Nuorisovaihdossa Australiassa 25.6-11.8.2006

 

Olin jo pitkään haaveillut matkasta Australiaan, ja lionssien järjestämistä matkoista sain tietää ukkini kautta, sillä hän kuuluu Lions-järjestöön. Kuulin keväällä 2006, että minut oli valittu Australiaan lähtevään ryhmään, mutta perheestä sain tietää vasta toukokuussa. Perheiden odotus tuntui tuskaisen pitkältä, sillä ei malttanut odottaa matkalle lähtöä. Minulla oli vielä hieman ongelmia perheeni kanssa, sillä sähköpostiviestimme ei kulkeneet ja lopulta perheeni lähetti minulle kirjeen.

Matkaan lähdin siis kesäkuun lopulla ja vanhempani veivät minut Rovaniemeltä Helsinkiin ja Helsingin lentokentällä tapasin muut suomalaiset. Juttuun tultiin heti, sillä kaikki olivat avoimia ja samanhenkisiä. Lennot olivat pitkiä, mutta matka sujui mutkattomasti. Jouduin yksin lentämään Melbournesta pienempään kaupunkiin nimeltä Albury-Wodonga, ja pikkukentällä oli perheen äiti ja tytär vastassa. Kentältä ajoimme perheen kotiin n.30km. Paikka oli pieni maalaiskylä nimeltään Chiltern, jossa asui vain n.2000 ihmistä. Varsinkin äiti oli hyvin puhelevaa sorttia ja tultiin hyvin toimeen. Tytär oli hiljaisempi kuin myös perheen isä.

Ensimmäiset kolme viikkoa olin päivät kotona, sillä vanhemmat omistivat oman postifirman ja näin olivat töissä 5.00-18.30,  perheen nuorempi tytär Melissa 15 kävi koulua, ja vanhempi tytär Samantha 19 ei asunut enää kotona. Kotona ei ollut juurikaan tekemistä, mutta viikonloppuisin kävimme mm. Albury-Wodongassa. Kylällä oli samanikäinen tyttö Frances, joka vei minut kouluun  kahdeksi päiväksi. Koulussa opettajat ja oppilaat olivat kauhuissaan siitä, miten vietän päiväni vain istumalla kotona ja lupasivat yrittää järjestää minut kouluun lopuksi 3viikoksi. Onnekseni kaikki sujui mutkitta ja pääsiin yksityiseen kouluun (Catholic College Wodonga), missä Frances ja Melissa kävivät. Siellä oppilaat olivat kovin ystävällisiä ja ottivat minut huomioon kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Koulussa kaikki käyttivät koulupukua, ruokaa koulusta ei saanut ja oppitunnit olivat erilaisia verrattuna omiini. Sain myös koulun urheilupuvun lainaan, mikä lisäsi yhteenkuuluvuuden tuntua vielä enemmän. Pääsin myös pelaamaan koulujen välisessä tyttöjen jalkapallo turnauksessa. Ja tottakai voitimme kaikki pelit! Viimeisinä koulupäivinä mieli oli haikea, sillä tiesin, että en tulisi näkemään ihania ihmisiä pitkään aikaan ja osaa en tietystikkään enää ikinä! Lähdön vielä vaikeammaksi teki se, että tytöt olivat ostaneet minulle kakun, australia pehmolelun ja tehneet minulle erilaisia kortteja. Itkuhan siinä pääsi niitä katsellessa.

Kolme viimeistä viikonloppua vietin Melbournessa. Kaksi ensimmäistä niistä perheeni kanssa. Kävimme mm. footy-ottelussa (Australialaisten oma jalkapallo, johon he ovat ihan hulluna), eläintarhassa ja shoppailemassa. Yhden viikonlopun vietin isäni lapsuuden ystävän Päivin luona Melbournessa. Sinne matkustin ”yksin” junalla, mutta onneksi eräs poika koulustani matkusti kanssani, sillä hän oli myös menossa Melbourneen. Päivin luona oli mukava puhua pitkästä aikaa suomea, sillä kotiin/ Suomeen en soittanut matkan aikana kertaakaan puheluiden kalleuden vuoksi. Tuntui, että olin tuntenut heidän perheen jo vuosia, vaikka aikaisemmin en edes tiennyt heitä. Melbournesta palasin yksin junalla kotiin pienien ongelmien kautta. Kotona Chilternissä vietin ikimuistoiset viimeiset koulupäivät, kunnes tuli kotiinlähdön aika.

Kolme viimeistä päivää olimme Sydneyssä. Joukossa oli kaikki suomalaiset sekä norjalaiset nuoret Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Kävimme kuuluisalla opera talolla,katselimme maisemia,shoppailimme ja nautimme viimeisistä arvokkaista päivistä. Paluumatka piteni yli vuorokaudella lento-ongelmien ja Lontoon terroristi uhan takia. Mutta mahtavien kavereiden kanssa siitä selvittiin ja tottakai hyvällä huumorilla ja reippaalla mielellä, vaikka en nukkunutkaan yli 70tuntiin!

Matkani oli aivan mahtava, ja siitä jäi pelkästään positiivinen kuva, vaikka perheeni olikin hyvin kiireinen. Sain paljon toivottavasti elinikäisiä ystäviä sekä Australiasta, että Suomesta. Yhteyttä on pidetty Australiaan tiiviisti, ja osa heistä on tulossa parin vuoden sisällä Eurooppaan, ja olen alkanut keräämään rahaa uutta Australian matkaa varten, sillä olisi mahtavaa nähdä kavereita uudestaan!

Mie ja kengurut! Eddie, Juuli, Rohan, OliverKoululta: Frances ja mie Futispeli: Bridget,Kim,mieKoululta:mie,Jess,Rihanna ja Michelle.

  Sydney: Malla, Laura, Anni, Emmi ja mie