Kesällä 2009 osallistuin Lions-järjestön leirivaihtoon Italiassa. Upea matkani kesti kolme viikkoa: ensin viikon paikallisessa perheessä Ligurian maakunnassa lähellä Ranskan rajaa ja sen jälkeen kaksi viikkoa kansainvälisellä leirillä kiertäen ympäri Italiaa.
Tunsin itseni onnen potkaisemaksi istuessani isäntäperheeni auton kyydissä matkalla Savonan rautatieasemalta kohti Albengaa ja perheen kotia. Vasemmalla puolellamme kimalteli Välimeri, oikealla vehreät kukkulat, silloin tällöin ohitimme pienen tai vähän suuremmankin italialaisen kylän. Saavuttuamme Albengaan tunne vain vahvistui: perhe asui 20 000 asukkaan Albengassa aivan vanhan kaupungin sydämessä, satoja vuosia vanhassa kivitalossa, jonka terassilta avautui huikea näkymä yli punatiilisten kattojen.
Jaoin makuuhuoneen toisen lions-vihdossa olevan alankomaalaisen tytön kanssa, joka oli tulossa myös samalle leirille kanssani isäntäperheessä vietetyn viikon jälkeen. Isäntäperheeseen kuuluivat isän ja äidin lisäksi 15-vuotias tyttö ja 19-vuotias poika, jotka järjestivät meille ohjelmaa viikon varrelle. Vanhemmat olivat pitkiä päiviä töissä emmekä ehtineet esimerkiksi syödä päivällistä koko porukalla kuin kerran tai pari, mikä oli harmillista. Siitä huolimatta viikko oli todella onnistunut ja ohjelmaa kyllä riitti jokaiselle päivälle.
Pääsimme tutustumaan paikallisiin nuoriin, vierailimme Lions-klubin kokouksessa ja vierailimme Ligurian alueen suurimmassa kaupungissa, noin 500 000 asukkaan Genovassa, josta jäi mieleeni harvinaisen suuri vanhan kaupungin alue ja erittäin kaupunkilainen tunnelma. Sen lisäksi saimme viettää upean päivän isäntäperheemme tuttavien huvipurrella, nauttia erinomaista italialaista ruokaa ja maailman parasta jäätelöä, ottaa aurinkoa rannalla, uida mukavan virkistävässä meressä, purjehtia paikallisten nuorten opastamana ja tutustua yleensäkin italialaiseen elämänmenoon ja Albengaan.
Viikko isäntäperheessä kului kuin siivillä ja pian huomasimmekin istuvamme bussissa 17 muun Alps & Sea –leiriläisen kanssa matkalla pohjoiseen, Aostan laaksoon. Olimme värikäs joukko, leiriläisiä oli Suomen ja Alankomaitten lisäksi kotoisin Norjasta, Tanskasta, Valko-Venäjältä, Puolasta, Slovakiasta, Unkarista, Turkista, Argentiinasta, Honduraksesta, Hong Kongista ja Kaliforniasta. Lisäksi mukana kanssamme reissasi kaksi italialaista Lions-jäsentä Oreste ja Carlo, leirin vetäjämme italialainen Daphne, leiriavustajamme tsekkiläiset sisarukset Kristyna ja Tereza sekä leppoisa bussikuskimme Maurizio.
Aostan kaupunki sijaitsi nimensä mukaisesti laaksossa ja maisemat kaupungissa olivat huikeat, jopa epätodellisen näköiset: joka puolella kohosivat mahtavat vuorenrinteet. Parin päivän aikana ehdimme käydä vaellusretkellä läheisellä vuoristojärvellä, tustua Aostan kaupunkiin, nauttia paikallisia herkkuja Lions-klubin kanssa ja jopa luistella läheisessä jäähallissa.
Pian pakkasimme kuitenkin taas laukkumme määränpäänämme noin miljoonan asukkaan Torino. Muun muassa Fiatin ja kahvimerkki Lavazzan kotikaupunki Torinon vierailumme kesti myös samaiset kaksi päivää, missä ajassa ehdimme muun muassa vierailla suuressa, kansainvälisestikin arvostetussa elokuvamuseossa, jonka näköalahissin huipulta avautui hieno näkymä yli kaupungin. Lisäksi kiersimmeTorinoa paikallisen oppaan kanssa ja pääsimme nauttimaan juuri alkaneista kesän alennusmyynneistä. Tutustuimme myös läheiseen Venarian linnaan ja vietimme yhden leiriläisemme, valkovenäläisen Nastasian syntymäpäiviä.
Torinosta matkamme jatkui renessanssin syntykaupunkiin Firenzeen, joka teki vaikutuksen upealla vanhalla keskustallaan ja kulttuuritarjonnallaan. Paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä, sillä meillä oli aikaa tutustua Firenzeen vain yhden kokonaisen päivän ajan, seuraavana aamuna bussin nokka oli jo käännettävä kohti Pisaa.
Pisa oli matkallamme vain välietappi ennen jatkamista Roomaan ja siellä kävimme ainoastaan Piazza dei Miracolilla, jossa sijaitsi kuuluisa kalteva torni. Muutaman tunnin pysähdyksen ja pakollisten valokuvausten jälkeen jatkoimmekin matkaa Roomaan, itse Pisan yliopistokaupungista emme ehtineet nähdä vilaustakaan.
Rooma teki ainakin itseeni koko matkan suurimman vaikutuksen. Nähtävää tuntui olevan loputtomasti; antiikin aikaisia rakennelmia, upeita kirkkoja, suihkulähdeaukioita, kapeita vanhoja kujia, jäätelöbaareja, kahviloita ja ravintoloita, kulttuurihuvituksia sekä tietysti kaikki nykyajan suurkaupungin mahdollisuudet… Kaksi kokonaista päivää kaupungissa ei tuntunut riittävän millään, mutta siinä ajassa ehdimme kuitenkin katsastaa tärkeimmät nähtävyydet kuten Colosseumin, Forum Romanumin, Capitol-kukkulan, Fontana di Trevi-suihkulähteen, Pantheonin ynnä muita sekä syödä ehdottomasti reissun parasta pitsaa!
Roomasta matkamme jatkui Liguriaan, 60 000 asukkaan merenrantakaupunki Savonaan, joka tulisi olevaan pääosin pysyvä majapaikkamme loppuleirin ajan. Savona on useiden italialaisten pikkukaupunkien tavoin rakennettu rinteeseen, ja majapaikkamme sijaitsi korkealla, satojen portaiden päässä meren tasosta. Kyseiset portaat tulivatkin meille hyvin tutuiksi kaupungissa viettämiemme päivien aikana, kiipesimme niitä ylös ainakin pari kertaa päivässä.
Viikon alituisen reissaamisen ja suurten kaupunkien hälinän jälkeen oli mukavaa asettua pieneen ja rauhalliseen Savonaan. Itse kaupungissa ei tuntunut olevan kovin paljoa erityisiä nähtävyyksiä, mutta aika kului silti mukavasti. Viikon aikana kävimme päivän reissun Genovassa ja kaksi yötä pohjoisessa lähellä Sveitsin rajaa tutustumassa järvialueeseen ja siellä meneillään olevaan kehitysvammaisten nuorten Lions-leiriin. Matkat olivat virkistäviä ja uusia kokemuksia täynnä. Savonassa viettäminämme päivinä rentouduimme rannalla, kävimme läheisessä vesipuistossa ja teimme viime hetken tuliaisostoksia. Viimeiseksi illaksemme meille oli järjestetty jäähyväisjuhla Savonan vanhaan linnakkeeseen, jossa meille tarjottiin hyvää ruokaa ja oma dj! Seuraavana aamuna jouduimme haikeana hyvästelemään toisemme ja leirin vetäjät.
Kolme viikkoa Italiassa olivat todella antoisia ja ehdin nähdä uskomattoman paljon. Mukaan mahtui monta varmasti ainutkertaista kokemusta ja uusia ystäviä ympäri maailmaa. Reissu ei ollut ensimmäinen Italian vierailuni enkä usko sen jäävän viimeiseksikään, sillä maahan jäi vielä paljon nähtävää ja koettavaa! Kiitän sekä lähettävää että paikallisia italialaisia Lions-klubeja tästä hienosta mahdollisuudesta!
Fia Tornberg
