Lapset tarvitsevat pysyviä aikuisia

Kouluvalmentaja Laura työskentelee lämminhenkisessä helsinkiläisessä alakoulussa, jossa hän tukee oppilaita, heidän huoltajiaan sekä opetushenkilöstöä arjen kohtaamisissa ja kasvun paikoissa.

– Arki voi olla täyttä ja siksi on hyvä muistaa, ettei kenenkään tarvitse jaksaa yksin. Valmentajana minun tehtäväni ei ole ratkaista kaikkea, vaan olla turvallinen ja ennakoitava tuki, joka kulkee rinnalla.

Lauran mukaan jokaisen kouluyhteisön jäsenen hyvinvointi on sydämen asia, niin aikuisten kuin lasten.

– Valmennus voi olla oppilaan pulpetin äärellä tunteiden käsittelyä kokeiden palautuksen yhteydessä, sanojen vaihto käytävällä huoltajan kanssa tai hetki, jolloin opettaja pysähtyy ruokalassa pohtimaan omaa jaksamistaan ja vuorovaikutustaan. Näissä hetkissä rakennan luottamusta askel kerrallaan ja vahvistan sitä, mikä ihmisessä jo toimii.

Kouluvalmentajan työn tuloksena oppilaat näkevät oman arvonsa ja tunnistavat vahvuutensa, huoltajista kasvaa koulun rinnalla kulkevia kumppaneita ja opettajat kokevat, ettei heidän tarvitse kantaa arkea yksin, vaan osana välittävää ja toisiaan tukevaa yhteisöä.

Kouluvalmentajan suurin haaste liittyy usein siihen, miten arjen kiire ja vastuut vaikuttavat läsnäoloon.

– Kun on monta lankaa käsissä, pysähtyminen voi tuntua vaikealta, mutta juuri silloin se on tärkeintä. Usein riittää, että hetkeksi katsoo, kuulee ja pysyy. Siitä syntyy yhteys.

Pienet, käytännön taidot rakentavat luottamusta ja tunneilmastoa, jotka ovat kouluyhteisön hyvinvoinnin pohja. Kouluvalmentaja auttaa tunnistamaan hetket ja vahvistamaan niitä.

Yksilön hyvinvointi syntyy yhteisössä

Lions Quest -koulutus tuntui Lauran mielestä syvähengitykseltä: hetki pysähtyä ja katsoa omaa työtä yhteisten arvojen kautta. Se vahvisti, että yksilön hyvinvointi syntyy yhteisössä, jossa jokainen saa tulla nähdyksi ja olla oma itsensä.

– Erinomainen kouluttaja toi konkreettisia harjoituksia, joita olen vienyt suoraan käytäntöön esimerkiksi pienryhmätyöskentelyssä ja välituntitoiminnassa. Koulutus vahvisti, että tunne- ja vuorovaikutustaidot kulkevat mukana koko koulupäivän ajan ja antoi voimaa ja selkeyttä valmennustyöhöni.

Lauran mukaan koulutuksen suurin oppi oli se, että pienet hetket riittävät: lämmin katse, aito kysymys tai kuunteleva korva kantavat pitkälle. Kun kouluyhteisön jäsen tuntee olevansa arvokas, se näkyy myös käyttäytymisessä ja asenteessa. Tämä on valmennuksen sydän. Yhteisöllisyys on arjen teoissa elävää välittämistä: hetkiä, joissa jokainen saa tulla kohdatuksi.

Kouluvalmentajan mielestä koulutus sopii niille, jotka haluavat vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luottamusta ilman ylimääräistä lisätyötä, vaan luonnollisena osana arjen kohtaamisia. Se ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta antaa selkeän rungon, jonka varassa voi toimia rauhallisesti ja askel kerrallaan jokaisella välitunnilla ja jokaisessa kohtaamisessa.

– Koulutuksen opit eivät myöskään jää paperille, vaan ne näkyvät arjessa, lasten silmissä. Se tarjoaa työkaluja rakentaa ilmapiiriä, jossa jokainen voi kasvaa turvallisesti ja kohdata toiset avoimesti. Olen kiitollinen, että saan olla osa kouluyhteisöä, jossa arvot näkyvät ja tuntuvat arjessa. Koulutuksen myötä nämä arvot ovat entistä vahvemmin läsnä jokaisessa kohtaamisessa.

– Koulutus antoi minulle vahvan tunteen siitä, että pienillä teoilla on usein suurin vaikutus. Lapselle suurin lahja on aikuinen, joka pysyy – ei täydellinen, vaan riittävän läsnä. Juuri pienissä hetkissä syntyy se turva, jonka varassa jokainen saa kasvaa omaksi itsekseen. Kouluvalmentaja

Laura on Helsingin kaupungin kouluvalmentaja, psykologian maisteri ja ICF-sertifioitu valmentaja. Hän yhdistää psykologian osaamisen ja käytännön kokemukset tukeakseen kouluyhteisöjen hyvinvointia.

Kuvat: Lauran kotialbumi