|
Tupsuhäntien historiikki
eli havaintoja Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisen taipaleen
varrelta
Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisjuhla vietettiin iloisissa
merkeissä 31.3.2007
JÄSENISTÖ
Klubissa on tällä
hetkellä (31.3.2007) jäseniä 36. Jäsenmäärä on kohdallaan siinä
mielessä, että työvoimaa riittää aktiviteetteihin ja vastuullisia
johtotehtäviä ei osu kohdalle joka vuosi. Klubin jäseninä on ollut
näiden 36 nykyisen jäsenen lisäksi 15 perustajajäsentä ja reilut 75
rivijäsentä. He ovat kuitenkin poistuneet jäsenistöstä kuka
mitenkin, joko muuttamalla paikkakuntaa, muuttamalla manan majoille
tai muuten vain pois juoksemalla. Leijonia eli tupsuhäntiä niin kuin
joku meistä mainitsi, on joka lähtöön ja työkaluja heiltä löytyy
puukosta rekkaan.
KLUBITOIMINTA JA KOKOUKSET
Klubikokoukset pidetään
kerran kuukaudessa. Alussa perustamisen jälkeen kokoukset pidettiin
joka kuukauden toinen perjantai. Liekö se sitä historian itsensä
toistamista, kun nykyisinkin kokoonnutaan samaan tahtiin.
Ensimmäisenä heilutteli presidentin nuijaa Jussi-Pekka Sairanen.
Toimintaperiaatteena on, että klubivirat vaihtuvat vuosittain, joten
kaikki hoitavat vuorollaan tehtäviä.
KLUBIKOKOUSTEN KEVENNYKSET
Kokouksessa 10.10.1969
veli Tauno S. piti klubiesitelmän aiheesta "tupakoinnin vaarat".
Alustuksen pohjalta keskusteltiin vilkkaasti ja päätettiinkin niin,
että klubikokousilloissa yhden savukkeen poltosta tulee sakkoa 1
mk/savuke, 2 mk/sikari, piipullinen maksaa 3 mk. Toiselle
tarjoamista pidettiin suurimpana virheenä ja siitä joutui maksamaan
peräti 5 mk. Eipä tupakkarasian pöydälle nostaminenkaan ollut
ilmaista, vaan siitä joutui maksamaan 50 penniä. Nämä säännöt
koskivat myös vieraita. Tästä tärkeästä asiasta laitettiin taulu
kokoustilan seinälle.
Kokouksessa
9.5.1972 päätettiin, että kokouksissa jokainen kertoo vuorollaan
vitsin. Pöytäkirjan suoran lainauksen mukaan päätös kuului näin:
"Päätettiin kertoa vitsi seuraavassa klubikokouksessa. Vitsin kertoo
veli Paavo. Naurusta tulee 50 penniä sakkoa. Tuhmasta vitsistä ja
siitä, että kukaan ei naura, tulee kummastakin sakkoa 2 mk.
Kokouksessa
14.5.1974 päätettiin ottaa "painosakko" käyttöön. Ukot punnitaan
aina klubikokouksen alussa ja pidetään asiasta tarkka kirjanpito.
Jos paino nousee, tietää se sakkoa 5 mk/kilo. Mainittakoon, että
enimmillään viisari värähti 104 kiloon ja alimmillaan 60,5 kiloon.
Siinä 60,5 kilossa sitä onkin pitämistä, jotta ei joudu sakon
maksajaksi. "Leijonalihasta" joutuivat muutamat veljet sakotetuiksi.
Kokouksessa
12.11.1985 päätettiin ottaa ohjelmaan uusi tapahtuma, joka on kunkin
veljen vuorollaan järjestämä tilaisuus joko saunaillan tai muun
vastaavan illan merkeissä. Ilta olisi kerran kuukaudessa, johon
osallistuminen olisi kuitenkin vapaaehtoista. Niinpä veli
presidentti lupasikin järjestää ensimmäisen illan Monnin saunalla
tammikuussa. Saunailtaan osallistuikin kahdeksan veljeä. Moni heistä
oli innostunut avantouinnista. He uivat avannossa, joka oli tehty
saunan laiturin viereen. Presidentti olikin kaiken innostunein. Hän
koetti mennä jään läpi ilman tuuraa ja lapiota. Mikä lienee ollut
syynä näin rohkeaan tekoon.
Niin sanottu
"kaappikomitea" on nimitetty vuosien varrella useita kertoja ja
ensimmäisen kerran se perustettiinkin jo 19.4.1968. Komiteaa
päätettiin vahvistaa toukokuun kokouksessa veli Sepolla, jotta hän "
vahvistaa omalta osaltaan jo aikaisemmin valitun komitean uskoa
kaappiasian järjestymiseen nopeasti ja halvalla". Kaappikomitea on
saanut myös tunnustusta toiminnastaan, koska 11.11.1986 kokouksessa
komitean työtä "ihasteltiin joukolla". Kyseessä oli jo toinen kaappi
ja komitea.
Merkittävä
tapahtuma oli klubin 10-vuotisjuhlan yhteydessä. Ladyt lahjoittivat
klubille oman lipun, joka on edelleen käytössä. Lipun vihki käyttöön
piirikuvernööri Jouko Tanskanen. Veljenmalja saatiin klubille 1977
kummi Pertti Kososelta ja lady Riitalta. Se kiertää edelleen
klubikokouksessa. Vuosittain valitaan veljenmaljan haltija, joka
vastaa maljan täytöstä ja virvokkeesta. Vuosijuhlia on muuten
vietetty 5-vuotiskausin kukin juhla omalla tavallaan.
PÄÄASIALLISIMMAT AKTIVITEETIT
Työsuoritukset:
- Vieritys, oli
ensimmäinen työaktiviteetti
- Puolukan keräystalkoot, joissa jokaisen veljen tuli kerätä
kahdeksan litraa puolukoita ja jos ei kerännyt, oli edessä homman
lunastaminen rahalla.
- Orjamarkkinat päätettiin järjestää 6.5.1968 klo 13.00 "turhuuden
torilla". Markkinoilla myytiin leijonia töihin kohtuullista
korvausta vastaan. Myytävistä leijonista ja heidän soveltuvuudestaan
tehtäviin tehtiin esittely.
Esittelyistä
seuraavia esimerkkejä:
Veli J.
Pääkkönen: Erittäin mielenkiintoinen henkilö emäntäväelle. Hallitsee
hyvin kaikki ruuanlaiton niksit ja hienoudet. Pystyy suurella
asiantuntemuksella hoitamaan kaikenlaiset raha- ja tiliasiat
työnantajansa tyydytykseksi. Huomatkaa matkailukauden alkaessa, että
hän on myös kielitaitoinen; puhuu ja kuuntelee sujuvasti ranskaa,
saksaa, ruotsia jne.
Veli O.
Salonen: Ammatiltaan metsäteknikko, joka osaa erehtymättömästi
kuutioida perunasatonne, pinota porkkananne määrämittaisiin
pinoihin, sekä edelleen on asiantuntija heinäseipäiden uittoihin ja
ankkurointiin. Ruumiillisina etuina mainittakoon vankkarakenteisuus,
johon kiinteästi liittyy tasapitkät ylä- ja alaraajat. Pystyy myös
erittäin hyvin sompailemaan kaikenlaisia mainoksia, koska eräässä
mainostentekotilaisuudessa innostui asiaan niin paljon, että loihe
lausumaan sanat "Sehän se Okkosen P-le tämän touhun keksi".
- Risusavotat
ovat olleet ohjelmassa monia vuosia
- Heinäntekotalkoita on tehty. Seipäille vaan tahtoi tulla
runsaanpuoleisesti heiniä, koska ennen leijonien mukaan tuloa
heinäkuormaan mahtui 12 seivästä ja leijonien tekemiä seipäitä ei
mahtunut kuin kuusi.
- Seurakunnalle tehtiin halkoja. Presidentin synkkä ilme johtuu
pinokuutioiden muuttumisesta kiintokuutioiksi. Tämä muutos aiheutti
leijonille ansioitten laskua alle puoleen kuvitellusta, koska
sopimus oli pinokuutioista.
- Juorukalenterin ja palveluluettelon tekeminen on ollut ohjelmassa
monia vuosia ja sen parissa on monilta veljiltä meinannut "mennä
hermo", mutta rahallisesti se on ollut varsin tuottoisa.
- Romunkeräys on ollut ohjelmassa useita vuosia ja romujahan tuli
kerättyä. Todettiin, että on kerätty kaikki pitäjän hevostyökalut ja
puolikas kuorma-autoa. Tämän jälkeen kokouksessa todettiinkin
osuvasti, että "romun keräys on lopettamista vaille valmis".
- 80-luvun puolivälissä päätettiin rakentaa kaksi siirrettävää
saunarakennusta. Toimeen ryhdyttiin ja Monnin pellolle perustettiin
saunatehdas. Saatiinhan ne lopulta valmiiksi ja tarkoituksena oli
uudistaa sauna lämmittämällä ja kylpemällä, mutta kuinka ollakaan
veli Olli päätti viedä ostamansa saunan pois salaa. Niinhän se kylpy
jäi haaveeksi.
- Kattoja tehtiin muutamiin taloihin. Yleensä huopakatto muutettiin
peltikatoksi.
- Kiekkokaukalon rakentaminen on ollut työn alla vuodesta 1968
alkaen, jolloin perustettiin ensimmäinen luistinratakomitea.
Klubikokouksessa tehtiin asiasta seuraava pöytäkirjamerkintä "
keskusteltiin luistinradasta ja kuultiin komitean selostus, jonka
mukaan ensi talveksi luistinrata jäädytettäisiin keskuskoulun
kentälle, eikä jääkiekkokaukaloa varten rakennettaisi laitoja, koska
ne ovat kalliit eikä kunnalta saada avustusta, ainoastaan yhden
laudan korkuiset laidat luistinradalle tarvittaessa voitaisiin
rakentaa". Puutavarakeräys kuitenkin pistettiin alulle.
Luistinrata on
jäädytetty muutamana vuotena myös huoltoaseman tontille, mutta
hommassa oli ongelmia, kun vesi karkasi luvatta. Syynä oli se, että
maantäyttöön oli käytetty sahanpurua jolla oli osittain tukittu
vanha lasku-uoma Koskilammesta Monnin suuntaan. Kyllä kaukalo monien
vaiheiden jälkeen saatiin tehtyä ja se luovutettiin kunnalle
13.2.1972.
Valtakunnalliset työaktiviteetit
- Ensimmäisen kerran
Punainen sulka -aktiviteetista keskusteltiin klubikokouksessa
11.1.1972. Klubin osuus oli materiaalin myynnin organisoiminen
liikkeisiin, huoltoasemalle sekä veljien kesken. Punaisen sulan
valtakunnalliseen aktiviteettiin on osallistuttu kolme eri kertaa.
Keräystä on hoidettu mm. perimällä Savonrannan silloilla
"siltamaksua".
- Punainen Sydän -keräyksessä oltiin mukana.
- Annansilmä keräykseen on osallistuttu.
URHEILU
Aikojen alussa urheilu on ollut varsin vankasti esillä. Veljien
kunnosta on pyritty pitämään huolta jopa kokouksen päätöksillä.
Kokouksessa 10.1.1969 perustettiin kuntourheilukomitea, jonka
tehtävänä oli kuntourheiluharrastuksen elvyttäminen klubissa.
Kerimäen klubi haastettiin kävely- ja hiihto-otteluun, jotka
toteutettiin helmi- ja maaliskuussa vuonna 1969. Yhteistyö näissä
merkeissä on jatkunut naapuriklubien kesken myöhemminkin.
Leijonat ovat
kisailleet Savonrannan valtuutettujen kanssa viestihiihdossa
muutamina talvina. Aloitteen he tekivät Leijonat - haasteen
muodossa. Luutapallo-otteluita on myös pidetty. Muutamat
pilkkionkikisatkin on järjestetty. On vain todettu, että
rahallisesti ne eivät ole tuottaneet mitään. Mutta eihän kaikkea
hyvää mitata rahalla.
Kisoissa on
tullut menestystä, onhan voitettu piirin ja jopa valtakunnan
mestaruuksia.
VIERAILUT
1980-luvun lopulla erääseen klubikokoukseen tuli vieraita LC
Heinäveden Kerma-klubista. Vieraat kantoivat ketjuliekaan
kiinnitetyn malmikivenmurikan meidän klubiin. Kiven mukana seurasi
säännöt, joissa määriteltiin kiven vienti johonkin naapuriklubiin
ym. kommervenkit. Tätä juoksutettavaa kiveä nimitetään "Läskikomuksi".
Kivi vietiinkin Savonlinnaan alta aikayksikön. Reissuun lähdettiin
useamman veljen voimin ja homma tuli hoidettua oikein kunniakkaasti
ja oikein pitemmän kaavan mukaan. Voi olla, että sillä retkellä
nautittiin hiukan myös "tooppinkia". Läskikomun vierailu klubiimme
ei jäänyt ainoaksi, vaan 10.4.1990 kokoukseen saapui jälleen
Heinävedeltä vieraita kivi mukanaan. Sääntöjen mukaan läskikomu
tulee toimittaa veljien toimesta 2 kk kuluessa johonkin 107 H
-piirin klubiin. Kivi sai aika äkkiä kyytiä. Vajaan kuukauden
sisällä se toimitettiin Enonkoskelle. Vierailuja on naapuriklubien
kesken tehty silloin tällöin, erityisesti yhteyksiä on pidetty
Kerimäen klubien kanssa etenkin alkuaikoina.
Helmikuussa
vuonna 1985 tehtiin retki myös naapurimaahan eli silloiseen
Neuvostoliittoon. Pöytäkirjaan on kirjoitettu seuraava päätösteksti;
"Hallinnollisen tilin tervehdyttämismatka tehdään Leningradiin
kevättalvella naapuriveljien kera veljeshenkeä terävöittäen
teräviäkin ottaen". Voiko sen kauniimmin ja täsmällisemmin sanoa.
Veli ”Hemppa” hoiti matkanjohtajatehtävät rutiinilla ja huumorilla.
On sitä käyty
Tallinnassakin. Nimittäin 30-vuotisjuhlan merkeissä järjestettiin
Tallinnan risteily. Jo risteilyä edeltäneessä kokouksessa veli Pauli
puhui lämmöllä Tallinnan iloista saaden haikean harhailevan katseen
usean veljen silmäkulmiin. Taas ”Hemppa” sai järjestelyvastuun.
MUU TOIMINTA
Paljon on kaikenlaista toimintaa 40-vuotiselle taipaleelle mahtunut.
Tämä ilta ei riittäisi kaikkien toimintojen muistelemiseen. Tässä
kuitenkin muutamia asioita, joita on tehty:
-
Vanhustentukiyhdistystä ja sen toimintaa on tuettu alusta pitäen.
Ensimmäiseksi oltiin käynnistämässä puunkeräystä. Sen jälkeen on
hankittu mm. kerhohuoneeseen kalusteita, televisio ja antenni.
- Naiset Leijoniin mukaan 2000-luvulla
- Stipendien jako koululaisille keväisin
- Sikasavotta-tapahtuman liikkeelle potkaisu
- Savonranta-päivään osallistuminen
- Quest-koulutus
- Palveluluettelon tekeminen ja julkaisu
- Itsenäisyyspäivän vietto seppeleenlaskuineen
- Nuorisovaihto
HUVITOIMINTA
Pikkujoulujen ohjelmista mainittakoon muiden muassa:
- Joutsenlampi, johon
kuului Pienten Joutsenten tanssi. Vaatetuksena olivat valkoiset
sukkahousut, valkoinen "teepaita" ja pitsihame. Valkoisten
sukkahousujen hankinta tuotti vaikeuksia, mutta mikään ei estänyt
veli Ukko-Pekkaa toteuttamasta haavettaan nähdä hemaisevien pienten
joutsenten yllä valkoisia sukkahousuja. Vaatehankinnoissa ja
tanssimisessa kunnostautuikin Ukko-Pekka.
- Intiimiteatteri myös "pyöri" ja siinä yhteydessä ruokareseptejäkin
on paikalliset leijonakulinaristit kokeilleet, mm. nuotiolla
paistettua teertä leijonien tapaan; ”Otetaan yksi teeri, kynitään ja
suolistetaan, täytetään hillosipuleilla tiukkaan ja grillataan
nuotiolla. Nautitaan sopivan ruokajuoman kera.” Toinen suosittu
ruokalaji oli sorsapaisti Veikon tapaan. Paistin teko alkoi siitä,
kun Veikko otti haulikon, lähti sorsametsälle, ampui sorsan, tuli
kotiin ja alkoi paistin tekoon. Mutta Veikkopa vasta tässä vaiheessa
luki valmistusohjetta, jossa sanottiin, että otetaan kaksi sorsaa.
Pienten kirosanojen saattelemana Veikko otti haulikon uudelleen
kainaloon ja läksi ampumaan toista sorsaa. Kyllä se vaan lopulta
sorsapaisti Veikon tapaan syntyi, kun oli hyvät ohjeet ja Veikon
tuntien tarkka mies ohjeita noudattamassa.
- Ilkamat, joissa veli Aarre oli pukeutunut niin naiseksi, että…
Poikkeuksetta kaikki miehet rakastuivat tähän hemaisevaan typyyn.
- Intiimiteatterissa henkilöinä mm. Panis Tampereelta ja Paroni
Naippo Von Nussenperg lakerikengissään
- Rantakala on keitetty ja syöty eri paikoissa. Kummiklubikin on
ollut vieraana esim. Kakon metsästysmajalla, jossa järjestettiin
varsin tuottoisa nuolenheittokisa. Kierros maksoi 20 penniä. Liekö
rahastonhoitajalla ollut pienehköjä muistikatkoksia
nuolenheittokisasta, kun seuraavana aamuna herätessään kopeloi
takkinsa taskuja ja säikähtyneenä totesi, että on tainnut tulla
viimeyönä ryöstettyä pajatso. Taskut näet olivat täynnä 20-pennisiä.
PUOLISOTOIMINTA
On ollut aktiivista koko toimintamme ajan. Se on palkittu useita
kertoja piirin palkinnoilla. Puolisoilla on ollut hyviä ja
hulvattomia esityksiä, joista mainittakoon vaikkapa Can can -ryhmä,
rivitanssiryhmä ym. Puolisotoiminta on ollutkin hyvin kannustavaa
myös muualla kuin kotona.
MUSIIKKITOIMINTA
- Veli Ollin esitykset
eivät ole jättäneet ketään kylmäksi. Olli on riipaissut tekohampaat
pois suusta ja esittänyt Severi Suhosen lauluja. Ollilla on ollut
haitari mukana monesti. Ollin esittämä Suhosen Severi on ainakin
yhtä hyvä kuin alkuperäinen.
- Musikaalisuudestaan kuulu on myös meidän veljeskuoro, joka osaa
laulaa niin moniäänisesti kuin on kuorossa laulajia.
- Tiernapojat ovat saaneet vankkumattoman faniporukan. Tiernapoikien
suosiota ei ole heikentänyt Murjaanien kuninkaan naamassa havaitut
naarmut, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuivat sukkahousujen
silmäpaoksi.
LOPUKSI
Leijonatoiminta on
antanut paljon ystäviä. Se on tuonut miellyttäviä hetkiä yhdessäolon
merkeissä kuin myös jännitystä elämään. Erityisesti on jäänyt monen
leijonan mieleen äitienpäiväruusujen kiinnittäminen äitien
rinnuksiin. Mieleen on myös jäänyt erään nuoren papin puhe
äitienpäivänä, kun hän totesi seuraavaa: " Parhaat hetket olen
viettänyt naisen rinnoilla, en kuitenkaan kuolemaksenikaan muista
kenen.”
Tämän
historiikin ovat Savonrannan Lions Clubin 40-vuotisjuhlassa
31.3.2007 esitettäväksi laatineet Tapani Hytönen ja Arvo Pyykkönen.
|
