Saimme tietoa Lions-nuorisovaihdosta perheemme tyttären kautta, Hän innostui ideasta ja halusi lähteä itse vaihtoon. Tuntui luonnolliselta ottaa myös vastaan vaihto-ohjelmaan osallistuva ja niinpä saimme toimia isäntäperheenä kahdelle reippaalle nuorelle.

 

Heinäkuun alussa slovenialainen Iva ja saksalainen Maike viettivät kaksi viikkoa kotonamme Ivalossa. Ennen tyttöjen saapumista olimme käyneet kirjeenvaihtoa sähköpostin välityksellä heidän ja heidän vanhempiensa kanssa, joten emme olleet aivan vieraita toisillemme.

 

Kahden viikon aikana ehdimme tekemään paljon, mutta aika kului yllättävän nopeasti. Jännitimme hieman etukäteen kuinka tyttöjen aika kuluisi sateessa sääskien keskellä mutta uskon, että Iva ja Maike nauttivat Suomen erikoisuuksista ja kokivat paljon sellaista, jonka tulevat muistamaan loppuelämänsä.

 

Nuorison mielestä kohokohta oli varmaankin rockfestivaali Simerock, jossa he viettivät viikonlopun. Sää oli tuulinen ja lämpötila alimmillaan vain hieman yli kymmenen astetta, mutta hauskaa kuulemma oli! Kävimme myös tapaamassa Joulupukkia, teimme päiväreissun Jäämeren rannalle, patikoimme Saariselällä ja harrastimme suomalaisten lempikesäpuuhia; mökkeilyä, saunomista ja makkaran paistoa. Myös tavallisia, arkisia asioita oli mukava tehdä yhdessä, kun vertailimme meidän tapaamme kuinka heidän kotimaassaan asia hoidettaisiin. Ruokalistalla oli poronkäristystä, mustikkapiirakkaa, karjalanpiirakoita, pullaa ja riisipuuroa, joka outoudessaan yllätti hyvällä maullaan. Iva ja Maikekin kokkasivat meille lempiruokiaan.

 

Kieli ei muodostunut ongelmaksi laisinkaan, vaikkei englannin puhuminen aluksi tuntunutkaan helpolta kaikille perheemme jäsenille. Maike ja perheemme mummo kävivät ruokakaupassa ja kehittävät uuden viittomakielen kommunikoidakseen, jälkeenpäin saimme nauraa korppujauhojen metsästykselle.

 

Kaiken kaikkiaan Maiken ja Ivan vierailu antoi meille paljon. Mukavia muistoja jäi varmasti kaikkien mieleen ja toivottavasti vielä joskus tapaamme uudestaan. Isäntäperheeksi ryhtyminen kuulostaa vaativan kaikenlaista suunnittelua ja järjestämistä, mutta loppujen lopuksi aika vilahtaa ohi liiankin nopeasti, omalla perheelle tyypillisiä juttuja tehden. Koko ajan ei tarvitse olla keksimässä uutta aktiviteettiä, nuoret kyllä keksivät juteltavaa ja touhuttavaa keskenäänkin. Kun itse laitoin ruokaa, Maike ja Iva käyttivät koiraa ja 2-vuotiasta kuopustamme päiväkävelyllä. Suomalainen arki oli heille uutta ja mielenkiintoista. Suosittelen kokemusta kaikille!