Sri Lankan kummilapsitominta

KUMMILASTEN KUULUMISIA V. 2012

HYVÄT SRI LANKALAISTEN LASTEN KUMMIT

Vuoden 2012 tarkastusmatka Sri Lankaan on suoritettu, ja on aika lähettää lasten kuvat, raportit ja tervehdykset teille kummeille.

Tänä vuonna Sri Lankassa vieraili yli 100 kummia. Monet heistä käyttivät seuramatkatoimistojen matkoja, joissa etuna on suora lento Helsingistä Colomboon ja takaisin. Toiset tulivat reittilennoilla Tukholman, Frankfurtin, Lontoon ym. kautta. Tämän vuoden alusta Sri Lankan viisumikäytäntö muuttui siten, että alle 30 päivän oleskelukin tuli maksulliseksi. Turistiviisumihakemus ETA (Electronic Travel Authorization, ETA) suositellaan haettavaksi internet-osoitteesta www.eta.gov.lk.

Vuoden 2012 alussa avustusta saavia kummilapsia oli 1051 ja heistä 47 opiskeli yliopistoissa. Tapasimme matkamme aikana lähes kaikki lapset, vieraillessamme 22 Lions klubin lastenjuhlissa. Kaikki viikonloput ja muut juhlapäivät kuluivat reissatessa näissä merkeissä maan lounais- ja eteläosissa. Kuten aina ennenkin, lapset saivat heille niin tärkeän koulutarvikepussinsa sekä kolme 200 sivuista kouluvihkoa, joiden kansissa on kuvia Suomesta. Kaikki lapset valokuvattiin ja saatte tämän kirjeen mukana kaksi samanlaista kuvaa, joista toisen voitte lähettää lapsellenne.

Tärkeimmät vuodet koulunkäynnissä ovat luokalla 5, jolloin on valtakunnallinen tasokoe, ja luokalla 11, jolloin suoritetaan peruskoulun (O/L) loppukoe joulukuussa. 2(3)-vuotisen lukion (A/L) tutkinto on elokuussa. Oheinen lapsen raportti kertoo, missä vaiheessa lapsenne koulunkäynti on tällä hetkellä. Jos hän on ollut luokalla 11 ja suorittanut O/L-tutkinnon joulukuussa, olisi nyt tärkeä saada tietää O/L tulos. Sen perusteella hän aloittaa 2(3)-vuotisen lukion (A/L) ja koulutusavustusmaksu nousee 15 Euroon kuukaudessa, tai hän siirtyy suoraan tai sopivan kurssin kautta työelämään ja pois kummilapsiohjelmasta. Tärkeä etappi on kuitenkin saavutettu, sillä he ovat suorittaneet peruskoulunsa loppuun. Tästä suuri kiitos kohdistuu kummien antamaan koulutusavustukseen ja annettuun kannustukseen.                  

Vuoden 2011 elokuussa suoritetun A/L-tutkinnon tulokset ovat tulleet. Monet oppilaat uusivat tutkinnon yhden kerran parantaakseen arvosanojaan. Tästä syystä toivomme kummien tukevan lukiossa opiskelevia 3 vuoden ajan. Tietoa koulunkäynnistä Sri Lankassa löytyy kotisivuiltamme www.lions.fi /kummilapset.

Raportissa on myös Sri Lankan yhdyshenkilön E-mail osoite. Hänelle voitte meilata ja kysyä tarkemmin lapsestanne, esim. juuri O/L tuloksista tai jos kummastelette, kun lapsi ei vastaa kirjeisiinne.

Lions-liiton kotisivuilta www.lions.fi /kummilapset voitte seurata kummilapsiohjelman tapahtumia, esim. matkasuunnitelmia ja -kertomuksia. Sieltä saatte myös tietoa kummien kesätapaamisesta, joka on tänä vuonna 31.8. – 2.9. Parinpellon leirikeskuksessa Hollolassa. Siellä tapaavat niin Sri Lankassa käyneet kuin matkaa suunnittelevat sekä yleensä tästä ohjelmasta kiinnostuneet kummit. Tervetuloa.

Jälleen kerran haluamme lausua lämpimät kiitokset kaikille niille Sri Lankassa käyneille kummeille, jotka toivat mukanaan hammasharjoja, kuulakyniä, pehmoleluja ym. lapsille jaettavaksi. Monet kuljettivat myös Suomeen meidän paperitavaraamme (raportit, lasten kirjeet ym.). On ilo postittaa teille raportteja, kirjeitä ja kuvia terveisinä kaukaisilta kummilapsiltanne.

Toivomme teidän pitävän yhteyttä kummilapsiinne. He odottavat teidän korttejanne ja kirjeitänne, vaikka heidän oma kirjoitustaitonsa englannin kielellä ja meidän kirjaimillamme on vajavainen.

Uusia kummilapsianomuksia on odottamassa kummeja. Olkaa hyviä ja kertokaa ohjelmasta ystävillenne.

                   .

Kummilapsitoimikunnan puolesta:       

Eero Arvo 

Anja Kuittisen matkakertomus vuodelta 2012

ENSI KERTAA SRI LANKASSA

Vuodesta 1986 alkaen ovat Suomen ja Sri Lankan lionit tehneet loistavaa yhteistyötä auttaessaan varattomia lapsia heidän koulutuksessaan. Näiden vuosien aikana on jo yli 1880 sri lankalaista lasta saanut omat kumminsa Suomesta. Suomalaisina kummeina on lionsklubeja, yksittäisiä leijonia ja heidän puolisoitaan, joillakin jopa useampi kummilapsi. Runsas kolmannes kummeista on lionsjärjestön ulkopuolisia henkilöitä; leijonien aikuisia lapsia, perheitä tai työporukoita tai leijonien ystäviä, jotka ovat kuulleet tästä koulutusprojektistamme. Myös hyvin monen klubin ladyt ovat ottaneet oman kummilapsensa.

Uusia kummeja tarvitaan jatkuvasti lisää. Vanhimmathan poistuvat koulun päätyttyä, ammattiopintojen jälkeen tai viimeistään yliopistosta valmistuttuaan. Parhaimmat ovat kouluttautuneet jopa lääkäreiksi, insinööreiksi, juristeiksi.

Projektin yhteyshenkilöt, PDG Ossi ja lady Anneli Vuorinen Naantalista ovat olleet mukana alusta asti. Yhdessä sri lankalaisten lionien kanssa he ovat luoneet erinomaisen systeemin ja kantaneet valtavan vastuun.

Uudet yhteys-henkilöt, lion Eero Arvo ja lady Kaija Haminasta, ovat nyttemmin tulleet jatkamaan heidän työtään.

Useat kummit ovat henkilökohtaisesti tavanneet kummilapsensa ja myös  vierailleet heidän kodeissaan. Tapaaminen vahvistaa varmasti sitoutumista molemmin puolin.

Myös tänä vuonna suuri joukko meitä kummeja matkusti Sri Lankaan – kuka suoralla reittilennolla, kuka jonkun netistä löytämänsä edullisimman vaihtoehdon mukaan tai esim. tänä vuonna saatavilla olleilla seuramatkoilla (mm. Tjäreborg ja Finnmatkat). Hotellivarausten ja lentokenttäkuljetusten järjestelyissä ovat projektin yhteyshenkilöt olleet suurena apuna.

Tänäkin vuonna järjestettiin edellisvuosien tapaan tammi- helmikuussa eri puolilla Sri Lankaa lastenjuhlia, joissa tavattiin kummilapset lähes 100 %:ti. Niissä oli kummeilla myös tilaisuus tavata kummilastaan.

Itse tapasin oman kummilapseni, 12 vuotiaan Madushikan ensimmäistä kertaa hänen kotonaan Beliattassa päivää ennen lastenjuhlaa, jossa myös hän esiintyi. Tapaaminen kyllä hieman jännitti etukäteen. Toki olin kirjoittanut tytölle tulevani vihdoinkin häntä tapaamaan, mutta tarkkaa päivää en silloin osannut kertoa.

Raili ja Jouko Paajasen kanssa matkasimme huonoja teitä monta tuntia sri lankalaista maaseutua ihaillen ensin tapaamaan heidän kahta kummilastaan. Sen jälkeen alkoi oman ”tyttäreni” (tai pikemminkin voisin olla hänen mumminsa) kodin etsintä ja löytyihän koti lopulta metsän keskeltä; kesken-eräinen, osittain käytetyistä tiilistä muurattu rakennus, jossa jonkinlainen katto. Ikkunoissa ei ollut laseja, lattia betonia, sliipattu sileäksi. Suurimman huoneen katosta roikkui energia-sähkölamppu, ei muita huonekaluja kuin leveä puulavitsa, vuodevaatteet pinossa lattialla, nurkassa oli vanha tv  ja seinällä hylly tavaroita varten. Keittiö oli talon ulkopuolella seinustalla oleva laudoista ja seipäistä rakennettu tila, missä ruoka valmistettiin kolmen kiven päällä risuja ja oksia polttaen – hienostihan ne savut ja ruoan käryt sitten hatarista seinistä ulos kulkivat! Sisällä oli kuitenkin siistiä, paikallisethan jättävät aina jalkineensa oven suuhun. Varovasti kurkistelin paikkoja, mutta edelleen selvittämättä jäi, mistä he saivat vetensä ja minkälaiset puusee- tms. tilat heillä oli.

Tätäkin perhettä oli tsunami koskettanut rankasti;  isä oli menehtynyt, talo oli silloin keskeneräinen ja äiti aivan alkuvaiheessa raskaana – Madushikan pikkuveli syntyi sitten seuraavana vuonna heinä-elokuun vaihteessa ja on nyt ekaluokkalainen.

Tosi köyhä oli tämä perhe ja olin kiitollinen mahdollisuudesta edes pieneltä osin olla apuna. Koulusysteemi noudattaa vanhaa brittityyliä pakollisine koulupukuineen. Koulu aloitetaan 5- vuotiaana ja opintojen edistymistä seurataan tarkasti. Lastenjuhlassa on opettajan lausunto/todistus tarkasteltavana ja Anneli antoi kyllä suoraa palautetta lapsille, ”vähemmän tanssia ja enemmän opiskelua”  saattoi hän joillekin sanoa.

Kummityttöni kohtaaminen oli vaikuttava ja suorastaan riemukas, kun Madushika koulusta ja tanssiharjoituksestaan palattuaan juoksi syliini! En voinut mitään sille, että kyyneleet alkoivat virrata – tällainen tunteellinen kun olen. Silloin lupasin itselleni, että tämä matkani Sri Lankaan ei todellakaan ole viimeinen.

Matkani oli myös lomamatka paratiisimaiselle saarelle ja nautin suunnattomasti sri lankalaisten ystävällisyydestä, herkullisista ruuista, suomalaisten kummivanhempien mukavasta seurasta ja myös snorklailusta kilpikonnien ja eksoottisten kalojen maailmassa.

Monesta toiminnasta sanotaan, että se on parasta mitä leijonat teemme. Näin voin hyvällä syyllä sanoa tästä kummilapsiprojektista! KAIKKI apu menee varmasti suoraan saajalle ja jo pienellä summalla kustannetaan kummilapsen koulutus. Me maksamme vuosittaisen maksumme Lions-liiton kautta ja lapset saavat tukensa kuukausittain. Maksut on porrastettu ja esim. alakoululaisesta se on vain 10 €/kk ja yliopisto-opiskelijastakin  30 €/kk. Tämän lisäksi peritään vielä pankki-, postitus- ja valokuvauskuluihin 10€/v.

Suosittelen lämpimästi kummilapsen ottamista ja toivoisin, että tämä erinomainen lionien koulutusprojekti saisi enemmän julkisuutta yleisestikin! Taitaa esim. Plan –kummilapsitoiminta olla  jopa lionien keskuudessa julkkiskummiensa ansiosta tunnetumpaa kuin tämä oma projektimme! Lisätietoja antavat auliisti Vuoriset ja Arvot ja toimintaan voi tutustua myös Lions-liiton nettisivuilla!

Anja Kuittinen

PDG Asikkalasta

Lion Leena Marvola-Sinen matkakertomus vuodelta 2011

Kummilapsi-matka Sri Lankaan 2011

Tänä vuonna kummeja oli matkassa runsaasti, uskoisin että meitä oli yli 130. Toiset matkasivat ”vanhaan” malliin My-Jetin Lallin avustuksella, toiset omin neuvoin eri reittejä. Mutta tänä vuonna tehtiin pitkästä aikaa myös turistimatkoja Finnmatkat- ja Aurinkomatkat-matkatoimistojen toimesta. Moni oli ottanut tämänkin mahdollisuuden ohjelmaansa ja useita tyytyväisiä ääniä kuuluikin järjestelyjen suhteen. Suurin osa matkalaisista viihtyi taaskin Hikkaduwassa, mutta osa jäi Beruwelaan, jossa hotellit ovat hieman parempia kuin ”omassa koti-kylässämme” Hikkaduwassa. Matka Beruwelasta ei kuitenkaan ollut ongelma, esim. junalla matka taittui kuulemma mukavasti ja nopeasti ja Tuk-Tukitkin kulkevat.

Ensimmäiset matkalaiset, Vuoriset, matkasivat jo viime vuoden puolella joulun jälkeen Hikkaduwaan. Meidän ryhmämme lähti matkaan 13.1.2011. Oma matkani alkoi Uudestakaupungista pakkasen saattelemana kello 04.00 Turkuun, josta bussi jatkoi suoraan Helsinki-Vantaa lentokentälle. Itä-Suomen-porukka saapui vähän myöhemmin ja yhteinen matkamme alkoi Tukholman Arlandaan, josta jatkoimme Qatarin Dohan kautta Sri Lankaan ja Colomboon. Hieman vaikeuksiakin matkalla oli, mutta kaikesta selvittiin hyvän ”matkanjohtajamme” Eeron avulla kunnialla. Colombossa meitä olivat vastassa Santtu ja Sami kukkakimppuineen, hieno tunne saapua taas Sri Lankaan.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa ”työntekoa”, ensimmäinen koordinaattorien kokous, jossa PDG Ossi kiitti lankalaisia, piirin MD 306 A1 koordinaattoreita 25-vuotisesta kummilapsi-yhteistyöstä Suomen Lions-liiton 60-vuotis- plaketilla. Sunnuntaina kokoontui toinen koordinaattorien ryhmä Gallessa, MD 306 A2.

piirin 306 A1 koordinaattorit ja Ossi

Matkani ensimmäinen lasten juhla oli LC Galupura/Centralin juhla. Siellä näin myös omat kummilapseni Pumalin ja hänen pikkusiskonsa Chamodin. Oli hienoa huomata, että pieni Chamodi oli vuodessa muuttunut ”rohkeaksi” 5-vuotiaaksi pikkutytöksi, joka ei arastellut tulla syliini ja isosisko Pumali jutteli muutamalla sanalla kanssani englanniksi. Vein Pumalille sanakirjat: shingala-englanti ja englanti-shingala ja sovimme, että hän kirjoittaa sanoja sanakirjasta peräkkäin minulle englanniksi, niin minä käännän ne suomeksi ja päinvastoin. Näin me voimme kirjoitella toisillemme ilman välikäsiä.

 Leena ja kummilapset Pumali ja sylissä Chamodi

 LC Baddegaman lastenjuhlassa tapasin myös kaksi kummilasta, toinen on klubimme LC Uusikaupunki/Familyn kummityttö Sanduni ja toinen vanhimman suomalaisen kummityttöni Outin kummipoika Teshan.Teshanista oli myös vuodessa kasvanut iloinen poika, joka muutamalla englannin sanalla ilahdutti minua, vaikka ikää ei ole vielä edes seitsemää vuotta. Paljon on siis tapahtunut vuoden aikana, mitähän onkaan vastassa ensi vuonna?

Lauantaina 29.1.2011 vietimme noin viidenkymmenen suomalaisen kummin ja tuplamäärän lankalaisten leijonien kanssa kummilapsitoiminnan 25-vuotisjuhlaa Hikkaduwassa. Kiitos juhlasta kuuluu PDG S.K. Karunasekaralle ja hänen piirilleen MD 306 A2. PDG Ossi avustajineen jakoi juhlassa piirin koordinaattoreille kiitokseksi 25-vuotisesta toiminnasta Suomen Lions Liiton 60-vuotisplaketit.

juliste

piirin 306 A2 koordinaattorit plaketteineen ja me suomalaiset koordinaattorit

juhlavieraita pimenevässä Hikkaduwan illassa

Me suomalaiset olimme päättäneet juhlistaa 25-vuotista yhteistä toimintaamme antamalla kaikille tällä hetkellä ohjelmassa mukana oleville, yli tuhannelle kummilapselle, 1100 rupeen arvoisen voucherin (etusetelin) koulukenkien ostoa varten. Kaikille se varmasti tuli tarpeeseen, sillä niin suuret aplodit PDG Ossin kertoma uutinen kaikissa lastenjuhlissa sai aikaan.

LC Akmeemanan lapsia lahjakortit käsissään.

Perinteinen etelänmatka tehtiin helmikuun puolella, ja taas majapaikkamme Tangallessa oli Wavy Ocean, ihan siinä rannalla, ”niinko meilläki tääll Uureskaupungis meri o iha rannas”. Seitsemän lastenjuhlaa vietiin läpi ja muutama todella mukava ja viihtyisä get-together juhlakin mahtui ohjelmaan.

Lauantaina 12.2. LC Baddegama vietti 25-vuotis Charter Nightia, johon me suomalaiset leijonatkin olimme tervetulleita. Tilaisuus oli todella mieleenpainuva, saimmehan tavata PIP Mahendra Amarasuriyan tässä juhlassa.

LC Mataran lastenjuhla oli tämän matkani viimeinen lastenjuhla. Siellä tapasin vanhimman kummityttöni, entisen klubini LC Kerava/Alliumin kummitytön Malshan, jo viidettä kertaa. Hienoa on ollut joka vuosi nähdä hänen kauniit tanssinsa ja saada kuulla miten hyvin hän on koulussa menestynyt. Tänä vuonna hänellä on edessä OL-tutkinto. Toivotan hänelle onnea ja menestystä, sillä paljon on tehtävä töitä, jotta hänen toiveensa lääkärinurasta toteutuisi.

Malsha haastatteluvuorossa ja saamassa kenkälahjakortin, kolme vihkoa ja koulutarvikekassin.

Tämä vuosi käänsi myös yhden lehden kummilapsitoiminnassamme. PDG Ossi Vuorinen ja Lady Anneli ovat päättäneet jäädä ”eläkkeelle” toiminnasta vedettyään sitä lähes alusta asti. Vetovuoro siirtyy heinäkuun alussa Lion Eero Arvon ja Lady Kaijan harteille, ja hyville harteille siirtyykin, ovathan he olleet mukana toiminnassa yli kymmenen vuotta ja Eero on luonut koko ATK-systeemin, jolla toimintamme nyt pyörii. Kaikki me voimme kuitenkin iloita siitä, että Ossi ja Anneli ovat mukana toiminnassa ja tulevat Sri Lankaan joka vuosi. Sitä tietotaitoa, joka heillä on, on vaikea korvata. Sri lankaisetkin arvostavat Ossin ja Annelin työtä todella paljon. Jokainen klubi kiitti heitä heidän tekemästään työstä erilaisin kunnianosoituksin, erikokoisin kunniatauluin, kiveen hakatuin valokuvin, norsupatsain jne. KIITOS Ossi ja Anneli!

juliste 306 A2 piirin juhlassa

Kummilapsitoiminnan 25-vuotisen taipaleen kunniaksi kävimme toiminnan alkuunpanijan, lankalaisen Lion Pandula Kannangaran haudalla sytyttämässä kynttilät ja hiljentymässä hetkeksi hänen kunniakseen.

Pandun haudalla

Lion Pandulan hautakivi

Emme me ihan pelkkiä juhlia viettäneet, vaikka siltä ehkä vaikuttaakin. Kaikille lapsille pakkasimme koulutarvikekassit sisältäen vihot, kynät, kumit, hammasharjat, -tahnat, teroittimet yms. Tänä vuonna vihkojen kannet olivat suomalaiset: kauniita suomalaisia maisemakuvia, mm. Lion Eeron kuvaamina, kiitos Eero.

pakkaustalkoot

Aurinkoakin saimme ihan mukavasti, vaikka monsuuni oli vähän etuajassa ja saimme sadetta todella monena päivänä. Itärannikolla oli ollut todellisia rankkasateita tuhoineen, meillä lännessä tuhoilta säästyttiin.

Ostosmatkoja me naiset tietysti teimme Ambalangodaan ja Galleen. Kaikkea tarpeellista ja ehkä tarpeetontakin löytyi kotiin tuotavaksi. Kaikki eivät selvinneet matkasta ilman lääkärin apua, mutta onneksi oli vain keuhkoputkentulehduksia, ja yksi paisekin harmina, mutta kirurgi auttaa ja kun matkavakuutukset olivat kunnossa, niin hommat hoituivat.

Viiden viikon jälkeen matka kotiin ja pakkaseen oli tosiasia. Haikein mutta myös hyvillä mielin lähdimme 16.2. illalla kohti kotimaata. Matkustettuamme noin 21 tuntia saavuimme Helsinki-Vantaa-kentälle ja koko yhdeksän hengen porukkamme ”iloksi” saimme kuulla, että matkatavarat olivat jääneet Arlandan kentälle. Tulevat kun tulevat. Hyytävällä bussikyydillä (+14) jatkoimme kohti länsirannikkoa. Onneksi Eurasta Uuteenkaupunkiin kuljetti lämmin oma Toyota Yaris. Tavaratkin tulivat kahden päivän kuluttua ihan kotiovelle asti.

Pakkaset jatkuvat koti-Suomessa, mutta lämpimät muistot Sri Lankasta lämmittävät vieläkin mieltä.

Ensi vuoden matkaa ja kummilasten tapaamista odotellen

Uusikaupunki, helmikuussa 2011 

Leena Marvola-Sine

TUNTEMUKSIA JA KOKEMUKSIA KUMMIUDESTA

 Meidän perheen kummitaival alkoi keväällä 1995, kun saimme ensimmäisen kummilapsemme, 6-vuotiaan Dilinin – lapsi nro 466.

Kävimme ensimmäisen kerran Sri Lankassa v. 2002, siihen asti olimme kirjeiden varassa. Alusta asti tuntui Dilini läheiseltä, koska maassa vuosittain käyneet kummit toivat terveisiä ja tuoreita kuulumisia sekä projektista yleensä että tytöstä. Lasten lukumäärä mahdollisti vielä sen, että projektivastaavat apujoukkoineen tuntuivat muistavan joka ainoan! Koulujen juhlien yhteydessä otetut kuvat ovat edelleen todella odotettuja kuten myös projektijohdolta tuleva matkaraportti.

Kummiuden alkaessa olimme aivan otettuja, että pääsimme kummeiksi ja saimme sri lankalaisen tyttären ja sisaren. Tuolloin meillä oli mielikuva siitä, että kummius on antoisaa ja avartavaa.  Nyt, kun meillä on yksi ”valmis” kummilapsi ja kaksi pientä - koulunkäynnin alkutaipaleella olevaa - on tunne kokemuksen myötä vain kasvanut.

Pirjo-kummi ja Dilini helmikuussa 2010

 Kummiutta on siis kertynyt jo 14 vuotta ja Dilinistä on kasvanut ihastuttava nuori nainen. Koulu on käyty ja helmikuussa 2010 Beliattassa tavatessamme hän kertoi juuri hakeneensa pankkiin töihin. Pääsystä ei vielä ole tietoa, mutta koulun käyminen on mahdollistanut hakemisen.

Olemme vakuuttuneita, että ilman kummiutta Sri Lanka maana olisi jäänyt meille etäiseksi ja tiedot sen kulttuurista, elinkeinoelämästä, politiikasta ym. olisivat olleet hyvin ohuet. Emme toki nytkään ole mitään Sri Lankan asiantuntijoita, mutta tiedämme paljon sellaista, jota emme turistimatkalla olisi koskaan tulleet tietämään ja kokemaan. Sotauutisten, tsunamin ja muiden uutiskynnyksen ylittäneiden tapahtumien tullessa on mielessä heti ihmiset läheisineen, heidän kotinsa, heidän elantonsa ja arjesta selviytymisensä. Taistelut eivät ole tapahtuneet alueella, jossa kummilapset asuvat, mutta maan epävakaa tilanne on ilman muuta vaikuttanut ihmisten elämään.

Vähintäänkin yhtä tärkeitä ja kiinnostavia uutisia on luettu lasten kirjeistä: koulunkäynnistä, perheen kuulumisista, arjesta. Käynti maassa, lastenjuhlat sekä käynnit kodeissa avaavat silmiä aivan uudella tavalla. Esimerkiksi eri ammattien arvostus, varallisuuden ja vaikutusvallan merkitys jopa hoidon saamiseksi – toisaalta taas ihmisten henkinen kyky selviytyä vaikeista asioista, perheen ja suvun merkitys, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. 

Mahdollisuus päästä mukaan edes jollakin tasolla ihmisten arkeen onkin antanut arvokasta tietoa, josta ilman kummiutta olisimme jääneet osattomiksi. Taloudellisen avun antamisen merkityksellisyys, vuosittainen kummimaksu, ei näiden vuosien aikana ole kadonnut minnekään – se on pohja, jolle rakennetaan kummilapsen tulevaisuutta. Me puolestamme koemme rikastuneemme saadessamme olla elävässä yhteydessä kummilapsemme kanssa. Tätä silloin aikanaan toivoimme ja sen olemme saaneet.

Tähän mennessä olemme päässeet käymään vain kaksi kertaa paikanpäällä, mutta olemme jo jääneet koukkuun pieneen maahan, johon mahtuu niin paljon erilaisuutta niin kulttuurisesti kuin maantieteellisestikin. Vastakohtaisuuksia on muutenkin kuin varallisuuden ja sen mukaisen elämän suhteen. Retkien aikana liikkuu aivan eri maailmoissa rannikon kuumuuden ja vuoristoalueiden viileyden vaihtelussa, kuitenkin aina kiinnostavien ja kauneuden täyttämien elämysten ympäröimänä. Mahdottomalla vauhdilla tapahtuvan liikenteen seassa tietä ylittävä matelijakin pysäyttää menon kuin tehokkain liikennevalvonta.

Erittäin merkityksellinen ja tärkeä tekijä kummiuden motivaatiossa on koko ajan ollut turvallisuus rahan ohjautumisesta juuri sinne, mihin se on tarkoitettukin. Olemme sivusta tulleet käyntiemme aikana näkemään, miten kontrolli käytännössä toimii ja miten projektin vetäjät todella panostavat aikaansa ja energiaansa asioiden hoitamiseksi, järjestämiseksi ja viemiseksi eteenpäin. Kerrassaan hieno asia on ottaa kaikki paikalla olevat kummit mukaan tekemiseen pussitustalkoissa ja kummien osallistumisaktiivisuus on todella korkea

Kummiuden rikkaus ei ole tullut pelkästään Sri Lankasta vaan myös Suomesta. Tätä puolta emme osanneet kummiuden alussa edes kuvitella. Näiden vuosien varrella olemme saaneet tutustua muihin kummeihin ja jakaa heidän kokemuksiaan. Heiltä olemme saaneet tietoa ja opastusta moneen käytännön isoon ja pienempäänkin asiaan. Ilman heidän auliuttaan jakaa kokemuksiaan ja vinkkejä Sri Lankassa kävijöille jäisi matkan anti paljon suppeammaksi. Konkreettisten ja käytännöllisten neuvojen avulla voi välttää monta sudenkuoppaa.

Meille tämä ”Suomi-osa” on edelleen tärkeä osa kummiutta. Jokainen kummi otetaan vastaan yhtä lämpimästi riippumatta siitä, onko kummi Lion vai ei – kummiltahan ei edellytetä Lion-jäsenyyttä, vain halua sitoutua kummina toimimiseen. Kummius on ydin, se yhdistää.

Olemmeko menettäneet jotain kummiuden takia? Emme senttiäkään emmekä sekuntiakaan. Päinvastoin: kummius on antanut elämän rikkautta ja uskomattoman määrän upeita hetkiä, ja lisää on epäilemättä luvassa. Että onkin mukavaa olla kummi!

Oulussa huhtikuussa 2010

Pirjo-kummi

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KUMMILASTEN KUULUMISIA  VUONNA 2010

Kahden kuukauden kummimatkamme Sri Lankaan on taas onnellisesti takanapäin, ja on aika  lähettää kummeille tuoreet kuvat ja lämpimät terveiset kaukaiselta kummilapseltanne. 

Tammi-helmikuun aikana Sri Lankassa  lomaili yli 100 kummia, joka on tähänastinen ennätys. Olemme lentäneet Sri Lankaan reittilennoilla, jotka on meille hoidellut turvalliseen tapaan MYJET-matkatoimisto. Tällä kertaa edestakaisen lennon hinta oli n. 800 €, ja lensimme joko Lontoon tai Frankfurtin kautta. Tämän vuoden lopussa alkavat Finnmatkat ja Tjäreborg lentää Charter-lentoja Sri Lankaan, joten kannattaa ehkä  katsella heidän luetteloitaan, jos ajatuksissa on matka Sri Lankaan. 

Kummilapsia on vuodesta 1986 alkaen ollut mukana kaikkiaan 1745, joista n.700 on käynyt koulunsa loppuun ja poistunut siis projektista. Tapasimme lähes kaikki 1000 tyttöä ja poikaa vieraillessamme Lions klubien lastenjuhlissa maan eteläosissa. Kaikki viikonloput ja muut juhlapäivät kuluivat reissatessa näissä merkeissä. Kuten aina ennenkin, lapset saivat heille niin tärkeän koulutarvikekassinsa, jokaista haastateltiin tulkin välityksellä ja heidät kaikki valokuvattiin.

Vieraiden vastaanotto LC Ambalantota/Metron lastenjuhlaan 

Tärkeimmät vuodet koulunkäynnissä ovat  luokalla 5 oleva valtakunnallinen tasokoe, luokalla 11 peruskoulun (O/L) loppukoe joulukuussa, ja A/L-tutkinto 2-vuotisen lukion päättyessä elokuussa. Lapsen raportti kertoo, missä vaiheessa koulunkäynti on tällä hetkellä. Jos hän on ollut luokalla 11 ja suorittanut O/L-tutkinnon joulukuussa, olisi nyt tärkeä saada tietää O/L tulos. Sen perusteella hän joko aloittaa 2(3)-vuotisen lukion (=AL), jolloin koulutusavustus on 15 €/ kk tai siirtyy suoraan tai sopivan kurssin kautta työelämään ja  pois projektista. Tärkeä etappi on kuitenkin saavutettu, sillä he ovat suorittaneet peruskoulunsa loppuun. Tästä suuri kiitos kohdistuu kummien  antamaan koulutusavustukseen. Yleensä kaikki uusivat AL-tutkinnon yhden kerran parantaakseen arvosanojaan, joten  toivomme kummien tukevan  lukiossa opiskelevia 3 vuoden ajan. Raportissa on myös Sri Lankan yhdyshenkilön E-mail osoite. Hänelle voitte meilata ja kysyä tarkemmin lapsestanne, esim. juuri O/L- ja A/L tuloksia. Ellei raporttia ole, ottakaa yhteys Sri Lankan yhdyshenkilöön. E-mail osoitteen saatte meiltä, ellei sitä lapsen papereista löydy. 

Pyrimme pitämään sivustoamme www.lions.fi / kummilapset ajan tasalla. Sieltä voitte lukea kuulumisia ja seurata esim. matkakertomuksia. Sieltä saatte myös tietoa kummien kesätapaamisesta, joka on tänä vuonna syyskuun 3. – 5. päivinä Hollolassa, Parinpellon leirikeskuksessa. Lauantai 4. syyskuuta on varsinainen tiedoituspäivä. Silloin esitellään seuraavan talven matkasuunnitelma, jossa tärkeimpänä on lastenjuhlien päivämäärät.

Parinpellon leirikeskuksen päärakennus järven rannasta katsottuna 

Tarvikelahjoitukset ovat vähentyneet ratkaisevasti ja koulutarvikkeiden kuljettaminen Sri Lankaan on vaikeutunut. Lentoyhtiöt perivät korkeita ylipainomaksuja, eivätkä myönnä vapautuksia. Koulutarvikekassin sisällön joudumme ostamaan Sri Lankasta. Jotta voimme jatkossakin kuvata kaikki lapset ja antaa heille niin tärkeän koulutarvikekassin, olemme pakotetut nostamaan kulukorvausta kolmella eurolla, joka on nyt siis 10 € / vuosi. Se kattaa valokuvat, koulutarvikekassin, postitukset, rahaliikenteen pankkikulut sekä osan toimistokuluista.

koulutarvikekasseihin pakattavaa tavaraa

 Olemme kuulleet, että lapset toisinaan pyytävät kirjeissään kaikenlaista ylimääräistä lahjaa. Mikäli saatte k.o. pyyntöjä, ottakaa meihin yhteyttä ennenkuin lähetätte heille mitään suurempaa. Sekä me, että sikäläiset yhdyshenkilöt olemme kieltäneet moiset pyynnöt. Eräissä klubeissa lapset eivät tästä syystä saa kirjoittaa suoraan  kummeille, vaan joutuvat näyttämään kirjeensä yhdyshenkilölle samalla kun he hakevat kuukausiavustuksensa.

 Kummilapsitoimikuntaan on virallisesti nimetty kaksi energistä naisjäsentä. He molemmat ovat jo pitkään olleet toiminnassa mukana ja vierailleet useita kertoja Sri Lankassa. Leena Marvola-Sine tulee Uudestakaupungista ja Pirjo Puoskari Oulusta.

KEVÄTTERVEISIN:

KUMMILAPSITOIMIKUNTA

Ossi Vuorinen                      p. +358 400559627     e-mail  ossi.vuorinen@lions.fi

Eero Arvo                            p. +358 405510844     e-mail  eero.arvo@lions.fi

Leena Marvola-Sine             p. +358 503845507    e-mail  sine.leena@luukku.com

Pirjo Puoskari                      p. +358 456767076 (iltaisin)  pirjo.puoskari@gmail.com

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Matkakertomus
(Haminassa maaliskuulla 2009)

Aurinkoiset terveiset talviselta Sri Lankan matkaltamme. Mielessä tulvii kuvia ympärillä parveilevista lapsista, iloisista kasvoista ja hälinästä, iho muistaa kuuman auringon ja rannan vilvoittavan tuulen, varpaat lämpimän meriveden ja pehmeän hiekan. Muistissa on myös pienten ravintoloiden herkulliset, maukkaat ruuat, kana, kala, meren elävät, hedelmät, curd and honey ...

Tänä vuonna tammi-helmikuussa kävi n. 70 - 80 suomalaista kummilapsiaan tapaamassa, mukana myös muutama ensikertalainen. Ensimmäinen ryhmä lähti Suomesta loppiaisena ja sen jälkeen joukkomme kasvoi viikottain, kun tuli isompia ja pienempiä ryhmiä asemapaikkaamme, Hikkaduwaan. Matkojen pituus vaihteli kahdesta viikosta kahteen kuukauteen.

Sikäläisten 22 projektissa mukana olevan Lions-klubin järjestämät lastenjuhlat pidetään koululaisten vapaapäivinä, eli viikonloppuisin sekä muutamina arkipyhinä, kuten itsenäisyyspäivänä tai Poya-päivänä. Niinpä lastenjuhlia riittää tammikuun puolesta välistä helmikuun loppuun. Olisikin tärkeätä suunniteltaessa kummimatkaa, selvittää Vuoristen tai Arvojen kanssa, milloin on oman kummilapsen juhla. Varsinkin lyhyeen lomaan olisi hyvä sisällyttää kokonaiset viikonloput ja käyttää matkustamiseen arkipäiviä.

Lastenjuhlissa tapaamme lähes kaikki projektissa olevat liki tuhat lasta. He kaikki odottavat juhlaa koko vuoden, valmistavat ohjelmiaan huolella, pukeutuvat parhaimpiinsa ja tulevat huoltajansa kanssa jännittyneinä juhlapaikalle. Vieraitten saapuessa he ojentavat kukkakimppuja ja ripustavat upeita kukkakäätyjä kaulaamme, heiluttavat Suomen ja Sri Lankan lippuja ja katselevat uteliaina kaukaa saapuneita vieraitaan. Kunpa voisinkin tässä kirjeessä välittää teille lasten hymyt ja avoimet katseet. He niin toivovat, että tällä kerralla hänenkin kumminsa olisi saapunut. Monella on kumminsa valokuva ja osoite mukana ja kysymys, tunnenko ja tiedänkö minä kummin, asuuko hän lähellä, kertoisinko jotain hänestä.

Juhlat ovat hieman erilaisia eri klubeissa, mutta pääosassa ovat lasten laulut, tanssit ja puheet. Näitä he juuri toivovat kumminsa pääsevän seuraamaan. Ohjelmaosuuden jälkeen on meidän vuoromme haastatella koordinaattorin avustuksella lapset ja heidän vanhempansa, jakaa talkoilla tehdyt koulutarvikepussit sekä valokuvata jokainen kummilapsi. Isompien lasten kanssa voi vaihtaa jo muutaman sanan englannin kielellä, kysellä koulunkäynnistä ja opiskelun sujumisesta sekä tulevista OL- tai AL- tutkinnoista. Tärkeintä on kuitenkin kätellä jokainen lapsi ja olla näin läsnä.

Lomaohjelmiin voi kuulua myös retket saaren muihin mielenkiintoisiin paikkoihin; vuoristoseudulle, elefanttien orpokotiin, kilpikonnasafarille, laguuniristeilylle, jalokivikaivokselle tai vaikkapa vain shoppailuretkelle läheiseen naapurikaupunkiin Galleen. Tee, mausteet, hopeakorut, batiikkituotteet ja puuveistokset ovat suosittuja tuliaisia ja niitä on helppo löytää.

Pitkäkin loma loppuu ja kotiinlähtö lähestyy. On jätettävä tämä kaunis maa, ystävälliset ihmiset, omat kummilapset, lämpimät uimavedet ja kuumat yöt. On orientoiduttava laittamaan itse aamiaisensa ja päivällisensä. Me suomalaiset olemme toivottuja turisteja; hotellien ja ravintoloiden henkilökunnat sekä pienten kojujen kauppiaat ja tuk-tuk-kuskit haluaisivat että meitä olisi paljon ja että viipyisimme pitkään. Turistikausi on lyhyt, se kestää vain noin kolme kuukautta ja sinä aikana heidän on tehtävä koko vuoden tulos. Toivomme hartaasti, että olot normalisoituvat ja sen myötä myös turismi elpyy.

Ensi vuoden matkaa ja lastenjuhlien ajankohtia ryhdymme suunnittelemaan loppukesällä. Suunnitelma on nähtävissä kotisivuillamme www.lions.fi (kummilapset) josta löytyy myös srilankalaisten klubien yhteyshenkilöiden sähköpostiosoitteet.

Toivottavasti näkemiin talvella 2010!

Matkaterveisin, Kaija-kummi

________________________________________

Matkakertomus matkasta 2008

On Loppiainen 2008 - aika heittää kuusi ulos ja viedä joulukoristeet varastoon. Alkaa olla kiire, sillä matka Sri Lankaan on edessä. Täyteen pakattuihin laukkuihin on vielä mahdutettava parit sadat silmälasit ja kummien antamia pikku-lahjoja - vaaka näyttää 23 ja 24 kiloa - painoista siis selvitään. Nyt vaan menoksi!

Lento Rooman ja Dohan kautta Colomboon sujuu mallikkaasti ja vieläpä aikataulussa. Sydämessä värähtää, kun ensimmäiset tropiikin kuumat henkäykset tuntuvat iholla. Ihanaa - täällä sitä taas ollaan! Automatka kentältä Hikkaduwaan sujuu ”Santun” kyydissä hyvin, kuten aina ja asettuminen tuttuun majapaikkaan antaa turvallisen olon.

Coral Front Inn

Lisää matkalaisia saapuu, toiset tulevat, toiset lähtevät. Kaikkiaan n. 80-90 kummia kävi tammi-helmikuussa kummilapsiaan tapaamassa ja viettämässä antoisia lomapäiviä rennosta rantaelämästä nauttien, mutta myös retkeillen.

Moni meistä teki 3 päivän retken”cool country” alueelle. Sana cool tässä yhteydessä tuntuu oudolta, sillä ilmasto siellä sisämaan vuoristoalueella on kuin meidän kesämme parhaimmillaan (24-25 C). Yksi matka-osuus tehtiin junalla - mitkä uskomattomat maisemat meitä kohtasivatkaan! Vaikka Sri Lanka on vain Oulun läänin kokoinen maa, löytyy sieltä mahtavia vuoristoja, savannia, viidakkoa, sademetsää, vesiputouksia ja tietenkin koko saarta ympäröivä upea hiekkaranta ja mahtava meri.

vuoristonäkymä kolmen päivän matkallamme, edessä teepensaita

Luonnollisesti tärkein syy meille kaikille Sri Lankaan saapuneille oli oman kummilapsen tapaaminen. Lionsklubien järjestämiä lastenjuhlia oli 2 - 3 viikonloppuisin. Ennen juhlia oli kuitenkin pidettävä talkoot, jotta saatiin pakattua lahjapussi kaikille yli 900:lle kummilapselle. Oli siinä vilskettä, kun kummit pistivät pusseihin kynät, kumit, vihkot, teroittimet ym. koulutarvikkeet. Nämä ostettiin sieltä paikan päältä kummien maksaman 7 Euron avulla (toinen puoli tästä summasta kuluu lasten kuvauksiin ja kuvien ym. postitukseen kummeille).

talkooväkeä lahjapusseja tekemässä

Matkat lastenjuhliin etelärannikolle tai sisämaahan olivat välillä pitkiä ja rankkoja, matkatunnelma ei aina ollut ihan katossa.

Mutta lasten laulut, tanssit, puheet ja heidän säteilevät kasvonsa kohottivat kaukaisten vieraiden mielialan kattoon.

Luonnollisesti vierailu oman kummilapsen kodissa ja tutustuminen hänen perheeseensä on yksi matkan huippukohdista.

Ennen käyneet saattoivat havaita, miten elintaso kummiperheissä on kohonnut. Kodissa on vuoteita, ehkä muitakin huonekaluja, ruokaankin on varaa käyttää enemmän rahaa, josta seuraa että terveys kohenee. Kummilapsille järjestetään viikonloppuisin englannintunteja ja oli ilo havaita, että edistystä tapahtuu. Näin voi 10-15 Euroa saada aikaan enemmän, kuin kotoa käsin voisi kuvitella. Tuli tunne, että kummit ovat hyvällä asialla.

lastenjuhlan vastaanotto Gallessa

Kun ei oltu tien päällä, oli arkemme leppoisaa oleilua. Päivät alkoivat kävelyllä rannalla ja aamu-uinnilla.Tietenkin oli rapsutettava oma ystävä - rantakoira ja käytävä syöttämässä Rose- ja Michael-jättikilpikonnat, jotka pitivät asemapaikkanaan ”kotirantaamme”.

Rose tai Michael

Aamiaisen jälkeen shoppailimme, teimme kotiaskareita, lepäilimme. Puoliltapäivin oli aika mennä tukikohtaamme Sun Set

Coffee Bar´iin, jossa kaikki suomalaiset keskipäivällä tapasivat lounaan ja seurustelun merkeissä. Päivän tärkein puheenaihe oli ”Missä tänä iltana syödään?” Sikäläinen ruoka on herkullista - kalaa, kanaa, mereneläviä - hyvää ja meille tosi edullista.

Iltaisin järjestimme majapaikassamme usein tietokilpailuja, jotka lähes aina päättyivät naisjoukkueen voittoon. Varsinaista ilta(yö)elämää ei ole.

Sun Set Coffee Bar ja lounasvieraat

Kaikki loppuu aikanaan. Kotiinlähtö lähestyi vääjäämättä. Seitsemän viikoa oli kulunut! Mielialat vaihtelivat - ihanaa päästä kotiin - haikeaa jättää tämä kaunis maa, ystävät, oma kummilapsi ja hänen perheensä. Kaikki me suomalaiset tunsimme sydämissämme saman ilon ja haikeuden.

Pienten kauppojen matamit, tuk-tuk-ajurit ja kaikki ystävämme olivat suruissaan lähdöstämme. Turisteja on maassa todella vähän, joten ansiomahdollisuudet ovat lähes olemattomat. Toiveissamme on yhä edelleen, että jonain päivänä kaikki muuttuisi parhain päin.

Toivomme sydämissämme Ossi ja Anneli Vuoriselle sekä Eero ja Kaija Arvolle voimia kummilapsi-projektin eteenpäin viemisessä ja hoitamisessa. Heidän työnsä määrän ymmärtää täysin vasta kun on itse siellä paikan päällä käynyt.

Tervetuloa mukaan seuraavalle matkalle Sri Lankaan talvella 2009.

* * *

(3.4.2006)

Lion Eero Arvo kertoo kummien vierailusta Sri Lankaan 19.1. - 20.2.2006. Lue lisää

* * *

(23.2.2005)

Vuotuinen kummilasten tapaamis- ja lomamatka sai tällä kerralla aivan uuden ilmeen.
Tänä vuonna yli satapäinen kummien joukko oli varannut matkan Sri Lankaan kummilapsiaan tapaamaan.
Onnettomuuden tapahduttua matkatoimistot peruivat matkat ja ainoastaan reittilennoilla oli mahdollista matkustaa.
Tsunamiryhmä, 13 kummia, leijonaa ja ladyä kävivät tutustumassa tilanteeseen 14.1. - 23.2. aikana. Eero Arvo raportoi. Lue lisää

Sivun alkuun