13.11..2000 Kolari

LIONS CLUB- MATKANI JAPANIIN 4.7- 9.8. 2000
 
Keväällä sain kuulla, että minut on hyväksytty Japaniin lähtevään Lions- club nuorisonvaihto- ryhmään. Minun oli asennoituva siihen, että kesällä kotini tulisi olemaan 5 viikkoa Japani. Uskomaton tunne sisällä. Valmisteluissa apunani oli paras ystäväni, Emilia Heiskari, joka suuntasi matkansa kohti Yhdysvaltoja, myöskin Lions clubin lähettämänä.

Kaikkia Lapin nuorisovaihto- oppilaita varten järjestettiin infotilaisuus Torniossa toukokuun loppupuolella. Siellä sain jutella muiden nuorten kanssa tunnelmista. Huomasin, että olin ainoa nuori Lapista joka lähtisi nousevan auringon maahan. Vasta nyt alkoivat matka ja siihen liittyvät unelmat muuttua todelliseksi. Puhuimme asennoitumisesta, käyttäytymisestä ja säännöistä. Saimme viirejä ja pinssejä kohdemaahamme vietäväksi.

Kesäkuun alussa suuntasin vielä toiseen info tilaisuuteen Helsinkiin, joka oli tarkoitettu vain Japaniin lähteviä nuoria varten. Sillä varmistettiin, että kaikki olisi valmista matkaa varten ja me olisimme asennoituneet oikein, koska olisimmehan matkaamassa kulttuurillisesti, uskonnollisesti ja tavoiltaan täysin erilaiseen maahan. Söimme japanilaista ruokaa tavan mukaisesti puikoilla ja opettelimme peruskäyttäytymistapoja ja hieman Japania. Vietimme 6 tuntia yhdessä valmistautuen heinäkuussa alkavaan uskomattomaan seikkailuun.

Aika kului kuin siivillä, mutta koko ajan jännitys kasvoi: h- hetki oli lähellä. Heinäkuun 4. vihdoin seisoimme Helsinki- Vantaan lentokentällä passin, matkalippujen ja - laukkujen tarkastuksessa. Jännitys tuntui hyvin todelliselta. Sain lentokentällä ensimmäisen kerran jotain tietoa japanilaisesta perheestäni ja huomasin, etteivät he puhuisi paljon englantia. Matkasimme 9 tuntia Helsinki- Tokio väliä. Tokiossa jouduimme vaihtamaan lentokenttää bussilla, matka kesti n.1½ tuntia. Koska olin matkalla Japanin eteläisimmälle Kyushun saarelle, jouduin odottamaan jatkolentoa vajaa 4 tuntia. Lento Fukuokaan kesti 1½ tuntia, jossa meitä ( minua ja toista suomalaista nuorisovaihto- oppilasta) odotti komea vastaanottokomitea nimikyltit kourassa, joten ei ollut pelkoa, että me eksyisimme. Myös isäntäperheeni oli vastassa. Olin hyvin onnekas, koska minulle oli järjestetty vain 1 isäntäperhe, joten rasittavia perheenvaihtoja ei olisi luvassa.
Jouduimme kuitenkin odottamaan perheeni kanssa kentällä vielä pari tuntia, ennen kotiin lähtöä, koska perheeseen oli tulossa lisäkseni asumaan 20v. taiwanilainen tyttö Ling- in- Hang. Myös hänelle oli tietysti järjestetty vastaanottotilaisuus. Vihdoin kotimatka yli 80.000 ihmisen asuttamaan Karatsu- nimiseen kaupunkiin alkoi, se kesti 1½ tuntia. Olin rättiväsynyt pitkästä matkustamisesta ja 6 tunnin aikaerosta, mutten silti voinut irrottaa katsettani ikkunasta. Kaikki oli maaseudulla niin paljon kauniimpaa kuin isoissa kaupungeissa, kuten Tokio ja Fukuoka.

Perheeseeni kuului isä Kazuyoshi Inoue, äiti Nobuko Inoue ja 13. vuotias Tomomi- tyttö. Talo oli suuri ja niin erilainen kuin suomalaiset talot. Huoneeni lattiaa peitti tatami- matto. Nukuin japanilaisesta perinteestä poiketen sängyllä ja söimme pöydän ääressä emmekä lattialla istuen. Muuten perheeni ei ollut kovinkaan länsimaalainen, mikä oli pelkästään positiivista, sillä matkani tarkoituksena oli tutustua todelliseen japanilaiseen kulttuuriin ja oppia ymmärtämään sitä.
Henkilökohtaisesti rakastan historiaa, uskontoja, erilaisia kulttuureja ja matkustamista, joten Japani oli juuri sopiva matkakohde minulle. Olin hyvin onnekas, kun perheeni oli valmis järjestämään minulle paljon erilaisia aktiviteetteja ja kohteita mihin tutustua. Muutamina päivinä otin osaa japanilaiseen kouluelämään, joka poikkeaa huomattavasti länsimaalaisesta. Kerroin heille paljon Suomesta ja länsimaalaisista tavoista, opetin englantia ja sain paljon uusia ystäviä. Sain vierailla temppeleissä, linnoissa ja vanhoissa historiallisissa paikoissa. Erityisen onnellinen olin, kun minut vietiin Nakasakiin atomipommi- museoon. Kävelin myös kauniissa japanilaisissa puutarhoissa, erityisesti ihastuin pieniin bonsai- puihin. Jokainen toiveeni otettiin huomioon, vieraanvaraisuus oli sanoinkuvaamattoman laajaa. Vastaanotin paljon kauniita lahjoja perheeltäni, ystäviltä, paikalliselta Lions clubilta jne. Onneksi olin tuonut mukanani paljon esitteitä Lapista, Kolarista, Suomesta ja nähtävyyksistä täällä. Olin myös ottanut mukaani paljon kauniita suomalaisia tuliaisia. Kaikille näille oli paljon käyttöä.

Olin hyvin tyytyväinen jokaiseen päivääni. Yllätyksiäkin perheeni oli täynnä. Vierailimme suuressa eläintarhassa ja huvipuistossa, otin osaa japanilaisiin perinteisiin tilaisuuksiin, kuten esim. teeseremoniaan, sain viettää aikaa korkeatasoisessa hotellissa ja sen ranta- alueella, kävimme myös suuressa vesipuistossa, akupunktiossa ja hieronnassa.

Paikallistelevio ja sanomalehdet olivat hyvin kiinnostuneita minusta, haastateltiinhan minua 3 kertaa televisioon ja 2 kertaa sanomalehteen. Sain myös kunnian olla päivän morsiuspuku- mallina. Elämä Japanissa oli minulle kuin satua. Myös virallisissa tilaisuuksissa minulla oli aina hauskaa. Olin lions ja lioness- clubien vieraana heidän kokouksissaan. Joka tilaisuuden alussa minulle soitettiin Suomen kansallishymni. Kaikki oli hyvin juhlallista. Pidin puheeni englanniksi tai sitten joku käänsi minun puheeni japanin kielelle, jota yritin sitä sitten paperilta lausua.
Japanilaiset ihmiset eivät koskaan lakanneet hämmästyttämästä minua vieraanvaraisuudellaan, ystävyydellään ja kiinnostuksellaan minua kohtaan. Perheeni järjesti minulle paljon englannin kielen taitoista seuraa. Vietin aikaa mm. Slovakialaisen, Hollantilaisen ja Yhdysvaltalaisen nuorten kanssa. Kansainvälisyys ja loistava organisointi onkin jäänyt päällimmäiseksi sekä kotimaisen, että japanilaisen Lions clubin toiminnasta mieleen.

Kulttuurierot tulivat myös parhaiten esiin ateriatraditioissa, ruokatavoissa ja tietysti itse ruuassa. Ruoka oli aluksi vain totuttelukysymys. Kulinaristisia kokeilujani nautiskelin tietysti maan tapaan puikoilla.  Suomalaisten ihmisten kanssa olin tekemisissä vasta viimeisenä päivänä, kun meidät kaikki Pohjoismaiden nuorisovaihto- oppilaat kerättiin Tokioon hotellille yöpymään ennen pitkää lentoa Helsinkiin. Mutta emme me silloinkaan Suomea puhuneet, joten matka oli loistava kielikurssikin.

Haluan kiittää kaikkia jotka tekivät tämän uskomattoman matkan minulle mahdolliseksi ja suosittelen kaikille tuleville nuorisovaihto -oppilaille Japania matkakohteekseen. Lions clubin järjestelyt olivat todella hyvin organisoituja, joka oli yksi tekijä mikä teki matkastani näin onnistuneen.

Miettiessäni Japania, mieleeni tulee aina päällimmäisenä kaunis paratiisi...

Hanna Pudas