Nuorisovaihdossa

 

 

Joulukuussa 2005 huomasin lukion seinältä ilmoituksen, jossa Pudasjärven Lions Club etsi innokasta lukiolaista lähtemään klubin sponsoroimaan nuorisovaihtoon. Kiinnostuin heti ja lähetin hakemuksen.  Muutamaa viikkoa myöhemmin sain ilokseni kuulla, että minut oli valittu. Myöhemmin kevään aikana selvisi, että viettäisin ensin viikon isäntäperheessä Tšekissä ja sitten kaksi viikkoa englanninkielisellä leirillä Slovakiassa.

Lähtöpäivä koitti 1. heinäkuuta. Tunnelmat olivat hieman epäselvät, sillä en ollut kuullut isäntäperheestäni mitään yli kuukauteen. Olin kuitenkin ilmoittanut saapumispäiväni ja luotin siihen, että joku olisi kentällä vastassa. 

Lensin ensin Oulusta Helsinkiin. Siellä tapasin toiset viisi vaihtoon lähtijää, joiden kanssa jatkoimme matkaa Prahaan. Vastassa ei ollutkaan isäntäperheeni vaan toisia Lionsin ihmisiä, jotka ottivat minut sydämellisesti huomaansa. Selvisi, että perheeni oli juuri samana päivänä tullut takaisin lomamatkaltaan Kroatiasta, eikä siksi ollut päässyt paikalle.

Ensimmäisen yön vietimme opiskelija-asuntolassa, jossa jaoin huoneen kahden turkkilaistytön, Özgen ja Gamzen, kanssa. He tulivat myöhemmin myös leirille, ja meistä tuli todella hyviä ystäviä. Illalla kävimme syömässä Lionsin ihmisten kanssa ja katselimme Prahaa. Se pieni osa, mitä kaupungista näin, vaikutti ihastuttavalta, siksi haluaisinkin mennä sinne vielä uudelleen.

Aamulla lähdimme ajamaan kotiin Hájhin. Háj on pienehkö, mukava kylä lähellä Opavaa ja Ostravaa. Perheestäni pidin kovasti heti alusta lähtien. Jo seuraavana päivänä tuntui siltä, kuin olisin aina kuulunut siihen. Perheeseeni kuului äiti, isä sekä tytöt Martina, 16, Ranada, 15, Barbora, 11 ja Karolina, 8. Tyttöjen kanssa puhuimme englantia, joskaan nuoremmat siskot eivät puhuneet sitä kovinkaan paljoa, mutta tulimme oikein hyvin toimeen pelkällä elekielelläkin. Tarvittaessa joku toimi meille tulkkina. Vanhempien kanssa käytimme saksaa. Oli yllättävää huomata, että pystyimme ymmärtämään toisiamme niin hyvin, vaikka olen lukenut saksaa vain muutaman vuoden.  

Viikko perheessä kului nopeasti. Kävimme muutaman kerran ostoksilla Opavassa, vietimme aikaa mummolan maatilalla, kulutimme yhdenpäivän uima-altaalla, pyöräilimme ja liikuimme paljon Ranadan kanssa ympäristössä ja oleskelimme muuten vain. Meillä oli myös puutarhajuhlat Lionsin ihmisten luona. Siellä tutustuin muutamaan leirille tulevaan henkilöön sekä heidän host- sisaruksiinsa.

Sitten koitti aika sanoa hyvästit ihanalle perheelleni ja lähteä leirille. Meitä leiriläisiä oli yhteensä 34 ja tulimme 13 eri maasta.: Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Virosta, Islannista, Sveitsistä, Italiasta, Sloveniasta, Turkista, Yhdysvalloista, Mexicosta, Israelista ja Hong Kongista. Olimme siis melkoisen kansainvälinen ja monikulttuurinen porukka. Ensimmäinen päivä oli hieman sekava, mutta hauska ja mielenkiintoinen. Koko päivän saapui uusia ihmisiä, ja jokainen esitteli itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Aluksi tuntui mahdottomalta oppia yhdistämään oikeat kasvot, nimi ja kansallisuus, mutta jo parin päivän kuluttua nimet alkoivat olla hallussa. Leiriläiset olivat huipputyyppejä ja kavereita saikin helposti.

Asuimme hostellissa keskellä mukavaa pikkukaupunkia Pieštanya. Syömässä kävimme läheisessä hotellissa. Pääsimme tutustumaan monenlaisiin perinteisiin slovakialaisiin ruokiin. Ruoka oli oikein hyvää, vaikka aina ei ollut aavistustakaan, mitä suuhunsa pisti. Ehkä yllättävin ruuista oli päivälliseksi tarjottu omenapiirakka.

Leiriohjelma oli hyvä. Tekemistä oli paljon, mutta myös vapaa-aikaa oli riittävästi. Pääsin käymään pääkaupungissa Bratislavassa ja Tatran vuoristossa, kuten olin toivonutkin. Lisäksi ohjelmassa oli nähtävyyksien katselua, vesihiihtoa, melomista, joukkuepelejä ja muuta yhdessä tekemistä. Tatralla vietimme kolme päivää. Vierailimme Zilinassa ja Trenčinissä, kävimme kiipeilemässä ja yhden päivän olimme vaeltamassa vuoristossa.

Leiriltä lähtö ja hyvästien sanominen oli vaikeaa. Kahden viikon aikana osasta leiriläisiä oli tullut hyvin tärkeitä. Tuntui vaikealta ajatella ettei näkisi heitä luultavasti pitkään aikaan, eikä osaa ikinä. Matkustussuunnitelmia on kuitenkin jo tehty puolin ja toisin.

Lionsin Internet-sivuilla eräs tyttö oli kirjoittanut omasta leirikokemuksestaan näin: ” Tulimme leirille täysin vieraina toisillemme, mutta hyvästit sanoimme parhaina ystävinä.” Tämä piti paikkansa myös meidän leirillä.

 

Olen kiitollinen Tšekin ja Slovakian sekä Pudasjärven Lions Clubeille tämän mahtavan matkan mahdollistamisesta ja järjestämisestä. 

 

 

 henkilöt vasemmata: Jale Turkista, Özge Turkista, Ariana Mexicosta, Elina Suomesta, Gamze Turkista ja Yaara Israelista.

Vaellus Tatralla.