LIONS-MIETTEITÄ 35 VUODEN AJALTA

KUINKA SE KAIKKI ALKOIKAAN

Lions-liike on syntynyt Amerikassa 1917. Liikkeen ensimmäinen suuraktiviteetti on ollut sokeiden auttaminen kuurosokean kirjailijan
Helen Kellerin aloitteesta 1920-luvulla. Suomeen liike on virallisesti asettunut v. 1950, jolloin LC Helsinki-Helsinfors perustettiin.

LC Lappajärvi-Vimpeli on perustettu  29.4.1966 Klubin perustamisjuhla pidettiin Kokkolan Kauppa- seuralla 8.10.1966. Tuolloin klubin ensimmäinen presidentti Matti Katajamäki otti vastaan klubin  perustamisasiakirjan. Tilaisuudesta kerrotaan
mm. että lion Kosti Rasinperä esitti laulua. Paikallaolijoista Pentti Pyhälahti on edelleen toiminnassa mukana. Voitto Havela kuuluu myös perustajiin, mutta nauttii etuoikeutettua jäsenyyttä. Kaikkiaan perustajia oli 23 veljeä, joista noin puolet oli vimpeliläisiä.

Leijonatoimintaa oli Järviseudulla ylläpidetty vuodesta 1966 LC Alajärvi/Järviseutu nimissä. Tämä klubi paisui leijonatoiminnan voimistuessa sellaiseksi, LC Lehtimäki-Soini syntyi v. 1965 ja LC Lappajärvi-Vimpeli siis vuotta myöhemmin. 

Yhteinen klubi lappajärveläisten kanssa eli ja toimi vuoteen 1978, jolloin tuli ero. Klubin jäsenmäärä oli tuolloin 42, joka oli aika paljon. Näihin klubien jakaantumisiin liittyi jonkin verran kissanhännänvetoa. Vuonna 1966 asiakirjoissa mainittiin eripuran aiheuttajaksi varapiirikuvernööri Köpi Kaminen ja vuonna 1978 erokummina toimi Martti Pänkälä. Vimpeliläiset olisivat halunneet jatkaa yhteistoimintaa, mutta lopulta päädyttiin hyvässä leijonahengessä jatkamaan kahtena klubina. Pois jäivät vuorokuukausin pidetyt kokoontumiset, jonne tiettävästi matkattiin bussilla. Kokousilta oli siis matkaotteluiltana pitkä ja tiettävästi myös kokoukset olivat yleensä pitkiä ja perusteellisia. Kiire taisi olla tuntematon asia. Pikkutunnit olivat ainakin lähellä, kun kokouksista kotiuduttiin.

LC Vimpelinä ensimmäinen kuukausikokous oli 15.9.1978.
Paikalla oli 19 veljeä - kaksi oli estynyt. Presidenttinä
toimi Martti Hovila ja innostus oli melkoinen  kokous-
pöytäkirjasta päätellen.

TOIMINTA

LC Vimpeli jatkoi kokoontumistaan, kuten oli aikaisemmin opittu. Ensimmäisenä toimintavuon tosin ruokailu oli kokeeksi siirretty kokouksen alkuun - tarina ei kerro, miten pitkäksi aikaa, mutta
ainakin pari vuotta myöhemmin ruokailtiin kuukausikokousten lopuksi. Itse toiminta on ollut ja on edelleen erilaisten
varainkeräys- ja palveluaktiviteettien järjestämistä.

Punainen sulka -keräyksista leijonat ehkä parhaiten tunnetaan. Niitä on järjestetty ainakin vuosina 1972, 1984, 1990 ja 1999 sekä vuonna 1975 Punainen sydän. Rahaa on tullut mm. 1984 26 milj. ja innokkailta vimpeliläisiltäkin yli 23 tuhatta, mikä ylitti klubin tavoitteen. Se ei syntynyt pelkillä höyhenten myynnillä, jota toki myös tehtiin. Vuoden 1984 keräyskohteena oli sotiemme veteraanit. Myös oma klubimme on noteerannut veteraanit omissa aktiviteeteissään. 

Vimpelin klubin keskeinen tukemisen kohde on ollut Vimpelin Veto ja muukin nuorisotyö. Viimeisen 10 vuoden aikana klubi on lämmennyt
nuorisovaihdolle, jonka tukemisesta klubi on saanut piirin parhaan klubin tunnustuksen toimintakaudelta 1999-2000. Tästä veli Tuomas sai punastellen ottaa vastaan piirikuvernööri Aulikki Hissan onnitteluhalauksen. Varoja hankittiin ja myös annettiin erinäisiin hyviin tarkoituksiin jopa niin että eräs veli luonnehti 1980-luvun lopulla klubia sosiaalilautakunnaksi - aina saa, kun ymmärtää 
pyytää - samaan hengenvetoon meidät luokiteltiin keskiyön cowboiksi paria poikkeusta lukuunottamatta. Klubin keski-ikä  oli kuulemma yli 50, mikä taisi pitää paikkansa. Vuonna 1998 suomalaisten leijonien keski-iäksi on laskettu 54,2 v. 

Edellä mainittu kertoi, ettei raavaitten miesten kokous välttämättä ole ollut mitään pyhäkoulua, vaan kantaa otetaan kipakastikin,
kuten edellä mainitun kokouksen sihteerin maininta vilkkaasta keskustelusta osoittaa. Rahaa siis käytettiin - sitä piti myös hankkia.
Lappajärven jäät ovat monta kertaa lähteneet ja klubit järven kummallakin puolella yhdessä ja erikseen ovat kassaa kartuttaneet. Verokalenterin toimittaminen on kuitenkin ollut järjestöjen
pettämätön tulonlähde, niin kauan kuin sitä sai tehdä. Meidän klubimme iso lähde on viime vuosina ollut puhelinmuistio ja viimeksi vielä teleyhtiö auttoi vahingossa klubia jättämällä paikallisen pankin numerot pois luettelostaan. Pankki osti luonnollisesti numeronsa näkyviin reilummasti ja muutenkin klubi hyötyi. Jätkänkynttilöitä on myyty 90-luvulla veli Onnin aloitteesta ja holhouksessa. Tämä touhu on työllistänyt veljiä yhteiseen toimeen – moottorisahat ja muutkin sähkövehkeet eivät vain ole oikein kestäneet veljien rutistusta vai olisiko tuo ollut kokemattomuuttakin.

On ollut joulunaikaista kyyditystä ja pientä avustustoimintaa.
Nuorisotalonkin remonttiin osallistuttiin vuonna 2000.
Aina eivät veljien toimet ole menneet nuottien mukaan
hyvästä tahdosta huolimatta. Konerikkojen lisäksi joulukuusihankintoja on tehty väärästä paikasta, Jäykäntuvan maalausta päätettäessä tuskin kukaanveljistä osasi ennustaa maalimenekkiä - tupa tuli kuitenkinhyvin maalatuksi. Joku vuosi sitten aina joku veljistä kysyiveli Joukolta, että joko lannoitelavakuorma on viety – lopuksi Jouko lohdutti: ”Rahat on ainakin saatu.” Big Band -konserttikin tuotti ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla tuli jo tappiota. Veljillä on varmaan matkan varrelta muistoja pienistä takaiskuista - mitään korvaamatonta ei ole sattunut - ei ole edes kulotus ole karannut, kuten naapurin veljillä pääsi käymään.

Veljet ovat myös virkistäytyneet  milloin ladyn kanssa milloin ilman. On katkaistu kaamosta, pidetty pikkujoulua, juhlittu galan tai vuosijuhlan merkeissä välillä yhteisesti naapurien kanssa. On urheiltukin – yhteen aikaan käytiin vuosittain Selkäsaaressa. Viime vuosina ovat klubin teatterimatkat tulleet vuosittaiseksi tapahtumaksi.

Ladyt ovat pyörittäneet omaa toimintaan kahvikokoontumisin ja palvelutehtävin. Eräästä pöytäkirjasta löytyi maininta, että ladyt olivat hankkineet uudelle seurakuntatalolle verhot.

Klubin kansainvälisestä edustamisesta on vastannut veli Erkki.
Hänet klubi on vuosittain valtuuttanut osallistumaan klubin edustajana Lions-järjestön kansainväliseen vuosikokoukseen ja maksanut matkat välillä Vimpeli-Alajärvi. Matkaraportteja klubi ei ole vielä saanut.

Klubi on vuosittain osallistunut tulevan presidentin ja sihteerin voimin  valtakunnan kokouksiin. Piiri-F:n tilaisuuksiin ja lohkon kokouksiin on myös osallistuttu. Merkittäviä edustustehtäviä ei klubilla piirin tasolla ole ollut. Jaakko Toivola oli aikoinaan innokas sulkakerääjä ja toimi alueen puheenjohtajana sekä lohkon puheenjohtajana Martti Hovila ja Aarne Pyhälahti ovat myös olleet lohkon puheenjohtajia. Tunnustuksina klubille ovat olleet Aarne Pyhälahden Melvin Jones -jäsenyys sekä Pentti Pyhälahden Arne
Ritari -jäsenyys.

Klubin jäsenmäärä on LC Lappajärvi-Vimpeli aikana ollut 40:n molemmin puolin, LC Vimpelin aikana 22-32.

Tämän muistelus ei mielestäni ansaitse historiikin nimeä -
se on vain pintaraapaisu kaikkeen siihen, mitä veljet 35 vuoden aikana ovat saaneet kokea. Joku toinen olisi painottanut eri asioita. Joskus on kokouksessa tuntunut, kaavamaista tämä touhu on, mutta pöytäkirjat vuosikymmenien ajalta kertovat monipuolisesta vapaaehtoisesta toiminnasta, auttamisesta, vaikuttamisesta ja yhdessäolosta. Toivon, että osaamme edelleen olla klubilaisina
mukana tämän yhteiskunnan virtauksissa ja positiivisella mielellä osallistua tämän yhteisön toimiin.