Vilma Portti Kyproksella 26.7. - 7.8.2008

 

Viime syksynä näin koulumme ilmoitustaululla ilmoituksen jossa etsittiin Lions-nuorisovaihdosta kiinnostuneita. Otin yhteyttä paikallisen klubin nuorisovaihtajaan ja asiat lähtivät etenemään hyvää vauhtia. Nuoren ikäni takia minulla ei ollut monia maavaihtoehtoja, joten päädyin hakemaan Kyproksen leirille, jonka ikäraja oli 14 -16 vuotta.

 

Onnekseni minut hyväksyttiin leirille ja sain viettää Ayia Napassa ihanat kymmenen päivää lähes kolmenkymmenen muun nuoren kanssa. Perheoleskelua vaihtooni ei kuulunut ollenkaan.

 

Kunnon jännitys iski vasta lentokoneessa. Emme olleet saaneet lähes minkäänlaisia tietoja leirin ohjelmasta, tarvittavista varusteista tai muustakaan reissuun liittyvästä. Aloin miettimään, että mihinkähän olen oikein menossa. Koska se oli minulle ensimmäinen ulkomaanmatka ilman ketään tuttua, kaipasin omaa turvallista kaveria.

 

Prahassa minulla oli vain 20 minuuttia aikaa vaihtaa konetta ja jouduin etuilemaan passintarkastusjonossa ja juoksemaan ehtiäkseni. Selvisin kuitenkin Kyprokselle, Larnacan lentokentälle, jossa minua ja muita tulijoita oli vastassa ystävällinen Lion - setä. Ajoimme pikkubussilla n. 60 km päähän Ayia Napaan, jossa majoituimme aivan meren rannalla sijaitsevaan leirikeskukseen. Nukuimme isoissa huoneissa (9 tyttöä/huone), jotka tuntuivat ensin aivan äärettömän kuumilta. Paikka oli mahtava, juuri tarkoitukseen sopiva ja sijainti mitä parhain. Ayia Napa on yksi Euroopan johtavista biletyskeskuksista, täynnä kaikkea kiinnostavaa ja lähellä muita kaupunkeja. Ilma oli koko leirin ajan erittäin lämmin, n. +40 astetta joka päivä.

 

Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä ja tutustuessa. Jokainen etsi vähän omaa paikkaansa ja totutteli tilanteeseen. Pysyttelimme suurimmaksi osaksi leirikeskuksessa ja sen lähistöllä, meren rannalla ja Ayia Napan keskustassa. Lähes joka päivä vietimme ”silence timea” paahtavimman iltapäivän yli, viiden aikoihin suuntasimme melkein poikkeuksetta ihanan virkistävään mereen uimaan. 

 

Leirin ohjelma oli hyvin suunniteltu, joka päivälle löytyi kivaa tekemistä. Teimme viisi retkeä Kyproksen muihin kaupunkeihin; Pafokseen, Limassoliin, Larnacaan/Lefkaraan, Dheryniaan sekä pääkaupunkiin Nikosiaan. Retkillä tutustuimme muutamaan museoon, linnoihin ja muihin historiallisiin rakennuksiin, käsityöpajoihin sekä karkkitehtaaseen. Saimme kuulla paljon Kyproksen historiasta ja sen perinteistä. Paikallinen Lions-klubi tarjosi meille lounaan ravintolassa, jonka jälkeen ajelimme bussilla takaisin. Parhaiten mieleen jäi Turkille kuuluva Famagustan ”kummituskaupunki”, jossa ei vuoden 1974 valtauksen jälkeen ole asunut kukaan.

 

Retket olivat kiinnostavia, mutta paljon mukavaa löytyi myös Ayia Napasta. Iltaisin kiertelimme kaupunkia, shoppailimme ja istuimme kahviloissa. Kävimme pyörähtämässä Lunapark-huvipuistossa ja läheisessä vesipuistossa vierähti huomaamatta päivä. Toiseksi viimeisenä päivänä teimme neljän tunnin veneretken, jonka aikana pysähdyimme kahdesti uimaan. Poukamassa oli tyyntä ja vesi sinistä, hypimme veneen reunoilta mereen ja veikkaan että olimme kaikki erittäin tyytyväisiä.

 

Myös leirikeskuksessa vietetty aika oli yleensä kaukana tylsästä, vaikkei järjestettyä ohjelmaa ollutkaan. Juttelimme, nauroimme, tanssimme ja teimme tyhmyyksiä. Leirin vetäjät olivat rentoja ja reiluja, eivätkä suuttuneet tai loukkaantuneet pikku pilailusta. Viimeisen illan juhlassa oli paikalla noin viisikymmentä Lions-jäsentä, ilta oli lämmin, kuu loisti, lauloimme laulun kreikaksi ja esitimme kaksi perinteistä kyproslaista ja muutaman meitä leiriläisiä yhdistävän tanssin. Rakkautta oli ilmassa ja ensimmäisten kotiin lähtöjen aikoihin kyyneleetkin alkoivat valua. Valvoimme koko yön ja nautimme viime hetkistämme yhdessä.

 

Lähdin matkaan hieman epäröiden, mutta jälkeenpäin voin todeta, että kaikki oli paljon hauskempaa kuin odotin. Vietin lukemattomia hienoja hetkiä, sain lisää varmuutta englannin puhumiseen, opin paljon muista maista ja niiden kulttuureista, sain uusia tuttavia ja luullakseni myös muutaman oikean kaverin, joita haluan vielä joskus tavata.

 

Erityiskiitoksen haluan antaa Kyproksen Lions-klubeille, tervetulleemmaksi en ole varmaan itseäni ennen tuntenut. He olivat uskomattoman vieraanvaraisia, ystävällisiä ja mukavia.

KIITOSKIITOSKIITOSKIITOS kaikille, joiden ansiosta reissuni toteutui ja onnistui, se oli tähän astisen elämäni jännittävimpiä kokemuksia ja ehdottomasti kesän kohokohta!