Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Merikoski Lauri "Vilkku"

LC Suonenjoki
s. 7.6.1916 Porvoo
k. 15.4.2017 Suonenjoki

LC Suonenjoen kunniajäsen, hammaslääkäri Lauri Vilkku Merikoski nukkui pois lankalauantaina 15.4.2017 kotonaan Suonenjoella läheisten läsnä ollessa. Viime vuonna 100 vuotta täyttänyt Vilkku oli Suomen toiseksi vanhin elossa ollut lion. Hän oli syntynyt Porvoossa 7.6.1916.

Vilkku kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Ressussa 1935. Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella ja valmistui voimistelunopettajaksi 1938. Talvisodan syttyessä Vilkku toimi opettajana Helsingin Koelyseossa.

Varsinaisiin sotatoimiin jouduttuaan ensimmäisenä taistelupaikkana oli Summa, jossa hän toimi tykistön tulenjohtajana ja haavoittui ensimmäisen kerran. Talvisodan päätyttyä hän toimi rykmentin adjutanttina. Jatkosodassa hän haavoittui toisen kerran 1942. Hämeenlinnan sotasairaalassa hän tapasi sisar Linnean, jonka kanssa myöhemmin avioitui.

Asemasodan aikana Vilkku aloitti hammaslääketieteen opinnot. Hammaslääkäriksi hän valmistui 1949, minkä jälkeen hän muutti perheineen Suonenjoelle, jossa hän teki elämäntyönsä pidettynä ja arvostettuna hammaslääkärinä.

LC Suonenjoen jäseneksi Vilkku kutsuttiin 1965. Hän oli myös klubin kunniajäsen. Vilkku osallistui vielä klubin 55-vuotisjuhlaistuntoon viime vuonna täytettyään 100 vuonna. Suomen Lions-liiton puheenjohtaja Heikki Hemilä kävi Suonenjoella luovuttamassa Vilkulle kansainvälisen presidentin Robert E. Corlewin myöntämän kunnianosoituksen.

Sotilasarvoltaan Merikoski oli kapteeni. Hän sai lukuisia sotilasansiomerkkejä mm. 3.lk Vapaudenristin.

Vilkkua jäivät kaipaamaan lapset Hannu, Heikki, Hannele, Markku ja Merja perheineen sekä laaja ystäväjoukko.

Erkki Paukkunen