Suomen Lions-liitto ry

Leijonat olivat kehittämässä näkövammaisten valkoista keppiä

Valkoinen keppi on ollut näkövammaisten apuväline ja tunnus jo vuosikymmeniä. Tuon kepin synty ja leviäminen liittyvät läheisesti Lions-historiaan.

 

Suuret ideat kehittyvät usein pitkän ajan kuluessa ja sitten ne leviävät kerralla. Valkoinen keppi, nyt käytössä kaikkialla maailmassa ja tärkeä näkövammaisten apuväline, noudatti myös tätä kaavaa.

 

Sitä alettiin käyttämään laajasti alkaen 1930-luvulla kun kaksi huolestunutta sivustakatsojaa seurasivat tilannetta kadunkulmissa tuhansien kilometrien päässä toisistaan – yksi Pariisissa ja toinen Peoriassa, Illinoisin osavaltiossa.

Näkövammaiset ihmiset ovat kautta historian käyttäneet keppejä päästäkseen liikkumaan esteistä huolimatta. Mutta he kohtasivat aivan uudenlaisia haasteita 20. vuosisadalla, kun autot korvasivat yhä nopeammassa tahdissa hevoskärryt liikenteessä – kadut olivat ilman liikennevaloja tai suojateitä. Yksinkertainen kävelykeppi toimi vielä ennen autojen yleistymistä, mutta siitä ei ollut paljon hyötyä autoilijoiden huomion saamiseksi.

 

Sokea englantilainen James Biggs väitti löytäneensä ratkaisun vuonna 1921,  kun hän maalasi kävelykeppinsä valkoiseksi. Vuosikymmen myöhemmin tämä yksinkertainen idea sai lisää huomiota.

 

Valkoinen keppi levisi Euroopan mantereella yhden naisen ansiosta. Varakas Mme. Guilly d’Herbemont, joka asui ruuhkaisen Boulevard de Courcelles –kadun varrella, katseli kauhuissaan miten näkövammaiset opiskelijat kävelivät läheiseen sokeain kouluun.

 

Marraskuussa 1930  hän kirjoitti kirjeen suureen pariisilaiseen sanomalehteen pyytäen näkövammaisia käyttämään valkoisia keppejä, batons blancs, samanlaisia, joita liikennepoliisi käytti.

 

Muutaman kuukauden kuluttua Mme. d’Herbemont järjesti tilaisuuden, jossa Ranskan presidentti ojensi juhlallisesti yhden valkoisen kepin yhdelle sokealle sotaveteraanille ja yhdelle sokealle siviilille. Sen jälkeen Mme. Guilly d’Herbemont lahjoitti henkilökohtaisesti 5.000 valkoista kävelykeppiä kaupungin sokeille asukkaille.          

Samaan aikaan Peorian lionsklubin presidentti George A. Bonham pyysi tuhansien yhteistyökumppanien apua kun hän esitteli valkoisen kepin Pohjois-Amerikassa.

 

Lionit olivat ottaneet innostuneesti vastaan Helen Kellerin pyynnön sokeiden auttamisesta viisi vuotta aikaisemmin kansainvälisessä vuosikokouksessa. Nyt he halusivat auttaa lionkollegaa tämän uuden idean toteuttamisessa.

Aivan kuten Pariisissa asuva Mme. Guilly d’Herbemont, Bonham oli ollut järkyttynyt kun hän katseli eräänä päivänä vuonna 1930 miten sokea mies yritti päästä eteenpäin liikenteen joukossa. Kukaan ei tuntunut huomaavan miehen ongelmaa ja se sai Bonhamin ajattelemaan. Vastaus oli jälleen valkoinen keppi, tällä kertaa punaisella nauhalla varustettuna näkyvyyden lisäämiseksi. Bonham kertoi tästä ajatuksesta klubin jäsenille, jotka äänestivät kannattavansa tätä ideaa.

 

Jäsenet ottivat tämän aloitteen tehtäväkseen ja he maalasivat keppejä valkoiseksi ja kirjoittivat kirjeitä kaupungin johtajille. Joulukuussa 1930 Peorian kaupunginvaltuusto äänesti valtion ensimmäisestä ”valkoisen kepin turvallisuuslaista,” jonka kautta sokeille henkilöille annettiin etuoikeus liikenteessä ja muuta suojaa kun he käyttivät valkoista keppiä.

 

Vuoden 1931 kansainvälisessä vuosikokouksessa Torontossa lionit kuulivat yksityiskohtaisen esitelmän valkoisen kepin ohjelmasta ja he saivat kopion Peorian liikennesäännöistä kotiin vietäväksi. Vuoteen 1956 mennessä suurten tiedotuskampanjoiden jälkeen kaikissa USA:n osavaltioissa oli hyväksytty valkoisen kepin turvallisuuslait.

 

Valkoisesta kepistä on tullut itsenäisyyden, itseluottamuksen ja mahdollisuuksien symboli sokeille, jotka luottavat sen apuun. Joka vuosi 15. lokakuuta kansainvälisenä valkoisen kepin päivänä monet lionit kantavat valkoisen kepin rintamerkkiä, muistuttaen meitä kaikkia miten pitkälle olemme päässeet yhdessä.

 

Lauantaina 15. lokakuuta vietetään kansinvälistä valkean kepin päivää.

 

Näkövammaisten liitto ja heidän nuorisotyönsä on yksi –keräyksen kohteista.

 

 

 

 

 

 

 

 



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin