Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

"Vain kerran voi olla klubin ensimmäinen naisjäsen."

Hannele Taattola
LC Nilsiä/Syvärinseutu

Liityin LC Nilsiä/Syvärinseudun klubiin tammikuun 2004 kokouksessa.

Olin vuonna 2003 tulevan leijonakummini kanssa eräässä potilasjärjestön tilaisuudessa. Matkalla juttelimme ja kerroin, että olin pitänyt aiemminkin paljon esitelmiä. Jopa Nilsiän leijonaklubille, koska silloinen työnantajani oli minua pyytänyt pitämään hänen puolestaan kuukausiesitelmän heidän klubilleen.

Tuleva kummini sitten kertoi, että Nilsiässähän on kaksi klubia ja hänen klubinsa oli juuri tehnyt päätöksen ottaa jäseniksi myös naisia. Hän pyysi minua LC Nilsiä/Syvärinseudun jäsenehdokkaaksi.

Oho, mikä kunnia! Mielikuvani leijonista oli toki se, että he ovat kaikki paikkakunnan kermaa ja vähän ylempiarvoisia ihmisiä. Kysymys oli kunnia-asia! Muistan vieläkin, että päätin ilmoittaa vastauksen seuraavana päivänä keskusteltuani mieheni kanssa asiasta.

Päätös haluta leijonaksi oli lopulta helppo. Vain kerran voi olla klubin ensimmäinen naisjäsen.

Kun tammikuun kokouksessa näin muut jäsenet, havaitsin aika monen olevan jo entuudestaan tuttuja. Leijonavala oli juhlallinen. Tunnelma oli erittäin positiivinen ja leijonat kohtelivatkin minua monta vuotta kuin kukkaa kämmenellä. Toki viihdyn klubissa erinomaisesti edelleen, mutta tuo alkuvaiheen ystävällisyys ja huomaavaisuus on erityisesti jäänyt mieleeni.

Puolisoni oli siis ensimmäinen miespuolinen puoliso. Ensimmäinen päivä (ja vuodet) klubimme joutui opettelemaan uusia termejä: minä on ole veli vaan leijona eikä puolisoni ole lady vaan puoliso. Ensimmäisessä kokouksessa puolisoni osallistui ”ladyjen” omaan kokoukseen, jossa suunniteltiin muun muassa leivonnaisia kevätmyyjäisiin. Puolisoni kertoi illalla, että siellä oli keskusteltu gluteenittomien pullien ja muiden leipomisten yksityiskohdista eikä hän halunnut jatkossa osallistua naisten kokouksiin. Jatko meni hänen osaltaan kuitenkin niin, että hän on osallistunut paljonkin yhteisiin talkoisiimme ja pari vuotta sitten hänet saatiin vihdoin houkuteltua varsinaiseksi jäseneksi.

Ensimmäinen päiväni leijonana oli yksi elämäni hienoimmista päätöksistä. Vaikka välillä leijonatehtäviä on päässyt kertymään hieman reilustikin, jäseneksi liittymisen ansiosta olen saanut tavata paljon hienoja ihmisiä sekä Suomesta että muualta maailmasta. Kannattaa osallistua!

Hannele Taattola
LC Nilsiä/Syvärinseutu