LYHYT HISTORIIKKI KIIKOISTEN LIONS
CLUBIN 35-VUOTISESTA TOIMINNASTA
(laatinut lion M. Koskimaa)
Tällä vuosisadalla on Kauvatsan kunnasta tuotu Kiikoisiin paljon tavaraa. On kuljetettu postia, on tuotu asemalta erilaisia maataloustarvikkeita, ensin hevosilla, myöhemmin kuorma-autolasteittain. Lokakuun 30:ntenä päivänä, vuonna 1962, tuli joukko kauvatsalaisia miehiä Martti Knuutilan johdolla tänne Kiikoisten metsäkulmille. Miehillä oli mukanaan Lions -aate, jonka he olivat päättäneet juurruttaa naapurikuntaansa. Siinä he onnistuivatkin vallan hyvin; samaisena iltana perustettiin kunnantalon kokoushuoneessa Lions Club Kiikoinen. Kummina toimi Lions Club Kauvatsa .
Martti Knuutilan, klubimme henkilökohtaisen kummin toimiessa puheenjohtajana valittiin ensimmäiseksi presidentiksi Esko Haaparanta. Varapresidenteiksi valittiin Eero Salo ja Arvi Hauhia. Sihteerin tehtävät sai Olavi Reikko. Niistä viidestätoista klubimme perustajaveljestä, jotka silloin olivat läsnä, ovat edelleen toiminnassamme mukana Jussi Halminen ja Antti-Matti Kankaanhuhta.
Samassa tilaisuudessa päätettiin myös, että kokoukset pidetään kuukauden toisena keskiviikkona klo 19.00 ja kokouspaikkana on kunkin veljen koti aakkosjärjestyksessä. Nämä päätökset ovat edelleenkin voimassa. Lisäksi on voimassa muutamaa kokousta myöhemmin tehty päätös, että kahvileipää ei kokoustarjoilussa saa olla kolmea sorttia enempää.
Alkuajan kokouksista osa aloitettiin laulamalla kuten nykyisinkin. Laulut olivat nuoteiltaan helpompia kuin nykyinen Leijona-marssi. Esimerkkeinä mainittakoon "Arvon mekin ansaitsemme " ja " Honkain keskellä mökkini seisoo".
Varsinainen perustamisjuhla(Charter Night) vietettiin Porissa Hotelli Satakunnassa 20.4.1963. Vaikka ravintola-alan lakko sattui samaan aikaan, niin juhlat onnistuivat eri tietolähteiden mukaan oikein hyvin.
AKTIVITEETIT
Kokouspöytäkirjoista on voinut todeta, että aktiviteetteihin on ollut alusta alkaen kova innostus klubissamme. Aktiviteeteista ei tehdä tässä mitään luetteloa, vaan otetaan esimerkiksi muutamia. Nämä kuvastavat hyvin toimintaamme.
Aivan ensimmäiseksi ehdotettu rahanansaitsemismuoto oli joulukuusien myynti Tampereen torilla. Mönkään meni sillä kertaa, koska kovat pakkaset estivät kuusimyynnin.
Maininta ensimmäisestä tuottoisasta aktiviteetista koskee Karkauspäivän Karnevaaleja 29.2.64. Tilaisuudessa musiikista huolehti lauluyhtye Turuttaret, joka pöytäkirjoista päätellen on ollut jostakin syystä perustajajäsenten suosiossa. Turuttarien ja Clubimme yhteistyöllä onkin hankittu monta tarpeellista markkaa sekä paikallisiin tarkoituksiin että myös kauemmaksi.
Alkuaikojen aktiviteeteistä yksi, jonka tulos on vielä pitkään nähtävissä Jylhänmaan tienristeyksessä, on vuonna 1965 suoritettu TT-metsämarssi. Silloin istutettiin 1/2 hehtaarin muistometsikkö. Leijonat ovat suorittaneet alueella myöskin raivauksia. Nyt siellä kasvaa kaunis männikkö. Isäntäkin on hienolla tavalla, nimittäin klubin toimintaa tukemalla, ilmaissut tyytyväisyytensä alueen kuntoon.
Klubimme perustajajäsen, nykyisin jo klubitehtävistä luopunut Pentti Kallio, sai tehtävän valita aktiviteetin, jota hän pitää mielestään kaikkein tärkeimpänä toimintamme aikana. Ei ole ihme, että hän valitsi tievalaistuksen rakentamisen välille Jaara-Tervahauta. Asiakirjoista vuosilta 1970-1971 voi todeta, että silloin on Leijonilla todella ollut halua viedä tärkeätä asiaa pienessä maalaiskunnassa eteenpäin. Tahdon voima on kantanut tähän päivään asti, sillä valot luovat turvallisuutta pimeyteen yhä edelleenkin.
Punainen sulka -keräykset ovat varmaan mielessä monella meistä, jotka viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat sen kanssa enemmän tai vähemmän toimineet. Nyt taas nuoremmatkin pääsevät mukaan. On todella hyvä, että irtohöyheniä ei ole enää myytävänä. Varsinainen sulkamies klubissamme on ollut lion Antti Jaakola, joka on organisoinut tämän suuritöisen tehtävän peräti kolme kertaa. Tämänhetkisten tulosten perusteella näyttää siltä, että nykyinenkin sulka-asiamies, Pentti Pihlava, osaa hommansa.
Seurakunnan kanssa klubimme on ollut tekemisissä monin eri tavoin, kuten esim. lahjoittamalla rippialbat ja valaisemalla kirkontornin. Kirkkokyytejä on hoideltu kerran vuodessa.
Lions Club järjesti myös ensimmäiset itsenäisyyspäiväjuhlat Kiikoisissa vuonna 1963. Sen jälkeen on käyty vuosittain laskemassa seppele sankarihaudalle ja sytytetty kynttilät illalla kello 18.00 jokaisen sankarivainajan haudalle.
Emme ole koskaan pitäneet erikoisen tärkeänä voittaa mitään lohkon tai piirin pistekilpailuita. Yhden kerran sijoituimme kuitenkin pakostakin hyvin korkealle. Silloin korjattiin innokkaasti erästä kiikoislaista asuntoa. Tähän tarkoitukseen käytettiin jonkin verran rahaakin, mutta erityisesti talkootuntien määrä muodostui todella mahtavaksi. Talkootyö sopii perinteisesti tällaiselle maaseutupitäjälle kaikista parhaiten.
On olemassa vielä yksi erittäin tärkeä osa leijonatoimintaamme. Se on tietysti ladyjen tekemä suuri ja kallisarvoinen työ keskenään tai yhdessä meidän lionien kanssa. Ilman tätä toimintamme saattaisi olla paljonkin vaatimattomampaa, ellei jopa vallan lamaantunutta.
YHTEISTOIMINTA
Lavian ja Suodenniemen klubien kanssa on ollut paljon onnistunutta yhteistoimintaa. Siitä ovat osoituksena jo moneen kertaan toimitettu palveluhakemisto, terveysasemalle lahjoitetut sairaanhoitolaitteet ja koulujen kuntosalivälineet.
HARRASTUKSET
Suksi
luistaa ja matka taittuu,
vaikka lohkomme viestissä hiihtäjä vaihtuu,
Pihlavan Pentti ja muut vastaavat siitä,
ettei naapuriklubien vauhti riitä.
Lentopallossa
olemme vasta aloittelijoita,
vaikk'emme usein erääkään voita.
Kolme joukkuetta kun täyttää salin,
saamme kuitenkin aina pronssimitalin.
Slalom-Huhdanmäessä
koetaan monet yllätykset,
pienet kaatumiset, isot pyllähdykset.
Mäen eteen Matti on tehnyt suuret työt,
valaistukin siellä on pimeät yöt.
Arvailtu
on vapun ja äitienpäivän säätä,
mittarin lukemaa ja lähtevää jäätä.
Huutokaupat olivat mukana toiminnassa,
myytiin romut ja karttui kassa.
Apua
annamme sodassa taistelleille,
siellä haavoittuneille ja muille veteraaneille.
Keräykset vauhdilla ovat hoituneet,
kun olemme heitä innolla auttaneet.
Teatteriretkillä
oli ennen paljon sakkia,
viime kerralla tuli kuitenkin takapakkia.
Listassa silloin oli nimiä vähän
mutta ei loppunut elämä tähän.
...sillä...
Kyyti
Tampereelle oli mitä parhain
ja takaisin tultiin anivarhain.
Veljet odottavat jo seuraavaa retkeä,
sellaista kulttuurillista hetkeä.
Markku Koskimaa
NYKYTILANNE
Lähinnä ikärakenteesta johtuen on viime vuosina jäsenistössämme ollut melkoisesti vaihtuvuutta. On ilahduttavaa, että olemme onnistuneet saamaan joukkoomme monia asiasta innostuneita nuoria miehiä ladyineen. He ovat tuoneet mukanaan uudenlaista, nykyaikaan sopivaa toiminnan mallia ja innostusta. Siitä myös kauemman mukana olleet voivat ottaa mallia. Kaikkiin tehtäviin on löytynyt helposti vastuunkantajia ja asiat ovat tulleet hyvin hoidetuiksi.
Mikäli jaksoit lukea tänne asti, kiitoksia mielenkiinnosta Klubimme historiaa kohtaan!