Etusivu   |   Historia   |  Jäsenet   |   Toiminta   |   Matkat  

Klubin lahjoitukset

Rahaa on tullut..
Rahaa on mennyt..
 

Tapahtumia

Vappuaktiviteetti
Tammimarkkinat
Kirkkopyhä-aktiviteetti

Lehdistö

Tammimarkkinat 2010

Tammimarkkinat

Veli Joppe (Tapaninen) toi uuden aktiviteetti-idean Haminasta. Mitenkä olisi, jos mekin alkaisimme paistaa kanaa Kuopion Tammimarkkinoilla. Hän esitti ajatuksensa klubikokoukselle perustellen ajatustaan pontevasti. Veljet asiasta keskusteltuaan antoivat ajatukselle siunauksensa, mutta ei klubi olisi klubi, ellei pantaisi pystyyn komiteaa, jota voidaankin pitää nykyisen markkinakomitean alkuna.

Mutta kun ei ollut tarkempaa tietoa, kokemuksesta puhumattakaan, pyydettiin apua Saarioisten jalostamolta. Niinpä markkinoitten aattona saapui vieraaksemme Paistomestari, keski-ikäinen turkulainen mukanaan umpijäisiä kananpalasia. Grillikin tuli sieltä ja teltan tekotarpeet saatiin Kuopiosta, ne pystytettiin torin laidalle, lähes samalle paikalle, jossa se on ollut nämä vuodet vuodesta 1965 alkaen.

Markkinapäivät koittivat viimein , kova oli pakkanen silloinkin. Alkuaikoina kanaa grillattiin jo tiistai-iltana, jatkettiin sitten keskiviikkona ja torstaina yritettiin myydä ne viimeiset. Silloin vanhaan hyvään aikaan ei veljien tarvinnut itse ostaa kanaa , ns ylijäämää, vaan kaikki teki kauppansa. Mutta se työ: Kanat, sillä sitä se oli, olivat tosin paloiteltu , siis koipea ja rintaa, mutta umpijäässä ne olivat, ja olivat pitkälle 70-luvulle. Paistotapahtuma oli sama kuin se on vieläkin, mutta paistoaika oli noin puolitoista tuntia. Kyllä niistä kypsiä tuli ja maukkaita ne olivat, ja samalla ne olivat jotain uutta tammimarkkinoilla. Syntyi jopa jonoja myyntipaikan eteen, joka oli meille uutta, tosin uutta oli kaikki muukin, mutta hyvin me taidot opimme.



Paistomestari, jota sanoimme Hymypojaksi, koska hän hymyili vain kerran, lähtiessään pois, jaksoi vahtia voitelukastikkeen menekkiä. Ei niin paljon voitelua. Mutta tämä yritys toi pontta operaatio Kananpojalle, jota on nyt jatkettu reilut 40 vuotta, olihan tuotto lähes 2.000 silloista markkaa, joka on muuntotaulukon mukaan noin l4.000 mk. Hyvä alku sai meidät innostumaan ja operaatiota jatkettiin. Kymmenen vuoden sisällä saatiin jo sulaa kanankoipea ja rintaa, tai se oli nyt jo broileria. Lihakunta sitä meille toimitti ja antoi jopa yhden miehistään meille avuksi, hän oli mukana kymmenkunta vuotta. Paistoaika putosi noin tuntiin, joka nopeutti koko toimitusta. Kun näitä vanhoja puuhamiehiä ja –naisia muistellaan, mainittakoon Hortot, Heikoset, Mustoset, Koposet, Leppälät, Soiniset ja monet muut. Kaikkien nimiä ei voi mainita, vaikka jokaiselle mukana olleelle kunnia kuuluu. Työnjako selvisi vähitellen, naisväki etupäässä suoritti myyntityön, sen kylmimmän työn, kun taas grillin vieressä veljet pelkäsivät polttavansa rukkasensa.

Jo pian alkuvuosien jälkeen keksittiin palkita sisaret ja veljet järjestämällä ns. Kanankoipiaiset klubilla. Alkuun kokeiltiin torstai-iltaa, mutta ei se oikein sopinut, veljet haisivat grillikastikkeelle ja perjantai oli vielä työpäivä. Siirryttiin perjantai-iltaan, syötiin broileria, opittiin laulamaan Varpunen ja Turusen Lasse orkestereineen viritti tunnelmaa ja ne 70-80-luvun tuotot saivat mahtavia aplodeja, kun markkinakomitean puheenjohtaja kertoi tulokset. Silloin pakkaset tammikuussa olivat kovia, mutta klubin suojissa laulettiin:

Heijaa kansa, täältä kohta saa, kananpoikaa suussa sulavaa, koipea on taikka rintaa, erikoisen kovaan hintaan, kuuma hella salmonella, siinä katoaa.

Juontajana oli aina Kalevi!

Mutta palataanpa takaisin torille. Kehitys kulki eteenpäin. Siirryttiin sulista broilerin paloista esikypsennettyihin ja paistoaika taas lyheni. Nyt oli meidän broilerimme se tammimarkkinoitten paras herkku. Parhaina aikoina, tuossa 80-luvulla, paistettiin broilerin paloja kahdella grillillä, ja joskus tuntui, ettei sekään riittänyt. Silloin meillä oli tilauksia etukäteen liikelaitoksille parhaillaan satoja paloja, se takasi jo alussa hyvän menekin. Möimme silloin jopa 4.000 kiloa, joka rahassa teki yli sadantuhannen bruton ja meille 35-40.000 markan tuoton. Niinpä sitten klubilla lauloimme: muovikassilla kun yksi rahaa kantaa yksi rahaa kantaa.

Broilerivirsi syntyi l982 kahden suuren säveltäjän ja sanoittajan Sakari Monosen ja Seppo Rissasen yhteistyönä. Laulua on laulettu Kanankoipiaisissa siitä alkaen, tosin hiukan ”vaihtelevalla” nuotilla. Kun tässä tuli taas kaksi nimeä lisää, niin haluan mainita muita urakkamiehiä ja naisia: Kolhot, Tapaniset, Aulamot, Väisäset, Jääskeläiset, Härmät, Kainulaiset, Korhoset (Antero) Launoset, Marttilat, Ongelinit, Paldaniukset, Siiskoset, Sääsket ja Wahlit. Nämä ovat niitä, joitten varassa kanankoipi-ruletti pyörii. Mutta olenko unohtanut yhden? Kuka on tammimarkkinoitten elävä sanankirja: tottakai Urpo Salopuro, tehtiin sitä tai tarvittiin tätä: kysy Urpolta. Emme unohda myöskään Marjaa, Urpon sihteeriä. Osa joukosta on selvästi suuntautunut myyntipuolelle, osa taas paistajia. Todettakoon, että paistopuolella ei Ladyjamme juuri näy, he ovat myyjiä, mutta kyllä veljetkin osaavat myydä. Muistamme Esa Meriläisen taktiikan, hän suorastaan pysäytti Puijonkadun liikenteen ja ohjasi väen myyntipöydän ääreen. Klubin vanhin; Erik Aravirta on edelleen toiminut myyntityössä. Sillä tavalla, Erik olkoon esimerkkinä teille nuoremmille. Nyt on tosin kasvamassa uusia aktiivisia klubilaisia, kuten Hyartit ,Kankkuset, Kantaset, Kärkkäiset, Lambergit, Niemiset, Pirskaset (juhlavuoden markkinapäällikkö) ja monta muuta, joiden kaikkien nimiä ei nyt tähän enää mahdu. Kaikki te olette mielessäni tätä kirjoittaessani. Markkinakomitean puheenjohtajina ovat toimineet lähes kaikki ns. vanhemmat veljet, monet jopa kaksi tai kolmekin kertaa. Kuten jo yllä totean, Antti sitä nuorinta ikäluokkaa.

Mutta kerrotaanpa jotain itse paistopaikasta: Edelleen Puijonkadulla Anttilaa, entistä Kestilää vastapäätä. Kahden grillin asemasta on nyt vain yksi. Varastokoppeja on kaksi, kuten on aina ollut. Toinen on varastokoppi ja toinen prosenttikoppi. Edellisessä säilytetään broilerilaatikoita ja muuta rekvisiittaa, jälkimmäinen on omalla tavallaan tärkeä. Kun pakkasta on paljon ja viimaa torilla, sopii poiketa prosenttikoppiin lämmittelemään. Siellä saa lisäksi syödä epäkurantteja broilerinpaloja sekä nauttia virvokkeita. Broilerivirressäkin lauletaan:

Kamalaa kun paleltaa, täytyy mennä koppiin, kuinka paljon ottaa kärsii, vähitellen oppii, vähitellen oppii.

Viime vuosina ovat nuo pakkasetkin vähentyneet, mutta niin toriyleisökin ja sitä myöten tuotto. Se on valitettavasti pudonnut lähes samalle tasolle, josta lähdettiin. Aika menee markkinoitten ohi. Onneksi olemme saaneet toimia hyvään aikaa. Olemme pystyneet tukemaan työtä Lasten ja Nuorison hyväksi noin miljoonalla markalla, olemme saaneet läänin liikennepalkinnon hankkimalla lasten turvaistuimia Kuopion kaupungille jaettavaksi lapsiperheille, olemme auttaneet partiolaisia ja muita nuorisojärjestöjä, tukeneet ulkomaisia oppilasvaihdokkaita sekä osallistuneet moniin muihin teemoihin. Ja kaikki tämä broilereilla. Se on vaatinut paljon työtä, mutta pitänyt myös yllä hyvää klubihenkeä. Saa nyt nähdä, vieläkö tämän 40-vuotis juhlavuoden jälkeen pystymme jatkamaan operaatio Kananpokaa. Grillit ruostuvat, prosenttikoppikin lahoaa ja aktiiviset veljet tuntuvat vain vähenevän. Jos näin käy, jää kuitenkin soimaan broilerivirren viimeinen säkeistö:

Sinis Puijo-klubin laulu soipi, veljeshenki hyvin voipi kunis grilli groihuaa ja meidän laulu soipi, meidän laulu soipi.