Nuorisovaihtoterveiset Slovakiasta ja Tšekistä

 

Viime heinäkuussa sain viettää unohtumattomat kolme viikkoa Slovakian ja Tšekin historiallisissa ja luonnonkauniissa maisemissa. Olin kolmessa perheessä, kussakin viikon joista kaksi ensimmäistä Slovakiassa. Tšekissä järjestetyn leirin sijaan tahdoin tutustua tarkemmin paikallisten elämään ja maiden kulttuureihin. Se onnistuikin erinomaisesti sillä isäntäperheet olivat ystävällisempiä ja vieraanvaraisempia kuin olin voinut kuvitella. Vaikka viikko paikkakunnalla on lyhyt aika, ehdin varmasti nähdä enemmän kuin yhdelläkään turistimatkalla. Perheet olivat hyvin innokkaita esittelemään maataan ja kansallisia erikoisuuksiaan joten historialliset kohteet, lähinnä linnat, jylhät vuoristot ja paikalliset herkut vuohenjuustosta jänispaistiin tulivat tutuiksi.

                      Kulttuurivaihtoa tapahtui myös vastakkaiseen suuntaan. Valokuvat Suomesta ja kertomukset omasta kulttuuristamme kiinnostivat paikallisia. Samoin teki suomen kieli joka Tšekkiläisten korvissa kuulosti varmasti yhtä eksoottiselta kuin heidän lukuisilla konsonanteilla höystetyt sanansa meidän mielestämme. Hauskoja tilanteitakin syntyi löydettäessä yhteisiä sanoja eri merkityksillä.

                      Ennen matkaani en tiennyt paljonkaan kohteenani olevista maista enkä perheistä. Esimerkiksi talviset valokuvani eivät herättäneetkään odotettua ihmetystä, kun kävi ilmi että paikalliset ovat hyvinkin innokkaita hiihtäjiä vaikka kesällä lämpötilat nousevat suomalaisen silmissä trooppisiin lukemiin (tosin matkaviikkoni sattuivat olemaan kuumimmat puoleen vuosisataan). En myöskään ollut osannut kuvitella kuinka kehittyneitä maat olivat, mikä epäluulo tosin kuului paikallisten mukaan vaivaavan lähes kaikkia ulkomaalaisia.

                      Harhaluulot kuitenkin haihtuivat. Opin paljon paitsi maiden historiasta ja tavoista, myös jotain laajempaa ja yleisempää. Filosofi Wittgenstein sanoi kielensä rajojen olevan myös maailmansa rajat, omakohtaisesti kumosin tuon väitteen täydellisesti, sillä vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynytkään loimme ystävyyssuhteita joita olemme pitäneet yllä matkan jälkeenkin ja tulemme varmasti ylläpitämään myös tulevaisuudessa. Matka oli kokemus jonka aurinkoiset muistot lämmittävät mielessä vielä pitkään kotimaan kelien jo käännyttyä syksyisiksi.

                 

Lions club tapaaminen Bansca Bystricassa, Slovakiassa Bansca Bystricassa. Muut nuoret kuvassa ovat Turkista, Belgiasta, Suomesta ja Italiasta. Toisessa kuvassa aika tyypillinen Tsekkiläinen maisema metsineen ja linnoineen.