Klubin pääsivu

Ilmoitustaulu

LC Askola
Mitä se tekee?

LC Askola
Klubin 40v.-juhlahistoriikki

Kausi 2010-2011:
Toimintasuunnitelma
Toimikunnat ja toimintaryhmät

Toimintakertomukset:
Kauden 07/08 toiminta
Kauden 06/07 toiminta
Kauden 05/06 toiminta
Kauden 04/05 toiminta
Kauden 03/04 toiminta
Kauden 02/03 toiminta
Kauden 01/02 toiminta
Kauden 00/01 toiminta
Kauden 99/00 toiminta
Kauden 98/99 toiminta
Kauden 97/98 toiminta

LC Askola

Perustamispäivä:
13.5.1961

Charter night:
9.12.1961

Suomen Lionsliitto

Arne Ritari-säätiö

Suomen Lionsliiton
Nuorisovaihdon kotisivut

LC ASKOLA

Palvelemme - We Serve!
Lions Club Askola

askola@lions.fi

Lions club Askola

Klubihistoriikki

LC Askola 40 vuotta 9.12.2001

Soi,laulu Leijonain, soi raikuen,
taa merten, mannerten
vie kaikkialle veljesviesti!
Maan mahti voimakkain on yhteistyö,
maan onni varma vain,
kun miehet, kansat veljenkättä lyö.

Niin työhön, Leijonat, jok ainut mies!
Niin riennä Lion-ties
ja kaikkialla auta, nosta!
Lie esteet ankarat, lie raskaat tiet.
Kun uskot, uskallat,
niin ihmisyttä eespäin mittas viet.

Nämä Leijonamarssin sanat osoittavat sen tavan, jolla maailman suurin palvelujärjestö, Lions International, pyrkii toteuttamaan sitä epäitsekästä työtä, jonka turvin se voisi luovuttaa maailman onnellisempana tuleville sukupolville.

Vuonna 1917 Amerikassa alkaneen Lions-liikkeen toiminta alkoi Suomessa vuonna 1951. Maassamme on noin 920 klubia, joissa kesäkuun lopussa 2001 oli lioneita 27.693.

Tämän kyseisen järjestön pienenä, mutta silti merkittävänä osana toimii myös Lions-Club Askola, joka nyt neljäkymmentä vuotta täytettyään voinee katsoa nuoruusiän jääneen taakse. Iän karttuessa on sillä mahdollisuus suunnata toimintansa yhä vaativampiin ja kauaskantoisempiin tehtäviin.

ALKUSANAT

Hyvät lions-veljet ja rakkaat ladyt

Juhlittaessa eri järjestöjen pyöreitä vuosia mietitään usein, miten tähän on tultu, mitä on tehty ja miten tästä mennään eteenpäin? Mikä on minun paikkani tässä elämässä ja järjestössä, miksi teen tätä työtä?

Meille lions-veljille on tuhat ja yksi kertaa esitetty kysymys, miksi olet "leijona"? Se on hyvä kysymys ja sitä kannattaa miettiä varmasti useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Minä en osaa vastata siihen veljien ja ladyjen puolesta, mutta oma henkilökohtainen vastaukseni on tiivistettynä: PALVELU JA VELJEYS.

Suomessa on hyvä harjoittaa palvelutyötä. Saamme itse päättää, mitä teemme ja mihin haluamme vaatimattoman apumme kohdistaa. Veljeys ja yhteenkuuluvaisuus ovat rahassa mittaamattomia asioita. Niiden kokeminen innoittaa yhä uusiin ponnistuksiin. Henkilökohtaisesti olen usein kokenut voimakkaan elämyksen siitä vastuuntunnosta, jota veljet ja ladyt ovat osoittaneet hoitaessaan heille uskottuja tehtäviä eri tilanteissa ja tilaisuuksissa.

Haluan tässä yhteydessä esittää lämpimät kiitokset kaikille niille nykyisille sekä entisille veljille ja ladyille, jotka ovat edesauttaneet tämän juhlajulkaisun/historiikin ilmestymistä.

Syvään kumartaen
Alpo Taskula
historiikin kokoaja

KLUBIN PERUSTAMINEN

Askolan Lions-Clubin perustava kokous pidettiin toukokuun 13. päivänä 1961 Askolan Yhteiskoululla. Klubin perustajana ja kummina oli Lions-Club Helsinki/ Hietalahti ja varsinaisena klubin isänä voitaneen pitää veli Marttista puheena olevasta klubista. Hänen aloitteestaan kokoontui edellä mainuttuna päivänä joukko askolalaisia Askolan Yhteiskoululle ja tuon kokouksen päätöksenä syntyi Lions-Club Askola.

Klubin järjestysnumero 168 osoittaa, ettei klubimme ollut suinkaan mikään harvinaisuus maassamme. Mutta kun otamme huomioon, että tällä hetkellä on Suomessa noin 920 klubia, voimme perustellusti väittää olevamme jo keski-iässä.

Varsinaista perustamisjuhlaa vietettiin Askolan Yhteiskoululla 9.12.1961. Perustamiskirjoista voimme todeta, että Lions-Club Askolan perustamisjäseninä olivat veljet Lasse Wallasvaara, joka toimi klubin ensimmäisenä presidenttinä sekä Eino Hallamäki, Touko Ollila, Martti Mäittälä, Pentti Viitanen, Lennart Arhela, Viljo Salo, Eero Kiviluoto, Kauko Pihkanen, Pekka Hyrylä, Heimo Franssila, Mikko Hostikka, Raimo Jokio, Matti Leskelä, Matti Lindell, Esko Linna, Vilho Luoto, Paavo Marttinen ja Pentti Sorvari.

TEHTÄVÄT JA TAVOITTEET

Klubin säännöistä voimme tiivistetysti todeta, mitkä ovat sen tehtävät ja tavoitteet:

Klubin tarkoituksena on

1. luoda hyvä toveruus ja paras mahdollinen kosketus eri ammatti- ja toimialoilta valittujen jäsenten keskuuteen,

2. harjoittaa sosiaalista ja yleishyödyllistä toimintaa,

3.edistää hyvää kansalaishenkeä ja kansainvälistä keskinäistä ymmärtämystä,

4.luoda edellytykset vapaalle keskustelulle taloudellisista, yhteiskunnallisista sekä julkiseen elämään liittyvistä kysymyksistä,

5. toimia läheisessä yhteistyössä The International Association of Lions Club-järjestön kanssa.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi klubi hankkii alan kirjallisuutta, järjestää kokouksia, esitelmätilaisuuksia, retkeilyä, juhlia ym. vastaavanalaisia tilaisuuksia.

Klubin toiminnan tarkoitusperiin eivät kuulu uskonnolliset ja poliittiset kysymykset. Varoja toimintansa tukemiseksi klubi hankkii toimeenpanemalla asianomaisella luvalla rahankeräyksiä, arpajaisia ja juhlia, ottamalla vastaan lahjoja ja testamentteja.

Kuinka klubimme on sääntöjen edellyttämistä velvoitteistaan selvinnyt, ilmenee jäljempänä esitetyistä klubin toimintaa koskevista tiedoista.

Tärkeimmän osan klubin toiminnasta ainakin ulospäin nähden on muodostanut sosiaalinen toiminta, jonka ansioista on pyritty tavalla tai toisella auttamaan lähiympäristön taloudellisissa vaikeuksissa olevia yksityisiä tai yhteisöjä. Unohtaa ei sovi myöskään lukuisia stipendejä ja apurahoja, joita on jaettu eri tarkoituksiin. Samoin valtakunnallisetkin ja jopa yli maiden rajojen ulottuneet kansainväliset keräykset ovat saaneet klubimme taholta muutakin kuin pelkkää myötätuntoa.

Kaiken tämän on tehnyt mahdolliseksi innokas yhteen hiileen puhaltaminen, jonka avulla monet suuretkin taloudellisesti kannattavat aktiviteetit ja tilaisuudet on järjestetty. On luonnollista, että alkuaikoina tällainen voimakas ulospäin suuntautuva toiminta ei ole voinut tulla kysymykseen, sillä kuten vuosikertomuksista ilmenee, klubin toiminta oli silloin sisäänlämpiävää.

JÄSENISTÖ

Kuten edellä mainittiin, oli Askolan Lions-Clubilla 19 perustajajäsentä, joista yksi erosi ensimmäisen toimintavuoden aikana. Vuosien saatossa on jäsenmäärä huomattavasti lisääntynyt, mutta yleisenä ilmiönä on ollut kuitenkin verrattain suuri jäsenistön vaihtuvuus johtuen suurelta osin voimakkaasta muuttoliikkeestä. Varsinaisia perustajajäseniä on toiminnassa mukana enää Raimo Jokio ja klubin kokonaisjäsenmäärä on tällä hetkellä 34. Kaikkiaan on klubin jäsenmäärä neljänkymmenen vuoden aikana ollut yhteensä 104 jäsentä, joista on eronnut, kuollut taikka siirtynyt muiden klubien jäseniksi 70.

Klubimme perustajajäsen MJF  veli Raimo Jokio on edelleen aktiivisesti mukana toiminnassa.

Suuri vaihtuvuus haittaa tietenkin osaltaan klubin toimintaa, mutta ilmiölle emme mitään voi. Toisaalta uudet jäsenet tuovat mukanaan uusia tuulia ja virikkeitä, joita niin hartaasti klubissa aina kaivataan. Nykyinen jäsenmäärä vastannee lähinnä oikeata, sillä liian suuri klubi tulee helposti raskassoutuiseksi.

Lions-järjestön korkein kunnianosoitus Melvin Jones-jäsenyys on myönnetty LC Askolan veljille Mauri Lindström, Raimo Jokio, Arvo Mikola ja Pentti Sorvali sekä Pentti Kokko.

KOKOUSPAIKAT JA KOKOUKSET

Klubin ensimmäisenä kokoontumispaikkana oli Askolan Yhteiskoulu, jonka suojissa toimittiin ensimmäinen vuosi. Tämän jälkeen oltiin Askolan Osuuspankin, silloisen Osuuskassan, kokoushuoneessa seuraava toimintavuosi. Monta vuotta oli kokouspaikkana Porvoon Seudun Ammattikoulun viihtyisät tilat, joista alettiin "korpivaellus" ensin Mäntsälän Kievari-Grilliin ja sieltä parin vuoden päästä Porvoon Seurahoviin. Toiveena oli löytää sopiva kokouspaikka Askolasta.

Toimikautena 1980-1981 käväistiin taas Porvoon Seudun ammattikoulun tiloissa, mutta vasta 1980-luvun puolivälissä kotiuduttiin Askolaan. Ensin kokoonnuttiin pari vuotta Askolan Säästöpankin Kirkonkylän uuden konttorin kokoustiloissa ja sitten viitenä toimikautena Askolan Kartanoravintolan tiloissa Vahijärvellä.

Toimikaudesta 1993-1994 alkaen klubin kokouspaikkana oli Prestbackan Pitokartano Särkijärvellä neljä vuotta, jonka jälkeen siirryttiin Pukkilan Villisikaravintolaan kolmeksi vuodeksi 1990-luvun lopulla. Kun oli käyty vaihtelun vuoksi katsastamassa Porvoon torimaisemat ja Seurahovin kokoustilat, palattiin Askolaan Prestbackan Pitokartanoon, jossa kokoonnutaan edelleen.

Ensimmäisinä toimintakausina klubin kuukausikokoukset pidettiin joka kuukauden 3. perjantai syyskuusta toukokuuhun. Toimintakaudesta 1963-1964 alkaen kuukausikokoukset ovat olleet joka kuukauden kolmantena torstaina. Kokouksien läsnäoloprosentti on vaihdellut 80 ja 100 prosentin välillä jälkimmäistä lukemaa kylläkin lähempänä useammin.

Kokousten ohjelmiin on kuulunut virallisten kokousasioiden lisäksi ruokailu ja veikkaus kokouspäivän lehtiuutisten aineistosta sekä hyvin oleellisena osana erilaiset alustukset keskusteluineen. Alustuksista veljien esittämät kysymykset ja vilkkaat keskustelut ovat olleet usein hyvin syvälle luotaavia ja niiden on todettu olevan erinomainen purkautumiskeino liialliselle toimintatarmolle. Ovatpa eräät lausahdukset saaneet aikaan yleistä hyväksymistä osoittavaa murinaa varsinkin takapenkillä istuvien taholta.

KLUBIEN YHTEISTOIMINTA JA PUHTINUIJA

Maaseudun lionsklubeissa oli 1960-luvun lopulla havaittavissa hienoista itseriittoisuutta, jonkinlaista sisäänpäinlämpiämistä, joka ilmeni naapuriklubien yhteistoiminnan puutteena ja aktiviteettien pysymisenä vuodesta toiseen samankaltaisina eli ideoinnin nukahtamisena. LC Askolan kohdalla unilukkarina toimi kuten useasti muulloinkin kummiklubi. LC Helsinki/Hietalahden veljet suorittivat syyskuun 1969 klubikokoukseen piristävän vierailun, jonka päätteeksi todettiin presidentin puheenjohtajan nuijan matkanneen Helsinkiin. Vastavierailulla tilanne korjattiin ja samalla aloitettiin kampanja klubivierailujen vilkastuttamiseksi tunnuksena "Puhtia klubiin".

LC Askolan veljillä oli tuomisena Hietalahden veljille askolalaisesta tammesta lion Matti Sihvosen sorvaama ja luonnon mehiläisvahalla kyllästämä mahtava Puhtinuija, josta säädettiin: "Puhtinuijalla vahvistettakoon klubikokouksessa lionstoimintaa vauhdittavia päätöksiä ja on puhtinuija tämän jälkeen ennen seuraavaa klubikokousta vähintään viiden leijonaveljen toimesta saatettava johonkin toiseen lionsklubiin. Jokainen klubi, jossa nuija vierailee, merkitköön nimensä nuijan varteen".

MJF veli  Mauri Lindströmillä Puhtinuija kädessään.

Puhtinuija kiersi ja nimiä kertyi 58 eri klubin hopeisina laattoina nuijan pintaan. Pohjoisin klubi, jossa nuija vieraili, oli LC Ii. Vuonna 1976 Puhtinuija luovutettiin LC Askolan toimesta Suomen Lions-Liitolle, joka käyttää sitä kerran vuodessa valtakunnankokousten päätösten nuijimiseen.

KLUBIN SISÄINEN HENKI

Klubin toiminnan erittäin tärkeänä tehtävänä on klubin sisäisen hengen vaaliminen ja aitona säilyttäminen, sillä siitä riippuu koko muukin toiminta. Alkuaikoina oli tilanne tältä osin sangen huolestuttava, sillä erimielisyydet monista asioista näyttivät välillä ylitsepääsemättömiltä. Uusien jäsenten ottaminen klubiin ja muutamat aktiviteetit aiheuttivat hammasten kiristelyä siinä määrin, että kummiklubi Hietalahti tunsi oikeutettua huolestuneisuutta klubimme tulevaisuudesta ja lähetti "työriitojen sovittelijoita" paikalle ainakin kolmeen syksyn 1961 kokoukseen.

Vuosien kuluessa on tilanne kuitenkin tasaantunut ja monista vaikeistakin ongelmista on pystytty keskustelemaan rakentavassa ja myönteisessä hengessä. Tässä mielessä lienevätkin paikallaan ne monet ratkiriemukkaat saunaillat, joita veljien kesken on keväisin vietetty. Samaa tarkoitusta ovat palvelleet ne muutamat pilkkikilpailut, joissa saalis ei ole niinkään näytellyt tärkeintä osaa.

Hyvänä yhteishengen kohottajana ja parantajana ovat toimineet lukuisat onnistuneet vuosijuhlat, teatterimatkat ja muut vierailut, joissa ladyt ovat olleet myös aktiivisesti mukana.

VARAINHANKINTA-AKTIVITEETIT

Alkuvaikeuksien jälkeen kuitenkin toiminta vilkastui ja jo vuonna 1964 järjestettiin ensimmäinen suuri jääshow, jonka tulos oli erittäin positiivinen. Nämä jääjuhlat muodostuivatkin sitten klubin suurituottoisimmiksi aktiviteeteiksi useana vuonna. Tässä yhteydessä tuotakoon julki parhain kiitos ladyillemme, sillä ilman heidän suuriarvoista panostaan näiden juhlien järjestämisessä olisimme tuskin koskaan päässeet edes tyydyttäviin tuloksiin.

Eräänä suurena aktiviteettina on syytä mainita bingopelin aikaansaaminen klubin toiminta-alueelle. Klubi itse asian alullepanijana ei tosin paljonkaan tästä taloudellisesti hyötynyt, mutta mielihyvin voimme todeta, että pelin jatkajat, Askolan Kisa-Toverit ja Pukkilan Vesa ovat voineet bingopelin tuoton turvin huomattavasti laajentaa ja monipuolistaa toimintaansa.

Muita varainhankintakeinoja ovat olleet mm. laskiaistempaukset, joissa klubiveljet ovat myyneet itsensä pari kertaa orjiksi eri käyttötarkoituksiin. Pienimuotoisempina tempauksina ovat olleet metsämarssit, paperinkeräykset, mehiläisvahakynttilöiden ja pellavapyyhkeiden myynti.

Mukavaa vaihtelua aktiviteetteihin toivat Monninkylässä ruispellon kyntö ja kylvö sekä käytettyjen tavaroiden huutokaupat. Toimintatuloja on kertynyt myös koko perheen maalisriehoista, joululeipien myynnistä Helsingin toreilla, Askolan ja Pukkilan kuntapinssien sekä hiekotussepelin myynnistä, mainostarrojen pidosta veljien autojen tuulilaseissa sekä messu- ja myyjäistapahtumiin osallistumisesta.

Taloudellisesti ehkä tuottoisin ja veljien fyysisen kunnon kohentamisen kannalta tehokkain aktiviteetti on ollut klubissa useana vuosikymmenenä toteutettu aurausviittojen teko ja myynti tielaitokselle sekä kunnille. Muutaman tunnin yhtäjaksoinen vesurijumppa hirvikärpästen säestyksellä syksyisessä metsässä nosti hien pintaan ja sai veljien posket punottamaan. Ikävä kyllä muotiin tulleet muoviset aurausviitat 2000-luvulla ovat tämänkin hienon aktiviteetin saaneet lähes loppumaan.

PALVELUTOIMINTA

Kunnioitettavalla tavalla ovat leijonat muistaneet myös sankarivainajiamme järjestämällä tervapadoilla juhlavalaistuksen Askolan ja Pukkilan haudoille sekä itsenäisyyspäivänä että jouluna. Tapa on ollut traditionaalinen jo vuodesta 1963 alkaen. Samantyyliseen toimintaan voimme myös liittää itsenäisyyspäivän juhlien järjestämisen Askolassa, joskin tehtävä on viime aikoina siirtynyt kunnan hoidettavaksi.

Auttamista parhaimmillaan oli joulun alla tehdyt paketit Askolan ja Pukkilan vähävaraisille perheille. Järjestettiin myös uudenvuoden vastaanottojuhlia sekä Askolassa että Pukkilassa. Koska kuitenkin yleisökato monista tekijöistä johtuen jatkuvasti suureni, on kyseisistä juhlista luovuttu.

Liikennetietoutta pyrittiin viemään eteenpäin Askolassa järjestämällä klubin toimesta liikennekilpailut Askolan kaikille koululaisille. Ensiavun antamisen valmiutta parannettiin Askolan Monninkylässä pidetyillä ensiapukursseilla.

Lions-mieltä lämmittäviä palveluaktiviteettejä ovat olleet Sotainvalidien viljakeräykseen osallistuminen, kunnan eläkeläisten kuljetukset Tuomirantaan kesäleireille ja vanhukset kirkkopäivään, Sotaveteraanimerkkien lunastus veteraanien hautakiviin sekä klubin tervehdykset sotaveteraanien vuosittain pidettävässä kirkkoillassa.

Rakennustoimintaan liittyviin palveluaktiviteetteihin klubin veljet ovat kykynsä ja taitonsa mukaisesti osallistuneet vuosien varrella:
- keväällä 1971 toteutettiin sotainvalidi Heikki Lehdon asuinrakennuksen ulkoseinien vuoraustalkoot Pukkilassa
- vuonna 1986 maalattiin sotaveteraani Urho Grönlundin talo Monninkylässä yhdessä kummiklubin veljien kanssa
- Johannes Linnankosken (Vihtori Peltosen) syntymäkodin "Terehtöörin" ulkopuolinen kunnostus ja maalaus punamullalla suoritettiin Vakkolassa keväällä 1994
- Pukkilan Kanteleella peruskunnostettiin ja maalattiin invalidi Tauno Koiviston asuinrakennus vuosina 1998-1999.

Tauno Koiviston talon peruskunnostus 1998-1999

VALTAKUNNALLISET AKTIVITEETIT

Kevätkaudella 1972 Suomen Lions-liitto järjesti ensimmäisen valtakunnallisen aktiviteetin syöpäsairauksien vastustamiseksi. Tähän "Punainen sulka"-keräykseen LC Askola osallistui menestykkäästi keräämällä varoja syöpää vastaan yli 11.000 markkaa. Keräyksen kokonaistulos oli 5,2 mmk.

Keväällä 1975 järjestettiin valtakunnallinen suuraktiviteetti "Operaatio Punainen sydän". Keräys Suomen Sydäntautiliitolle tuotti klubimme panoksena yli 20.000 markkaa, joten tulos tuplaantui edellisestä suurkeräyksestä. Kampanjan kokonaistulos oli 10,9 mmk.

Toimintakaudella 1980-1981 toteutettiin valtakunnallinen aktiviteetti "Sirpale peruskalliosta". Klubiveljet myivät malmilohkareita yhteensä 44 kpl, joista kertyi varoja 14.000 markkaa sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi. Sirpaleet Outokummun peruskalliosta tuotti sotavammaisille 1,3 mmk.

Keväällä 1984 järjestettiin valtakunnallinen suuraktiviteetti, toinen Punainen Sulka-keräys. Klubi hoiti jälleen hienosti osuutensa ja ylitti tavoitteensa (48.000 mk) keräämällä 53.771 mk. Keräyksen kokonaistuotto oli 26,6 mmk. Kampanjan tarkoituksena oli lopullinen silmienavaus Suomen kansalle veteraaniasiain hoitamiseksi.

Valtakunnallinen "Operaatio Sulka 90"-keräys vammaisten hyväksi käynnistettiin Helsingissä 1.3.1990. Keräys onnistui hyvin. Klubin keräystuotto oli 47.790 mk valtakunnallisen kokonaistuoton ollessa 24,4 mmk. Keräyksen teemana oli, että tukemalla vammaisten harrastuksia parannetaan heidän omaa selviytymiskykyään.

Toimintakaudella 1998-1999 toteutettiin "Pohjolan Punainen Sulka"-keräys, joka oli ensimmäinen yhteispohjoismainen sulka-aktiviteetti. Kampanjan tavoitteena oli ikääntyvän väestön elämänlaadun, hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantaminen. Klubin keräystuotto oli yhteensä 56.125 markkaa, johon sisältyy Ladyjen Marianpäivälounaan tuotto 15.000 markkaa, josta suuri kiitos Ladyille. Tämän kampanjan tuotosta palautui 17.000 markkaa klubille käytettäväksi paikallisesti ikääntyvän väestön hyväksi. Summalla hankittiin 6 kpl pyöräkelkkoja Askolan ja Pukkilan vanhusten käyttöön sekä kustannettiin vanhuksille jalkahoitopaketteja.

AVUSTUKSET

Toimintansa alkuvuosista alkaen LC Askola on halunnut muistaa ja auttaa vanhuksia sekä nuoria. Lukuisat ja melko huomattavat ovat olleet ne rahamäärät, mitkä klubi on myöntänyt vuosittain apurahoina ja stipendeinä Askolan yhteiskoulun, Yläaste-Lukion, ammattikoulun, Pukkilan ala-asteiden ja aikoinaan Bergmannin koulun oppilaille.

Oman osuutensa ovat avustuksista saaneet Askolan nuoret ampujat, Partaharjun nuorisoleireille osallistuneet nuoret, kansainvälisessä nuorisovaihdossa mukana olleet nuoret. Kansainväliseen toimintaan on myönnetty avustusta useana vuonna LCIF-säätiölle SightFirst-kampanjaa varten.

Tämän lisäksi on rahallisesti muistettu paikallisten urheiluseurojen lisäksi sotainvalidien Askolan-Pukkilan osastoa, Askolan ja Pukkilan leikki-ikäisten lasten päiväkoteja, Askolan yhteiskoulun kirjastoa ja monia yksityisiä pikaisen avun tarpeessa olleita ihmisiä ja perheitä.

LADY-TOIMINTA

Lady-oppaan mukaan lady-toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on lionsklubien sisäisen hengen lujittaminen ja kehittäminen. Ladyjen roolia osana lionstoimintaa on vahvistanut entisestään perhelionismi ja sen lanseeraminen lionsväen keskuuteen 1980-luvun alussa. Lady-toiminnasta on käytetty erilaisia nimityksiä, mikä johtunee siitä, että suomalaiskansallisten marttojen ja lottien rinnalla "lady" on kuullostanut vieraalta. Suomalaisissa lionsklubeissa on suhtauduttu varauksettoman myönteisesti lady-toimintaan.

Askolan ja Pukkilan kuntien alueella ladyjen toiminta ei ole ollut järjestäytynyttä eikä muodollisesti virallista. Ladyt ovat osallistuneet LC Askolan perustamisesta asti aktiivisesti ja ahkerasti veljien rinnalla erilaisiin klubin aktiviteetteihin, vuosijuhlien ym. tilaisuuksien järjestämiseen. Ladyt ovat osallistuneet myös kansainväliseen palvelutoimintaan mm. kummilapsi-toiminnan muodossa. Annika-nuken vuosittaisten arpajaisten melko huomattavat tuotot ladyt ovat ohjanneet moniin hyviin tarkoituksiin. Mahtavimmat tuotot ladyt ovat saaneet "Kartanon pitopöydän" lounastilaisuuksista, joilla he ovat kartuttaneet veljien Pohjolan Punainen sulka-keräystä.

Me veljet voimmekin kysyä olemmeko riittävästi arvostaneet ladyjen osuutta järjestötyössämme? Otammeko luonnollisena asiana vastaan heidän monenlaista apuaan? Annammeko puolestamme tarpeeksi tukea heidän aktiviteettiensa toteuttamisessa? Eikö ladyjen työskentely ole kenties vieläkin epäitsekkäämpää kuin oma palvelutyömme, sillä eiväthän he ole edes rekisteröityneet?

URHEILUTOIMINTA

Klubin veljet ovat hoitaneet fyysistä kuntoaan enemmin yksityisesti ladynsä kanssa. Toimintakertomuksissa vilahtelee kuitenkin silloin tällöin maininta myös urheiluun liittyvästä klubin toiminnasta. Kuusikymmentä luvulla vuonna 1965 klubin toimesta aikaan saatiin Askolaan jääkiekkoseura Iskos-65, joka toimi pääasiallisesti Monninkylässä.

Keväällä 1970 hiihdettiin ensimmäinen klubin veljien järjestämä Linnankoski-hiihto, josta tuli perinteinen vuotuinen hiihtotapahtuma Askolaan. Myöhemmin Linnankoski-hiihtojen järjestelyt ovat siirtyneet Askolan kunnan liikuntatoimen ja urheiluseurojen hoidettavaksi.

Lentopallo-otteluita on käyty lohkon puitteissa pelaamassa mm. Kotkassa, Porvoossa, Sipoossa ja Mäntsälässä. Myös Suomi juoksee-tapahtumassa ja pilkkikisoissa ovat veljet olleet mukana. Kaikkiin näihin tapahtumiin on osallistuttu kuntoilumielessä periaatteella, että voitto ei ole tärkein, vaan rehti osallistuminen.

Vasta viime vuosina klubin veljet ovat yltäneet eri kilpailuissa aivan huippusuorituksiin: Lions-liiton Trap-ammunnan Suomen mestaruuden voitti v. 1996 veli Raine Keskipasma ollen myös kolmas v. 1997. Lions-liiton Shakin henkilökohtaisen Suomen mestaruuden v. 1999 voitti veli Jaakko Keipi. Kahden hengen joukkueiden peleissä veljet Jaakko Keipi ja Jari Vettenranta ovat voittaneet hopeaa vuosina 1997 ja 1999.

KLUBIVIRKAILIJAT 1961-2001

VIIDES VUOSIKYMMEN ALKAA

Klubimme toiminnassa on neljä vuosikymmentä nyt takanapäin. Olemme saavuttaneet jo parhaimman miehuusiän sekä tietyt vakiintuneet toimintamuodot. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, ettei klubin ja sen jäsenten vanheneminen saa tuudittaa meitä keski-iän mukanaan tuomaan passiivisuuteen, vaan jäsenistöön on vuosittain löydettävä uusia aktiivisia ja nuorempia Lions-aatteesta vilpittömästi kiinostuneita jäseniä sekä uusia palvelumuotoja. Lions-liikkeessä ei saada tuloksia pelkällä jäsenyydellä, vaan ennakkoluulottoman ja aktiivisen toiminnan, palvelemisen ja osallistumisen avulla, jolloin myös jokainen jäsen saa parhaimman tyydytyksen tästä pyyteettömästä toiminnasta.

Klubikokouksessa syyskuussa 2001
Vas.ylh: Kaarlo Sihlman, Matti Somppi, Tapio Jäppinen, Pauli Rantanen, Klaus Hyrylä, Olavi Kortejärvi, 
Lars Rosenberg, Alpo Taskula, Mauri Lindström, Veikko Kyyhkynen, Matti Osmala, 
Keskirivi: Teuvo Johansson, Jorma Kumpulainen, Jari Vettenranta, Valde Kytölä, Raine Keskipasma, 
Arto Lehtinen, Hannu Rantanen, Viljo Suokannas, Hannes Bjurström, Esko Uljas, Eero Aalto, 
Istumassa: Mauri Anttila, Ari Talkara, Timo Kiiskinen, Markku Kavenius, Jaakko Keipi, Ari Ahonen, 
Jaakko Sorvisto, Raimo Jokio, Antti Mantere.

LEIJONA-LUPAUS

- Lupaatko ottaa vastaan jäsenyyden lionsklubissa tietäen, että jäsenen velvollisuutena on osallistua klubin kaikkeen toimintaan?

- Lupaan.

- Lupaatko parhaasi mukaan koettaa noudattaa lionsperiaatteita, tulla kokouksiin säännöllisesti, ottaa vastaan sinulle annetut tehtävät ja suorittaa oman osasi klubisi ja kansainvälisen järjestön toimintaohjelmissa?

- Lupaan.

9.12.2001 lion Alpo Taskula
Klubihistoriikki julkistettu klubin 40-vuotisjuhlassa,
joka pidettiin Hämeenlinnan Vanajan-linnassa.
*MJF=  Melvin Jones Fellow
*LiR= Lions Ritari

Webmaster toimittanut klubihistoriikin jäsenlistaa sen julkaisemisen jälkeisillä muutoksilla, viimeksi 30.11.2008.

YLLÄOLEVAN KLUBIHISTORIIKIN JULKAISEMISEN JÄLKEEN LIITTYNEET:

Klubin jäsenmäärä IX/2009:  37 leijonaa, joista 4 on Melvin Jones-jäseniä,
1 Lions Ritari  ja 1 kunniajäsen.

Klubihallitukset historiikin julkaisemisen jälkeen:

Sivun alkuun