Vaihto-oppilas vieraana
 

Meille tarjottiin mahdollisuutta olla isäntäperheenä nuorelle, joka tuli Lions Clubin nuorisotoiminnan vaihdon kautta Suomeen kuluneena kesänä.

Ajattelimme, että lukiota käyvä poikamme voisi hyötyä eniten, kun saa keskustella toisen nuoren kanssa pari viikkoa englanniksi kesälomalla. Sama tavoite oli myös Simonilla, joka tuli saksankielisestä Itävallasta. Hän oli kiinnostunut juuri Suomesta ja meidän kulttuurista ja luonnosta.

Simon puhuikin mieluummin englantia kuin saksan kieltä.

Luulen, että kävi kuitenkin niin, että me isäntäperheen vanhemmat saimme suurimman hyödyn kielestä aivojumppana, kun herättelimme unholassa olevaa englannin - ja saksan sanastoa.

Kieltäkin arvokkaampi asia oli saada kohdata arjessa ulkomaalainen ihminen.

Hän toi mukanaan uutta ajattelua. Vieraan maan tietämys tuli inhimillisen kosketeltavaksi, toisin kuin television tai netin välityksellä.

 

Simon tuli kesäkuun lopulla, keskelle Lapin yötöntä yötä.

 Jo ensimmäisenä iltamyöhäisenä kuului keittiöstä rupattelua ja naurua, kun pojat söivät ja juttelivat. Nuorilla ei kuulostanut olevan vaikeuksia toistensa ymmärtämisessä, ei kielessä, eikä muussakaan. Yötön yö oli ainutlaatuinen kokemus

Simonille. Sitä hän tallensi kuviksi.

Sääsket eivät olleet sen kummemmin vieraallemme haitaksi kuin meillekään, vaikka etukäteen ajattelimme sen olevan este ulkona olemiseen ja liikkumiseen luonnossa.

Taisi olla elämys hänelle.

Montellilla

 

Sillä, miten isäntäperheet valitaan ulkomaalaisille nuorille, on ratkaiseva merkitys nuoren viihtyvyyteen. Saimme ajoissa tiedot meille tulevasta vaihtonuoresta,

hänen harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. Olimme luottavaisella mielellä,

kun huomasimme, että meidän ei tarvitse olla mitään erikoista, eikä erilaisia kuin olemme.

Saamme vieraan, joka haluaa tulla tällaiseen ympäristöön ja meidän luo.

Vaihtojärjestäjät olivat hoitaneet asiat niin, että oikeat ihmiset ohjautuvat sopiviin paikkoihin. Meidän kohdalla tämä ainakin onnistui hyvin. Lisäksi vaihdoimme s-postia ennen kuin Simon tuli meille.

 

Kahvistelua Ruotajokivarressa

 

Simon tykkäsi luonnosta ja retkeilystä ja suunnitteli biologian opintoja koulun jälkeen. Se oli meidän valttikortti. Asummehan hieman syrjässä kyliltä. Kuljimme päiväretkiä joella, tunturissa ja järvellä.

Järvellä purjehdimme kalastuksen ohessa. Simon olikin taitava purjehtija. Hän nosti jalat Jollan laidalle ja luovi vastatuuleen, laulaen kovalla äänellä.

Olimme mielissämme että vieras viihtyi ja samalla viihdytti meitä.

 

 

Mutta oli myös hyvin tärkeää, että Simon sai viettää aikaa myös toisten nuorten kanssa. Hän sai tutustua Enontekiön nuorisotiloilla paikallisiin nuoriin poikamme seurassa. Simon ihastui kovasti suomalaisnuoriin, totesi heidän olevan jopa oman maan nuoria mukavampia. Lisäksi pojat kävivät paikallisessa kulttuuritapahtumassa Vuontisjärven Maailmankylä-tapahtumassa, Rohki Rokissa. Siellä näki enemmän väkeä kuin täälläpäin yleensä.

 

Hauska yksityiskohta oli, kun Simon kertoi olevansa Wienin lähellä olevasta kylästä. Me kysyimme kuinka isosta, johon hän vastasi, että siellä on 300.000 asukasta. ( Sama kuin koko Lapissa. )

 

Teimme tavallista kotiruokaa sekä myös poronkäristystä, joka on tunnetuin Lapin ruoka.  Simon tykkäsi niistä. Ruokakulttuuri taitaa olla aika yhdensuuntainen Länsi Euroopassa.

 

Erittäin virkistävä ilta meille kaikkien retkien lomassa oli Enontekiön lionsien järjestämä illanviettotapahtuma Hetan Jyppyrällä. Lionit paistoivat lettuja, joimme kahvia ja saimme siinä sivussa tuntumaa Lionsien toimintaan täällä Suomessa, Simonin Itävallassa ja toisen vaihtonuoren kotimaassa Kroatiassa.

 

Kesän parasta aikaa oli vaihtonuoren meillä olo. Kaksi viikkoa meni nopeasti.

Haikealla mielellä ja hieman ikävissäni vilkuttelin Simonille junaan, kun hän jatkoi ohjelmaansa Suomessa uuteen paikkaan. Ehkä ensi kesänä tavataan. Tämä tuntui olevan Simoninkin toive.

 

Teksti. Outi Kurkela

kuvat Paavo Kurkela