänen arvoihinsa ja omaan käsitykseen itsestänsä. Vapaaehtoistoiminta tuntuu luonnolliselta ja energisoivalta. Pakonomainen intohimo voi puolestaan johtua ryhmäpaineesta tai velvollisuudentunteesta. Tällöin ihminen kokee painetta tehdä vapaaehtoistoimintaa johtuen esimerkiksi häneen kohdistuvista odotuksista, syyllisyyden tunteesta tai tarpeesta todistaa jotakin. Molemmat intohimon lajit voivat lisätä osallistumista vapaaehtoistoimintaan, mutta henkiset seuraukset eroavat merkittävästi.

Tutkimukset, joissa tätä mallia on sovellettu vapaaehtoistyöhön, osoittavat, että sopusointuinen intohimo ennustaa pitkäaikaista sitoutumista, hyvinvointia ja tasapainoa antamisen ja oman elämän välillä. Sopusointuisen intohimon ohjaamat vapaaehtoiset kokevat iloa, ylpeyttä ja itsensä kehittämisen tunnetta. He osallistuvat vapaaehtoistoimintaan siksi, että toiminnan sisällöt ja tavat heijastavat syvästi heidän omaa käsitystänsä itsestään ihmisenä ja vapaaehtoisena.

Pakonomaisessa intohimossa ihmiset voivat ylikuormittua tai ohittaa omat rajansa tehdä vapaaehtoistoimintaa. Vaikka tämä intohimo voi tuottaa lyhyitä aktiivisuuden jaksoja, se johtaa usein stressin tunteeseen, ristiriitoihin muiden velvollisuuksien tai tehtävien kanssa, ja lopulta luopumiseen vapaaehtoistoiminnasta. Se voi jopa johtaa loppuunpalamiseen. Vapaaehtoistyön muuttuessa velvollisuudeksi eikä kutsumukseksi, intohimon liekki alkaa hiipua.

Sisäinen motivaatio on intohimon lähde

Intohimoon liittyy läheisesti käsite sisäisestä motivaatiosta. Se syntyy ihmisen omasta halusta ja kiinnostuksesta tehdä jotakin. Tutkimukset osoittavat, että vapaaehtoiset, jotka kokevat sisäistä motivaatiota, ovat johdonmukaisempia, tyytyväisempiä ja he omaksuvat entistä todennäköisemmin vapaaehtoisidentiteetin. He alkavat nähdä auttamisen osana sitä, keitä he ovat sen sijaan, että se olisi vain asia, jota he tekevät. Tämä ylläpitää osallistumista ja sitoutumista vapaaehtoistoimintaan voimakkaasti ja pitkäjänteisesti.

Tutkimukset paljastavat myös, että vapaaehtoisorganisaatiot voivat aktiivisesti vahvistaa sisäistä motivaatiota. Vapaaehtoisen mahdollisuus vaikuttaa omaan rooliinsa, tehtäviinsä ja päätöksiin ovat vahvoja tekijöitä verrattuna siihen, että kaikki on ennalta määrättyä. Silloin muodostuu tunne, että saa toimia omien arvojensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti eikä pelkästään ulkoisen pakon tai ennalta-annettujen ohjeiden takia. Tämä lisää merkittävästi ponnisteluja vapaaehtoistoiminnan eteen ja myös vapaaehtoistoiminnasta saatavaa tyytyväisyyden tunnetta. Jopa yksinkertaiset toimet, kuten äänestys varojen käytöstä tai henkilökohtaisen palautteen antaminen, voivat vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta. Kokemus osaamisesta, arvostuksesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta vahvistavat entisestään vapaaehtoistyön sisäistä palkitsevuutta.

Yksi keskeinen havainto liittyy arvojen yhteneväisyyteen. Vapaaehtoiset ovat paljon intohimoisempia ja sitoutuneempia, kun he kokevat, että järjestön iso tehtävä maailmassa heijastaa heidän omia uskomuksiaan. Kun henkilökohtaiset arvot kohtaavat organisaation arvot, syntyy jaettu merkityksellisyyden tunne. Silloin vapaaehtoiset pysyvät toiminnassa mukana, pystyvät osallistumaan itselle luontevilla ja myös luovemmilla tavoilla. He toimivat vapaaehtoisorganisaation lähettiläinä, jotka innostavat muita mukaan.

Loppupäätelmät ja pieni ajatuspähkinä pohdittavaksi

Intohimo vapaaehtoistyössä on paljon enemmän kuin pelkkää innostusta. Se on syvä psykologinen moottori, jota muovaavat vapauden tunne, merkityksellisyyden kokemus, oma identiteetti vapaaehtoisena ja syvä yhteys tehtävän vapaaehtoistoiminnan olemassaolon tarkoitukseen maailmassa. Kun vaalimme näitä kaikkia, vapaaehtoistoiminta johtaa kestävään ja ilontäyteiseen osallistumiseen. Silloin se hyödyttää sekä vapaaehtoisia että yhteisöjä, joissa he palvelevat.

Organisaatioille viesti on selvä: vahvista pitkäaikaista osallistumista tukemalla vapaaehtoisten sisäisiä motivaatiotekijöitä. Yksilöille ohje on yhtä yksinkertainen: valitse asiat, jotka puhuttelevat arvojasi, anna intohimon kasvaa luonnollisesti ja palvele tavoilla, jotka tuntuvat sinulle aidoilta. Ole oma itsesi, toteuta omaa itseäsi.

Varaa hetki itsellesi. Ota vapaus ajatella toisin. Pohdi seuraava kahta kysymystä.

• Mitä juuri sinä rakastaisit tehdä koko sydämestäsi lionstoiminnassa?
• Miten sinä muuttaisit lionstoimintaa, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tehdä juuri niitä asioita, joihin heidän sydämensä sykkivät?

Vahvin vapaaehtoistyö ei synny velvollisuudesta. Se syntyy intohimosta: hiljaisesta, vakaasta ja syvästi inhimillisestä.

PCC Mika Pirttivaara, GAT-aluejohtaja

Käytetyt lähteet

• Fernandes, T., & United Nations Volunteers (UNV) (2023). Towards a better understanding of volunteer engagement (raportti).
• Finkelstein, M. A., Penner, L. A., & Brannick, M. T. (2005). Intrinsic vs. extrinsic motivational orientations and the volunteer experience.
• Geiser, C., Okun, M. A., & Grano, C. (2013). Who is motivated to volunteer? A latent profile analysis linking volunteer motivation to frequency of volunteering.
• Mertins, V., et al. (2021). In absence of money: A field experiment on volunteer work motivation.
• Muñoz-Llerena, A., et al. (2025). A systematic review of volunteer motivation and engagement (sports/disabled sports focus). MDPI / systematic review.
• Naqshbandi, K. Z., et al. (2023). Exploring volunteer motivation, identity and meaning in online science platforms.
• St-Louis, A. C., Tremblay, I., & Vallerand, R. J. (2016). Passion for a cause: How it affects health and subjective well-being among volunteers.
• Stukas, A., & Volunteering Australia (2022). Understanding motivations to volunteer (raportti)
• Szabo, A., et al. (2022). Dimensions of passion and their relationship to risk and wellbeing.
• Vallerand, R., Blanchard, C., Mageau, G. A., Koestner, R., Ratelle, C., Léonard, M. & Marsolais, J. (2003). Les passions de l’âme: On obsessive and harmonious passion.