Lions Club Ilmajoki / Ilkka

HISTORIIKKISIVU

 LC Ilmajoki/Ilkka 1984 - 2005

        Historiikin on ansiokkaasti laatinut Lion Erkki Laitila   

LC Ilmajoki täytti 20 vuotta keväällä 1984 ja klubissa oli jo 47 jäsentä. Lionstoiminta vaikutti paikkakunnalla vetovoimaiselta ja tuntui olevan selvä tarve toisenkin klubin perustamiseen. Lokakuun 17. päivänä 1984 kokoontui 17 noviisia Ilmajoen Kantakrouviin perustamaan uutta klubia. Kansainvälinen päämaja hyväksyi uuden klubin viralliseksi Lions-klubiksi 2.11.1984.

Leijona-aatteen siemeneksi saatiin useita kokeneita siirtojäseniä ja toiminta lähti nopeasti käyntiin. Myös kummiklubin LC Ilmajoen määräämät kummi- ja opasleijonat Jaakko Saarimäki ja Jaakko Koivisto antoivat mittavan panoksen klubitoiminnan käynnistämisessä. Charterpresidenttinä toimi kokenut lion Tapio Pihlaja. Klubin perustajajäsenmäärä oli 23, joista 17 aloittelijoita ja 6 jo aikaisemmin lionstoiminnassa mukana olleita. Näistä 8 on edelleen 20 vuoden toiminnan jälkeen mukana tämän klubin toiminnassa.

Lions Club Ilmajoki/Ilkan perustajajäsenet olivat:

Aho-Mantila Esko

Hautamäki Jaakko

Hautanen Raimo

Huhtala Tapio

Keskinen Jaakko

Kiikeri Seppo

Kuusisto Arto

Lahti-Röyskö Heikki

Liljeqvist Jouko

Mannersuo Martti

Nevanen Mikko

Ojala Tapani

Pihlaja Tapio

Ponsimaa Kalevi

Risku Arto

Sairo Jaakko

Sormunen Reima

Suojanen Aimo

Tuomikoski Timo

Yli-Ojanperä Kari

Äikäs Juha

Äijö Kalevi

Perustamisjuhlassa Sorsanpesässä 11.01.1985 juhlapuheen piti ja perustamiskirjan allekirjoitusseremoniaa johti pirikuvernööri Kauko Palomäki, joka merkittävällä tavalla oli ollut vaikuttamassa klubin syntymiseen. Päämajan tervehdyksen toi ISR Jouko Tynkkynen ja piirin tervehdyksen PDG Martti Pänkälä, jonka nimi kutsussa oli erehdyksessä kirjoitettu Pönkäläksi. Perustamisjuhlan ruokalistalla on mainittu, että cocktailina tarjotaan Ilkan paukku. Sen sisällöstä ei tämän kirjoittajalla ole tietoa. Klubissa on aina ollut laulumiehiä ja jo perustamisjuhlassa esiintyi Veljeskvartetti. Ruokana tarjottiin katkarapusalaattia (katkarapu oli silloin vielä ravintolaherkku) ja marinoitua vasikanpaistia.

Ensimmäinen toimintakausi oli opiskelua ja uuteen oloon totuttautumista. Charterpresidentti Pihlajan teemana oli "toisiinsa tutustuminen". Aikakirjojen mukaan ensimmäinen aktiviteetti oli Annansilmä-talkoiden huutokauppa, joka pidettiin pikkujoulujuhlissa yhdessä kummiklubi LC Ilmajoen kanssa Lääkintävarikolla. Meklarina toimi silloin klubin historian ensimmäisen kerran Tapani Ojala. Sen jälkeen Ojala on menestyksellä meklaroinut kymmeniä tapahtumia.

Klubin ensimmäiseen kuukausikokoukseen saatiin oma klubijulkaisu "Ilkkalainen". Se on ilmestynyt nyt 20 vuoden ajan joka ainoassa kuukausikokouksessa käytettäväksi. Lehteä toimitti ensimmäisenä vuotena lion Heikki Lahti-Röyskö luoden klubien joukossa harvinaisen perinteen.

Myös puolisotoiminta lähti liikkeelle heti alussa. Leena Pihlaja on ensimmäiseen kokoontumiseen runoillut:

Rouvat uuden Lions Clubin

Ilmajoki/Ilkan ladyt

ensi kerran kokoontuivat

uusina yhteen tulivat

pimeällä syksyn synkän

puolivälis marraskuuta.

Hyvää söivät illallista

murkinata mureata

kera oivan herraseuran

kanssa leijonien omien.

Siitä sitten omin avuin

naiset ihan itseksensä

tutuiks päätti heti tulla

ystäviksi tuota pikaa.

Ensimmäisen toimintavuoden tärkeä tapahtuma oli oman symbolin, klubiviirin valmistuminen. Mikko Nevasen suunnittelema viiri perustuu siniseen ja valkoiseen väriin eli Suomen väreihin. Lionsyhteisön symbolien lisäksi siinä on Ilkan puumerkki, joka viittaa paitsi klubin nimeen myös koko Ilmajokeen, jonka vaakunassa on sama symboli. Nyttemmin on alettu keskustella siitä, onko jalkajousta symboloiva puumerkki todella Jaakko Ilkan puumerkki vai ei. Asialla ei kuitenkaan liene suurta merkitystä.

Ensimmäisestä kaudesta alkaen on yhdessä LC Ilmajoen kanssa osana lionsviikon ohjelmaa laskettu havuseppeleet sankarimuistomerkeille. Havuseppeleiden valmistamisesta on muodostunut rituaali, jonka hoitaa siihen erikoistunut leijonien ryhmä vielä nytkin. "Vanhan klubin", LC Ilmajoen kanssa on sovittu, että Ilmajoki/Ilkka tekee seppeleet ja saa sitten veloituksetta käyttöönsä LC Ilmajoen majan tuumootalkoita varten.

Heti alusta alkaen on vuosittain loppusyksystä järjestetty tuumootalkoot ja vuodesta 1992 alkaen ne on pidetty LC Ilmajoen majalla Kalliosalossa. Tuumootalkoot on suunnittelu- ja kritiikkipalaveri, jossa saunotaan, syödään makkaraa, nautitaan saunaolutta ja jutellaan klubin toiminnasta.

Toiminta saatiin kivuttomasti käyntiin ja läsnäoloprosentti oli 100%. Kokouspaikkana toimi Jussin Kestikartano Siellä kokoukset on pidetty koko 20 vuodenajan lukuun ottamatta evakkoaikaa, kun Kestikartano teki konkurssin, jonka jälkeen se kiinteistön omistajan vaihduttua pantiin remonttiin. Kestikartanoon palattiin heti, kun se taas yleisölle avattiin.

Myös toisen kauden läsnäoloprosentti oli pyöreät 100 paikkaukset ja viralliset esteet huomioon ottaen. Perustamisvaihe oli nyt ohi ja arki alkoi. Arjen mukana alkoi aktiviteettien toteuttaminen.

Lionspäivän palveluaktiviteettina toteutettiin vanhainkodin asukkaiden kuljetus veljien autoilla hartaustilaisuuteen Ilmajoen kirkkoon. Tilaisuuden jälkeen tarjottiin kirkkokahvit Nelimarkan konditoriassa. Vanhat asiakirjat kertovat, että veljet olivat erittäin tyytyväisiä palveluaktiviteettiin, kun saivat nähdä, miten tyytyväisiä ja otettuja vanhukset olivat olleet heihin kohdistetusta huomiosta.

Toisena toimintavuotena vietettiin tietenkin myös ensimmäistä normaalielämän charter night-tilaisuutta. Käytiin Vaasassa teatterissa ja tutustuttiin Pohjanmaan museon kokoelmiin ja siellä esillä olleeseen taidenäyttelyyn.

Kauden aikana saatiin ensimmäinen kosketus kansainväliseen Lions-toimintaan, kun veljet Kalevi Äijö, Tapani Ojala ja Arto Risku (kuoromatkan yhteydessä) kävivät paikkaamassa paikallisen klubin kuukausikokouksessa Australiassa. Tästä todisteena löytyvät klubin leikekirjasta viralliset paikkaustodistukset.

Toimintakauden aikana käynnistyi pöytäkirjojen mukaan myös vuoteen 1993 jatkunut mainostarra-aktiviteetti. Klubi myi mainostilaa veljen autojen takalasilta alueen yrityksille ja yhteisöille. Ideana oli, että kukin veli liimaa autonsa takalasille kuukaudeksi mainostajan tarran. Tarra vaihtui joka kuukausi ja jonkinlainen rituaali kuukausikokouksissa syntyi siitä, että jaettiin uusia mainoksia. Tämän kirjoittaja muistaa 90-luvun alusta, että joskus oli hankala ja aikaavievä työmaa irrottaa se vanha tarra, että saa uuden liimatuksi. Niinpä eräänkin veljen auton takalasilla oli kasa tarroja, kun aina oli toimituksen nopeuttamiseksi liimattu uusi tarra vanhan päälle.

Pöytäkirjat kertovat, että klubin ensimmäiset mitalit jaettiin tällä kaudella, kun Kalevi Äijö sai ansiomerkin 10 vuoden ja Tapio Pihlaja 5 vuoden 100%:sta osallistumisesta lionstoimintaan.

Klubin toiminnassa painotettiin kansainvälistä teemaa "Tuo laatua elämään" ja kotimaista teemaa "Näe yli rajojen". Painotettiin klubihengen merkitystä ja tehtiin klubivierailuja.

Lions palvelupäivän aktiviteetti toteutettiin samoin kuin edellisenäkin vuotena. Nyt järjestettiin virkistysretki Seinäjoelle. Veli Arto Riskun ja muiden musiikkimiesten aktiivisuuden ansiosta järjestettiin kirkkokonsertti, joka onnistui hyvin. Lisäksi oltiin mukana SPR:n suurkeräyksessä. Metsääkin istutettiin.

Tälle kaudelle osuu kahden klubille tunnusomaisen aktiviteetin synty. Tehtiin ensimmäinen veljesmatka Saariselälle ja pidettiin ensimmäinen vappuhuutokauppa.

Loppiaisen tienoolle osuva Saariselän matka on muodostunut tärkeäksi veljeshengen kohottajaksi. Se on tehty vaihtelevalla kokoonpanolla joka vuosi. Veli Tapani Ojalan "suhteiden" ansiosta on päästy majoittumaan Osuuspankkien Lomaratiin ja veli Seppo Kiikeri on toistuvasti antanut pikkubussin matkantekovälineeksi. Veli Aimo Suojanen on erikoistunut toimimaan majoitusmestarina ja pääkokkina (chef de cuisine). Hänen ansiostaan ruokailut ovat olleet juhlahetkiä jänispaisteineen ja muine herkkuineen eivätkä välipalatkaan ole graavilohta ja ylikypsää kinkkua vaatimattomampia olleet.

Ensimmäinen vapputapahtuma Nuijamiehen edessä tuotti huutokauppoineen sekä siman, kahvin, makkaran ja munkkien myynteinen 2300 mk. Huutokaupat on pyritty toteuttamaan aluksi niin, että veljet tuovat huutokaupattavaa. Vapputapahtuman siman, kahvin ja muun syötävän myynti on muodostunut myös ladyjen tärkeäksi aktiviteettivarojen keruun keinoksi. Vapputapahtumasta on erillinen kertomus jäljempänä.

Ensimmäiset vuodet olivat olleet, niin kuin klubeissa yleensä, kovan innostuksen ja tekemisen aikaa. Presidentti Tapani Ojala joutui nyt vähän toppuuttelemaan joukkoa ja presidentin teemana oli hengähtää hiukan:

"Nottei rupia ottamahan potuumihin, ei teirän eikä munkaa. Yhtehen pääaktiviteettihin panostetahan – vappuhun, oikeen mojovasti. Muutoon nouratetahan toimintasuunnitelmaa".

Klubin toiminta alkoi asettua urilleen. Lions-palvelupäivän palveluaktiviteetti toteutettiin, metsää istutettiin ja autotarrakampanja jatkui. Vapputilaisuus oli taas tärkein aktiviteetti.

Toimintakauden suuret tapahtumat olivat lipunnaulaustilaisuus ja F-piirin piirikokous Ilmajoella.

Klubi sai oman lipun 23.01.1988 pidetyssä lipunnaulaustilaisuudessa Ilmajoen Seurakuntakeskuksessa. Tervehdyssanat lausui veli Raimo Hautanen, lipun vihki kirkkoherra Juhani Erkkonen, lipun luovutuspuheen piti lady Sirpa Ojala ja vastaanotto ja kiitospuheen presidentti Tapani Ojala. Tilaisuuden jälkeen vietettiin charter night-juhla. Käytiin teatterissa Seinäjoella ja jatkettiin hyvän ruoan ja tanssin merkeissä Sorsanpesällä.

F-piirin piirikokous oli Ilmajoella 23.04.1988. Sen eteen jouduttiin tekemään paljon valmistelutyötä, vaikka päävastuu tilaisuuden järjestämisestä olikin LC Ilmajoella.

Kauden aikana tuli toimintaan mukaan kolme uutta veljeä. Kun jo aikaisemmin oli otettu kolme uutta jäsentä, oli klubin jäsenmäärä kauden päättyessä 30.

Kaudelle osuu nuorisovaihtotoiminnan alkaminen. Nuorisovaihdosta on muodostunut klubin merkittävä vuosittainen aktiviteetti. Joinakin vuosina on lähetetty maailmaa kokemaan useampiakin ilmajokisia nuoria. Nuoria on ollut Lions-järjestön maailmanlaajuisessa vaihdossa eri puolilla maailmaa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Klubi on käyttänyt runsaasti aktiviteettivaroja matkalle lähtevien nuorten stipendeihin.

Muilta osin toiminta kulki vakiintunutta latua. Lions-palvelupäivän aktiviteettina vietiin vanhainkodin asukkaita Kalajaisjärvelle virkistäytymään ja vappuhuutokauppa liitännäisineen oli taas tärkein varainhankinta-aktiviteetti. Metsää istutettiin taas ja klubilehti "Ilkkalainen" jatkoi ja jatkaa vieläkin ilmestymistään. Pöytäkirjojen mukaan kauden lahjoitussumma nousi 7300 markkaan. Tästä osansa saivat mm. Ilmajoen Soittokunta, Ilmajoen Musiikkikoulu ja nuorisovaihtotoiminta. Armeniassa tapahtui suuri maanjäristys ja klubi osallistui omalta vähäiseltä osaltaan sen vahinkojen korjaamiseen.

Vuoden tapahtuma oli ladyjen kummilapsihanke. Ladyt hankkivat Sri lankasta kummilapsen, jolle päätettiin antaa tukea koulunkäyntiin ja elämiseen 10 USD kuukaudessa. Lisäksi päätettiin, että hänelle lähetetään vuosittain syntymäpäivä- ja joululahjapaketti.

Kummiklubi LC Ilmajoki täytti 25vuotta ja kummilapsi osallistui täysin rinnoin juhlimiseen.

Aikakirjat kertovat, että Suomen ensimmäinen naisista koostuva Lions-klubi (LC Seinäjoki/Aalto) perustettiin Seinäjoella. Tämä vain kuriositeettina mainittakoon, Ilmajoki/Ilkka ei ollut mitenkään perustamiseen vaikuttamassa.

Kauden aikana kolme veljeä erosi klubista, mutta neljä uutta tuli tilalle, joten jäsenmäärä kasvoi taas yhdellä.

Aktiviteetit toteutettiin jo totuttuun tapaan Lions-päivän palvelutapahtuma, vappuhuutokauppa ja muut toteutettiin rutiinilla. Keväällä voitiin lahjoittaa 10735 markkaa. Tällä kerralla lahjoitusten saajina olivat mm. Seurakuntanuoret ja tietenkin nuorisovaihtoon lähtevät nuoret.

Vuoden suuri tapaus oli SULKA-90 keräyksen toteuttaminen. Se aiheutti paljon työtä ja aikakirjat kertovat sen hyvästä onnistumisesta, mutta keräyksen tuottoa ei historioitsija saanut selville.

Klubin 5-vuotisjuhla järjestettiin 13.01.1990. Siellä klubin toimintaa aktiivisesti seuranneet kummi- ja opasleijonat Jaakko Saarimäki ja Jaakko Koivisto antoivat hyviä neuvoja toiminnan jatkohoitoa varten. Juhlassa palkittiin edellisen kauden ansioista Tapio Pihlaja, Kalevi Ponsimaa, Seppo Saastamoinen, Heikki Lintala ja Raimo Hautanen. Seppo Kiikeri ja Martti Mannersuo saivat 100%:n läsnäolomerkin 5-vuotisesta yhtämittaisesta aktiivisesta toiminnasta.

Toimikauden aikana Kalevi Äijö ensimmäisenä klubin jäsenistä saavutti "miehen iän" ja oli luotava muistamisperinnettä. Tästä alkaen on 50 vuotta täyttäneille veljille luovutettu klubin viiri.

Aikakirjat kertovat, että tämän kauden aikana pohdittiin myös klubin oman rintamerkin suunnittelua ja hankkimista. Rintamerkki jäi kuitenkin toteuttamatta.

Kauden aikana otettiin klubiin neljä uutta veljeä ja kaksi erosi, joten jäsenmäärä taas lisääntyi. Kauden lopussa klubissa oli 33 jäsentä.

Kauden presidentti Heikki Lahti-Röyskö kantoi erityistä huolta toimintaan osallistumisesta. Toimintaväsymys oli taas päässyt yllättämään ja veljien läsnäolo kokouksissa ja aktiviteetteihin osallistuminen heikentynyt. Kauden aikana tehtiin jäsenkysely, jossa kartoitettiin jäsenten kiinnostuksen kohteita. Kyselystä ilmeni ja keskusteluissa tuli todetuksi, että veljien mielenkiinto ei tahtonut riittää kaukaisilta tuntuvien, raskaiden valtakunnallisten tai sitäkin laajempien aktiviteettien toteuttamiseen. Esimerkiksi edellisen kauden raskas Sulka-kampanja sai kritiikkiä ja veljet tuntuivat korostavan, että ovat valmiita tositoimiin, jos rahat jäävät omaan pitäjään.

Kauden aikana alkoi yhteistyö LC Kuressaaren kanssa. Veli Tapani Kuusisto oli mestarina, kun organisoitiin käytettyjen konttorikoneiden viemistä Viroon, jossa LC Kuressaare teki niillä kauppaa ja hankki sillä tavoin aktiviteettivaroja. Yhteistyö LC Kuressaaren kanssa laajeni seuraavana vuonna.

Pirikokouksessa keväällä 1991 klubi sai merkittävän tunnustuksen, kun jäsenlehti "Ilkkalainen" palkittiin piirin toimesta.

Vappuhuutokauppa oli taas merkkitapaus pitäjässä ja onnistuneen tapahtuman jälkeen klubi saikin kiitosta siitä, että Ilmajoellakin on vappujuhla.

Kauden aikana otettiin kaksi uutta veljeä ja yksi erosi, joten jäsenmäärä oli 34 kauden päättyessä. Sadan prosentin veljiä oli kaudella 25. Veli Raimo Hautanen toimi lohkon puheenjohtajana.

Kokeiltiin uusia aktiviteetteja. Veljiltä kerättiin tukkeja ja niistä höylättiin päreitä. Itse aktiviteetti oli hauska ja opettavainen, mutta päreiden markkinointi ei ottanut onnistuakseen. Vielä pari vuotta myöhemmin Simo Vuorenmaa kyseli, että pitäisikö niille hänen varastossaan oleville päreille ruveta tekemään jotakin ja tietääkö kukaan, mihin ne saisi myydyksi. Myös käpyjen keruuta kokeiltiin, mutta se todettiin työmäärään nähden heikkotuottoiseksi varojenkeruukeinoksi.

Vuonna 1992 solmittiin virallinen ystävyysklubisuhde LC Kuressaaren kanssa, kun ilmajokisten delegaatio oli vierailulla Saarenmaalla Saarenmaalaiset tulivat suurella joukolla vastavierailulle Ilmajoelle ja Kalajaisissa järjestettiin ladyjen, erityisesti Pirjo Kuusiston johdolla komea yhteinen illanvietto. Saarenmaalaisten saaminen Suomeen oli melkoinen operaatio, kun viisumijärjestelyt osoittautuivat lievästi sanottuna monimutkaisiksi. Matkan aikana käytiin keskusteluja yhteistyön muodoista ja Saarenmaan klubille toimitettiin käytettyjä kodinkoneita ja ruohonleikkureita, joiden avulla he pääsivät keräämään aktiviteettirahaa. Kun Kuressaaren väki lähti kotiin, oli heillä ladyjen lahjoituksena mukanaan suuri määrä erilaisia koulutarvikkeita, joita he edelleen lahjoittivat oman alueensa kouluille.

Kauden aikana perustettiin kummiklubi LC Kurikka/Paitapiiska, jonka perustamisessa erityistä aktiivisuutta osoitti veli Tapio Pihlaja, joka näistä ja monista aikaisemmista ansioistaan sai Lions-järjestön korkean kunnianosoituksen, Melvin Jones-jäsenyyden.

1992-1993

Kauden aikana klubista erosi kolme veljeä ja mukaan tuli yksi siirtojäsen, joten jäsenmäärä aleni ollen kauden lopussa 32. Veljistä 24 osallistui sataprosenttisesti.

Kauden aikana pidettiin esitelmiä ja vierailtiin. Kari Saranpää piti esitelmän Kyrönjoesta ja kummi Jaakko Saarimäki villisikajahdista Saarenmaalla. Tutustuttiin Lääkintävarikkoon ja käytiin Ojanperän kasvatuskanalassa. Syksyllä 1992 tehtiin märkä puolukkasafari Pässilään. Tarkoituksena oli ulkoilla ja koota samalla aktiviteettivaroja puolukoita poimimalla, mutta suhjuinen sade ja märkä metsä veivät retkestä sekä ilon että saaliin. Muutoin aktiviteetit olivat perinteisiä.

Vappuhuutokaupan suosio kasvoi edelleen ja kauden päättyessä voitiin antaa stipendejä 6500 markan arvosta.

Kesällä 1992 hoidettiin mittava liikenteenohjaus- ja siivouskökkä, kun Ilmajoella pidettiin valtakunnalliset kirkon Nuorisopäivät. Aktiviteetin tuotto 3000 markkaa jätettiin nostamatta ja näin se ohjautui kirkon nuorisotyöhön.

1993-1994

Klubin kymmenes toimintakausi alkoi yllätyksellä, kun alusta saakka kuukausikokousten pitopaikkana toiminut Jussin Kestikartano ajautui konkurssiin ja klubi joutui evakkoon. Vain ensimmäinen kokous pidettiin Jussilla ja sen jälkeen oltiin kiertolaisia eri oppilaitoksissa ja pankkien kokoushuoneissa. Tästä johtuen tällä kaudella tehtiin ennätysmäärä klubivierailuja.

Kauden aikana veljet osallistuivat Ilmajoki-Seuran julkaiseman Ilmajoki-kuvateoksen valokuvatalkoisiin. Klubin jäsenet ottivat kuvia Ilmajoelta ja muutama niistä tulikin kelpuutetuksi vuonna 1995 julkaistuun kuvateokseen.

Vuoden suuraktiviteetti piti olla valtakunnallinen Leijonat sokeutta vastaan –maaottelumarssi. Osana kansainvälistä Sight First-kampanjaa Suomen ja Ruotsin Lions-järjestöt päättivät toistaa sodanaikaisen maaottelumarssin. Kampanjaa valmisteltiin yhdessä LC Ilmajoen kanssa suurella työllä ja se toteutettiin Ilmajoellakin kymmenessä eri paikassa eri puolilla pitäjää. Muun muassa kunnantalon pihaan organisoitiin kaikenlaista aktiviteettia. Kun marssipäivä (25. ja 26.9) koitti ja suuria kansanjoukkoja odoteltiin, oli paikalla järjestäjien lisäksi vain muutama ihminen. Tämän kirjoittaja muistelee, että me muutamat järjestäjien edustajat heitimme koleassa ja pilvisessä syyskuun säässä keskenämme tuntikausia tikkaa kunnantalon pihassa, kun odottelimme asiakkaita ja kaikki taisivat käydä parikin kertaa LC Ilmajoen veljen Kalevi Niemelän silmänpainemittauksessa. Ja kahvia, pullaa ja kuumaa mehua riitti.

Keväällä 1994 piirin johto korosti, että jokaisen klubin pitäisi tehdä jokin ympäristöaktiviteetti. Klubi raivasi Samuel Rinda-Nickolan patsaan alapuolisen jokirannan yhdessä Ilmajoki-Seuran kanssa.

Kesällä 1994 kerättiin rankoja veli Erkki Haapalan metsästä, jossa oli suoritettu metsänraivaus ja kaikki kuitupuuta pienempi oli urakoitsijalta jääyt metsään mätänemään Niitä kertyi komea pino ja veli Savioja ne sitten myi jollekulle, jonka nimi ei ole jäänyt muistiin. Pinosta saatiin melkoinen summa aktiviteettirahaa.

1994-1995

Syksyllä 1994 oltiin tilanteessa, jolloin monet veljistä olivat työlääntyneitä koko Lions-toimintaan. Erityisesti suurta vaivaa aiheuttanut ja poskelleen mennyt Maaottelumarssi pani monet veljistä ääneen pohdiskelemaan, että "minkä takia me käytämme vapaa-aikamme keräämällä rahaa johonkin pohjattomaan kaivoon". Muutamia veljiä piti väkisin pitää klubin jäseninä.

Presidentti Ahti Lahti ottikin teemakseen, että "nyt pysähdytään ja vain ollaan". Normaalit aktiviteetit toteutettiin ja palvelupäivä, vappuhuutokauppa ja muut saatiin kunnialla ja menestyksellisesti hoidetuiksi. Leikekirjassa olevat valokuvat osoittavat, että vappuna oli kaunis ilma ja Nuijamiehen pihassa paljon väkeä. Kesto-ja mestarimeklari Tapani Ojala oli tällä kertaa pukeutunut karvahattuun ja lammasturkkiin. Meklari on aina kiinnittänyt suurta huomiota muodikkaaseen pukeutumiseen ja vähitellen juhlakansa on oppinut tulemaan paikalle jo senkin vuoksi, että näkevät, millaiset vaatteet Ojalalla on päällä.

Vuoden tärkein ja työllistävin tapahtuma oli klubin kymmenvuotisjuhlan järjestäminen. Juhla pidettiin EP:n Opistolla ja juhlapuhujaksi oli saatu itse "suurleijona" Esko Töyli. Merkittävän lisän juhlaan toi ystävyysklubi LC Kuressaaren edustus. Saarenmaan valssia laulettiin kahdella kielellä. LC Kuressaare toi lahjaksi katajaisen haarikan ja se kaadettiin täyteen olutta ja kierrätettiin juhlakansan keskuudessa. Klubin jäseniä palkittiin asianmukaisin, virkaiän määräämin merkein.

Kesällä 1995 osallistui ilmajokisia nuoria veli Jaakko Hautamäen johdolla LC Kuressaaren Saarenmaalla järjestämälle kesäleirille. Se oli samalla sen kauden nuorisovaihtotapahtuma.

Ku rivit oli saatu taas suoriksi edellisellä kaudella, voitiin nyt käynnistää uusia aktiviteetteja. Syksyllä 1995 päästiin takaisin vanhaan kotikoloon Jussin Kestikartanoon ja kun isäntäpari Marjatta ja Matti Matalamäki olivat mukana klubin toiminnassa, oli kokouspaikka mutkaton.

Merkittävä ja parina tulevana vuotena laajentuva aktiviteettiavaus oli linnunpönttöjen eli Tinttikorppien valmistaminen. Erityisesti veli Jukka Mäkinen toimi aktiivisena arkkitehtina, kun mallistoa suunniteltiin. Myyntiin valmistettiin pikkulinnunpönttöjä, vähän isomman linnun pönttöjä, kottaraispönttöjä ja telkänpönttöjä. Pönttöihin tehtiin huopakatto ja ne poltettiin kaasuliekillä mustiksi. Joku oli valmistanut vielä leimasimen, jolla jokaiseen pönttöön poltettiin kirjaimet LC. Pönttömyynti veti alussa hyvin ja aktiviteettirahaa kertyi. Kestikartanon ulkorakennukseen syntyi tinttitorppatehdas, jolla sillekin annettiin nimi "Tinttitorppa". Siitä oli mukava välillä piipahtaa ravintolan puolella välitunnilla. Oluttahan siinä kului, mutta oli se myös mukavaa miesten yhdessäoloa.

Talvella rakennettiin radionäyttely Yli-Lauroselan talomuseoon. Veli Jukka Mäkisellä on huomattava vanhojen äänentoistolaitteiden, radioiden, magnetofonien ja televisioiden kokoelma, jossa on myös harvinaisuuksia. Parhaista paloista rakennettiin näyttely, joka oli yleisölle avoinna yli talven. Keväällä koneet siirrettiin Kestikartanoon, jossa näyttelyä jatkettiin.

Vappu sujui tavanomaiseen tapaan. Meklarin vaatteista ei ole kuvaa historioitsijoiden käytössä.

Tammikuussa 1996 oli Pohjoismainen Lions-kokous (NSR) Seinäjoella. Klubin charterjuhla vietettiin osallistumalla kaikille avoimeen juhlailtaan, joka pidettiin Seinäjoen torikeskuksessa. Torikeskuksen suuri aula oli muunnettu näyttäväksi juhlapaikaksi.

Toimintakausi oli aktiivista aikaa, sillä presidentti Juha Äikäs ja sihteeri Erkki Haapala panivat tuulemaan monella rintamalla. Tinttitorppia rakennettiin ennätysmäärä ja sitä varten oikein kerättiin tukkeja ja sahattiin lautaa.

Vapunpäivän tapahtumaan satsattiin enemmän kuin koskaan. Huutokaupassa oli paljon myytävää, kaasupalloja myytiin, makkara, kahvi, sima ja munkit tekivät kauppansa ja tuottoakin kertyi sen mukaisesti. Yleisö oli tyytyväistä, vaikka meklari Tapani Ojala oli matkoilla ja meklaroinnin hoiti varamiehenä Kalevi Saarenpää. Hyvin Kassu selvisi, sillä tavara nousi hyviin hintoihin, kun meklari oikein vänkäsi hintoja ylöspäin.

Sen lisäksi hoidettiin tavanomaiset muut aktiviteetit, kuten Lions-päivän palveluaktiviteetti, pikkujoulu ja charterjuhla.

KOPALESkin tietenkin taas toteutettiin. Saariselän retken nimeksi alkoi ilmeisesti (tieto ei ole aivan varma) juuri tänä vuonna vakiintua sana KOPALES (= KOrkean PAikan LEiri, Saariselkä). Nimen keksi veli Tapani Kuusisto, joka ilmoittautumisia kuuluttavassa kirjeessään ensi kerran nimen mainitsi.

Näihin aikoihin veli Kalevi Äijö, joka kuulosteli suuren maailman tuulia piirin tasolta, ensimmäisiä kertoja alkoi meitä veljiä totuttaa siihen, että enää ei sanota, että Veli Presidentti, vaan Lion presidentti. Enää me emme ole veljiä, vaan lioneita. Näin on ylemmissä portaissa päätetty. Niin että tästä eteenpäin tässäkin kronologisessa historiikkiosuudessa puhutaan lioneista eikä veljistä (jos joka kerta muistetaan).

Kesällä 1997 osallistuttiin Kytö palaa-spektaakkelin toteutukseen Alajoella. Ohjaaja halusi kytösavut eli savua piti nousta lakeudelta sieltä sun täältä. Ohjaajan suuri haave oli, että koko Alajokilakeus saataisiin turvesavuilla usvaiseksi. Savuprojektia vetänyt lion Erkki Laitila ei oikein uskonut, että se onnistuisi, mutta ensimmäisenä iltana, kun oli täysin tyyntä, saatiin jotakin usvan tuntua aikaan. Eniten savua sai syntymään, kun hyvän hiilloksen päälle kasasi tuoretta heinää. Leikekirjasta löytyy kuva, jossa tuore presidentti Heikki Savioja makailee valtaojan penkalla ja pitää kytösavuvalakiaa.

Maraskuussa 1997 toteutettiin metsäretki lion (muistimme) Juha Äikkään kammille Kurikan Viitalankylään. Pienellä porukalla siellä oli jo aikaisemminkin oltu retkellä. Retki oli ikimuistoinen, kun teltan kamiinaa ei saatu vetämään eikä siis lämmintä nukkumapaikkaa koko porukalle ja pakkanenkin yllätteli.

Huhtikuussa järjestettiin yhdessä LC Ilmajoen kanssa Tarja Ylitalon kirkkokonsertti, joka veti väkeä melko mukavasti ja samassa kuussa oltiin Vaasan teatterissa katsomassa Myrskyluodon Maijaa.

Kevätkaudella Tinttitorpalla oli kova säpinä, kun linnunpönttöjen lisäksi tehtiin kaksi leikkimökkiä, joista toinen myytiin vappuhuutokaupassa ja toinen oli vappuarpajaisten pääpalkinto. Tästä alkoi vappuarpajaisten järjestäminen, joka jatkuu edelleen. Arpajaiset ovat huutokaupan ohella vapputapahtuman suuri tulolähde.

Vappuaattona kokeiltiin myös yleisiä Vappukarkeloita Jussin Kestikartanossa. Ajateltiin, että niistä tehdään uusi perinne, joka vetää paljon väkeä, mutta suosio jäi vähäiseksi eikä samanlaista tilaisuutta ole sen jälkeen järjestetty.

1998-1999

Eräs toimintakauden kohokohdista oli Miestenilta seurakunnan leirikeskuksessa Kalajaisissa. Tehtiin kävelylenkki, saunottiin ja sitten keskusteltiin seurakunnan uuden papin, lion Tapio Luoman johdolla. Leijonien miestenilta oli lion Tapion ensimmäinen virkatehtävä Ilmajoella. Porukka oli tyytyväistä ja joku tyytyväisyytensä purki sanoiksi. "Laulamahanki se perkeles oli hyvä se uusi pappi".

Toinen uusi avaus oli uudenvuoden ilotulitus. Useita kertoja oli jo ollut puhetta ilotulituksen organisoinnista ja kuntaakin vähän väliä moitittiin siitä, että se ei ilotulitusta järjestä. Kunnan, pankkien ja eräiden muiden yritysten kanssa sovittiin siitä, että leijonat hoitavat homman, mutta leijona-aatteeseen ei voi kuulua se, että ammutaan vaivalla kerätyt aktiviteettirahat taivaalle. Kun saatiin riittävästi sponsorirahaa ja vähän pantiin itsekin, niin saatiin aikaan komea ilotulitus. Puhujapönttö rakennettiin lumesta ja sieltä kunnanjohtaja piti kuntalaisille uudenvuodenpuheen. Väkeä oli paikalla jonkin laskennan mukaan noin 200 henkeä.

Tuumootalkoot, KOPALES ja vapputapahtuma pidettiin niin kuin aina ennenkin.

Vapputapahtuma sai keväällä 1999uudet puitteet, kun se siirrettiin Nuijamiehen pihasta juuri valmistuneelle torille. Lion Urpo Ämmänkoski teki valtavan työn organisoidessaan ensimmäisen torilla toteutetun vapputapahtuman, jossa nyt oli klubin oman myynnin lisäksi monia ilmajokisia yhdistyksiä ja yrityksiä myymässä tuotteitaan.

Ensimmäisenä klubimme jäsenistä siirtyi ajasta iäisyyteen lion Esko Lintala, joka kuoli äkillisesti 20.01.1999 65 vuoden ikäisenä.

F-piirin pirikokouksessa huhtikuussa 1999 valittiin varapiirikuvernööriksi lion Kalevi Äijö LC Ilmajoki/Ilkasta. Klubi teki markkinointityötä hänen puolestaan ja Kalevi voitti niukasti vastaehdokkaansa Jussi Mähösen.

Kausi alkoi jo elokuussa F-piirin piirihallituksen kokouksella, sillä ensimäinen piirihallituksen kokous on tapana järjestää varapiirikuvernöörin kotipaikkakunnalla

Milleniumvuoden tärkeä aktiviteetti oli uudenvuodenjuhlan järjestäminen kuntalaisille. Järjestettiin komea ilotulitus, tehtiin yli sata jätkänkynttilää, jotka pantiin palamaan kylänraitille ja keskustaan sytytettiin kynttiläpelto, jossa oli satoja kynttilöitä suorissa riveissä. Väkeä oli liikkeellä paljon ja kiitokset olivat ylenpalttisia. Ongelmana oli, että monet luulivat, että kunta oli järjestänyt juhlan. Taaskaan klubi ei oikein osannut itseään mainostaa. Tehtiin homma hyvin ja oltiin tyytyväisiä, mutta olisi se kunniakin saanut tulla sinne, mihin se kuuluu.

Kun Milleniumjuhla oli saatu ohi, oli jo kova kiire valmistella klubin 15-vuotisjuhlaa. Juhla pidettiin EP:n Opistolla 22.01.2000. Juhlapuhujana oli taaskin PCC Esko Töyli. Historiikin esitteli lion Erkki Laitila ja lion Tapio Luoma lauloi.

Lion Kalevi Äijölle luovutettiin juhlassa Lions-järjestön korkea tunnustus merkittävistä ansioista leijonatyön hyväksi eli Melvin Jones-jäsenyys.

Klubi osallistui ensimmäistä kertaa piirin leikekirjakilpailuun ja sai kunniamaininnan.

Tällä kaudella saatiin päätökseen ikuisuusprojekti eli mainostaulu, josta onkin tullut tärkeä aktiviteettirahan keräämisen väline. Aikakirjat kertovat, että ainakin jo syksyllä 1995 on kunnan Viitoitustyöryhmälle jätetty hakemus, jossa toivotaan sen myönteistä kantaa mainostaulun rakentamiseen. Asiasta puhuttiin sitten melkein jokaisessa kuukausikokouksessa monen vuoden ajan ja lopulta "saatihin äntihin" se rakentaminenkin. Ilmajoen kunta, Rengasmesta ja Vierimaa Oy ovat olleet tähä mennessä päämainostajat.

Seppo Kiikerin toimintakaudella oli Lions-piirin 107-F piirikokous Ilmajoella. Kokous järjestettiin yhdessä LC Ilmajoen kanssa. Piirikokouksen järjestelyistä vastaa aina piirikuvernöörin kotipaikkakunta. Tapahtuma onnistui hienosti. Lippukulkue sankarihaudalle oli vaikuttava ja kaikki joutuivat tositoimiin, että kokous saatiin menemään kunnialla läpi. Presidentin lisäksi järjestelyistä vastasivat mm.piirikuvernööri Kalevi Äijö, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Tapio Pihlaja ja klubien veljet ja ladyt. Ladyt saivat kokousvierailta erityiskiitokset maittavasta ruoasta. Erään vanhemman kokousvieraan kultiin sanovan, että kannatti tulla syömään.

Kalevi Äijön piirikuvernööritehtävä sävytti muutenkin kautta, sillä veljet toimivat hänen autonkuljettajinaan, kun hän vieraili kaikissa piirin klubeissa. Kuljetuspäällikkö Yrjö Ylihärsilä soitti varmaankin satoja puheluja kauden aikana, että sai kuljetusorganisaation pelaamaan.

Toimintakaudelta mainittakoon perinteisen toiminnan lisäksi idea vappuheilan valinnasta

vappuhuutokaupan yhteydessä. Miss Vappuheila-kisa on missiilpailu, jossa miespuoliset kansalaiset pukeutuvat misseiksi ja missiä saa etukäteen äänestää valokuvan perusteella ja sitten paikan päällä vapputapahtumassa. Ensimmäisellä kerralla hurttia huumoria vaativaan kisaan lähettivät kilpailijan Ilmajoen Rotary-klubi, LC Ilmajoki, LC Ilmajoki/Ilkka ja Ilmajoen Kisailijoiden jalkapallojaosto. Ensimmäiseksi Ilmajoen vappuheilaksi valittiin Kukku-Miina, ensimmäinen rotarinainen(Erkki.Ervast). Toiseksi perintöprinsessaksi tuli valituksi Ilmajoki/Ilkan edustaja Lyly Odysukka (Erkki Laitila).

Kaudella 2001-2002 klubin peräsimessä oli Aimo Suojanen. Korkeanpaikan leirien kokenut chef de cuisine pani leiriasiat kerralla kuntoon. Saariselälle mentiin herroiksi isolla bussilla,jota ajoi oikein ammattikuljettaja. Tällä reissulla käytiin tutustumassa mm. Tankavaaran kultamuseoon.

Tutut aktiviteetit tehtiin presidentin ammattitaitoisella johdolla . Vapputapahtumassa kerättiin perinteisen huutokauppatavaran lisäksi rahaa itsekunnostetuilla polkupyörillä, leikkimökillä ja muuratulla pihagrillillä . Polkupyörien kunnostaminen vappuhuutokaupassa myytäväksi oli nyt lähtenyt käyntiin. Useana iltana huhtikuun loppupuolella korjausporukka kokoontui Essolla ja teki kaikenlaisista "pyöränpräiskistä" kelpoa myyntitavaraa. Pyöriä oli haalittu oikein lehti-ilmoituksin ja kaikenlaista saatiinkin. Joku toi mahtavan mummopyörän ja joku oli kerännyt markiltaan kaikki vanhat, ruostuneet pyöränrungot ja kippasi ne Esson pihaan, että pääsi romuista eroon. Jos ei olisi itse nähnyt, niin ei uskoisi, millaisista romukasoista leijonat tekivät polkupyöriä, jotka tekivät kauppansa vapunpäivänä. Vappuheilakin valittiin (Jukka Mäkinen).

Kauden 2002-2003 uusi presidentti Erkki Haapala esikuntineen järjesti vaihtokokouksen OP:n Alajokisaunalla ja siitä lähdettiin uuteen vireään kauteen.

Erkki järjesti hallituksensa suunnittelukokouksen jokilautalla ollen itse ruorissa kapteenina. Retkellä koesaunottiin lautan sauna ja valokuvaajana toiminut Jukka Mäkinen otti paljon nakukuvia, joita sitten myöhemmin käytti klubin poikakalenterissa, jota hän ylläpiti Ilkkalaisessa. Helvetin komeita karjuja… ja osa isojakin ainakin keskivartalon kohdalta. Kansipoikana ja saunamajurina hallitusta palveli sihteeri Pekka Saranpää.

Historioitsijasta tuntuu, että kaikki on jo keksitty eikä tiedä, mitä kirjoittaisi. Kausi oli työntäyteinen, sillä aktiivinen presidentti järjesti vipinää jokaiselle veljelle. Perinteiset aktiviteetit ja tapahtumat suoritettiin tunnollisesti. Talous alkoi olla vakaalla pohjalla ja vappuheilakin tuli valituksi.

2003-2004

Nurttilan Timon presidenttikausi 2003-2004 alkoi vaihtokokouksessa,jonka hän järjesti

perheensä kanssa kodissaan Ilmajoen entisessä pappilassa, tosi hienossa ympäristössä

ja toimintakauden ensimmäisen Ilkkalaisen kannessa oli seuraava runo:

Syksyn tuuli tuivertaa,

niin raikkaaksi jo ilmakin saa.

Luonto kauniiks` värjää maan.

Myös siitä nyt mä nauttii saan.

On mieli niin kirkas ja lämmin.

Ehkä kohti marjametsää tästä rämmin.(liekö Timon itsensä tekemä)

Toimintakausi hoidettiin jo tutuksi käyneellä tavalla. Polkupyöriä taisi olla huutokaupassa ennätysmäärä.

Klubin taloudellinen asema oli ennen näkemättömän vankka kauden päättyessä. Rahaa kuitenkin jaettiin stipendeinä vain minimimäärä, kun päätettiin, että seuraavalla kaudella 20-vuotisjuhlan yhteydessä sitten jaetaan vähän ronskimmin.

Kauden aikana toteutettiin vierailu Jalasjärven kuululle viinanpolttimolle ja sahtitehtaalle.

2004-2005

Kari Yli-Ojanperä sai elokuun vaihtokokouksessa Timolta presidentinkäälyt kaulaansa toimintamme juhlavuodeksi. Kaksikymmenvuotiset perinteet näkyvät varmasti hänenkin kaudellaan. Kun tätä historiikkia kirjoitetaan, on presidentti ja 20-vuotisjuhlatoimikunta istunut lukuisia kertoja pohtimassa juhlaa ja sen yksityiskohtia.

20-vuotisjuhlan ohjelma alkaa olla koossa ja järjestelyt loppusuoralla. Kuoro kuulemma harjoittelee salaa, pöytäjärjestystä on hiottu, kutsut on lähetetty ja narikanhoitaja on määrätty. Ehkäpä tämä historiikkikin valmistuu, vaikka tiukille aikataulu (taas) menee.

Klubilla on ollut vuodesta 1992 alkaen perinteinen tapa viettää yhdessä myöhäissyksyn perjantai-iltaa LC Ilmajoen Kalliosalon majalla, nyt jo tuosta vuodesta lähtien 12 kertaa peräjälkeen. Symbioosi on sellainen, että LC Ilmajoki/Ilkan seppeletoimikunta tekee havuseppeleet molempia klubeja varten Lions-viikon sankarihautakäyntiä varten ja vastapalveluksena LC Ilmajoki antaa majansa Ilkka-klubin käyttöön tätä kokoontumista varten.

Ilta on saanut nimen Tuumootalkoot. Se on ollut eräänlainen klubin kritiikkipalaveri ja vastaisen toiminnan suunnittelutilaisuus. On saunottu ,syöty ja juotu virvokkeita ja toiminnan ruotimisessa on käytetty joskus kovaakin kieltä ,mutta kuitenkin vakaassa leijonahengessä. Mäkisen Jukka on monena vuonna tuonut paikalle karaokevehkeet ja raikuva laulu on kaikunut Kalliosalon kankaalle pimeään syksyiseen yöhön ja joskus aamuun asti.

Kalliosalon majalla on hyvä sauna ja sen pesuhuoneessa on "tappajasuihku", josta ilman asiantuntemusta ja pitkällistä perehtymistä saa vain kylmää tai kalttaavan kuumaa vettä. Kun veljet neljättä tai viidettä kertaa ovat olleet saunassa käymässä, on jonkun raittiimmasta ilmasta pitävän veljen joskus ollut pakko tuulettaa pukuhuone, kun tupakansavu on käynyt niin paksuksi, ettei enää löydä omia vaatteitaan.

Monet aktiviteetti-ideat ovat syntyneet Tuumootalkoissa myöhään illalla.

LC Ilmajoki/Ilkkaa perustettaessa 1984 esitti charterpresidentti Tapio Pihlaja ajatuksen, että nyt perustetulla klubilla tulee olla oma erityinen tiedotuslehti, jossa klubin ja yleensä leijonajärjestön asiat tulevat keskitetysti ja selvästi jokaisen klubiveljen tietoon. Lehden nimeksi tuli Ilkkalainen klubin nimen mukaan ja lehden julkaisusta huolehti tiedotustoimikunta johtajanaan tiedotussihteeri.

Lehti on ilmestynyt kahdenkymmenen toimintavuoden aikana säännöllisesti jokaiseen

klubikokoukseen yhteensä 182 kertaa,eli n.5850 kpl!

Lehden ulkoasu ja sisältö ovat pysyneet vuosien mittaan hyvinkin vakiintuneina. Kannen väri on vain vaihdellut vuosittain tiedotussihteerin tai presidentin maun mukaan.

Sisältönä on Leijonamarssi, kokouksen esityslista, edellisen kokouksen pöytäkirja, kuukausittainen toimintasuunnitelma, klubivirkailijaluettelo,läsnäolotilasto, toimintakertomukset, toimikuntien raportit, presidentin ja toimikuntien tiedotteet, piirikuvernöörin ja liiton kirjeet, kilpailukutsut , jutut kuvineen jne. Jotkut tiedotussihteerit ovat lisänneet oman mausteensa lehden ulkoasuun. Jollakin kaudella on ollut mietelauseita, joskus klubiveljien poikakalenteri, joskus kauniita naisia ja olipa joskus hyviä vitsejäkin.

Ilkkalaisen juhlanumeron 183 ilmestyessä 20.1.2005 voimme olla ylpeitä klubilehdestämme ja pitkäjänteisestä työstämme leijona-aatteen puolesta.

Sairon Jaakon presidenttikaudella heräsi ajatus tempauksesta nopankyläläisen "erakon" Martti Kaunismäen asunto-olojen parantamiseksi.

Martti asui Nopankylän sivualueella metsässä hyvin alkeellisissa olosuhteissa ja kaiken lisäksi hän oli luonteeltaan ja tavoiltaan erikoinen mies, joka ei päästänyt alueelleen ja mökkiinsä kuin harvan ja valitun.

Otettuamme yhteyttä kuntaan järjestyi kunnostettavaksemme vanha työmaaparakki.

HS-talolla Valtiontien varressa olevassa hallissa 20.-21.12.86 veljet kunnostivat parakin perinpohjin Aimo Suojasen johdolla. Parakki maalattiin sisällä vaaleaksi ja päältä punaiseksi ja lämmityslaitteeksi hommasimme hyvän kamiinan.

Keväällä parakki siirrettiin Martin asuntorötiskön viereen ja viimeisteltiin isännän läsnäollessa asumiskuntoon. Taisi Martti tarjota meille pystyttäjille kahvitkin.

Viikkojen ja kuukausien myötä kantautui tieto, ettei Martti ollutkaan muuttanut asumaan uuteen , puhtaaseen ja lämpimään asuntoon,vaan asusteli sinnikkäästi vanhassa haisevassa mökissään. Martti piti parakkia vain varastonaan ja taisivat kissat ja koirakin sitä käyttää.

Meille leijonaveljille jäi kaikesta huolimatta tempauksesta mukavat yhteiset muistot siitä, että saimme tehdä konkreettisesti jotakin käsillämme lähimmäisemme auttamiseksi.

Joitakin vuosia sitten Martti Kaunismäen maallinen taival päättyi traagisesti ja tapausta ei ole saatu tähän päivään mennessä selvitetyksi, mutta kunnostamamme parakki taitaa seistä siellä metsässä vielä kertomassa omaa historiaansa ohikulkijoille.

KOPALES tulee sanoista KOrkeanPAikan LEiri Saariselkä. Termin taisi lanseerata Tapani Kuusisto joskus 90-luvun puolivälin jälkeen, kun oli leiriä järjestämässä.

Kaudella 1986-87 heräsi liikuntaa harrastavien veljien keskudessa ajatus hiihto- ja laskettelumatkasta Lapin hangille ja rinteille. Ojalan Tapanin myötävaikutuksella kohteeksi valittiin Saariselkä ja majoituspaikaksi OP:n Lomarati, mahtava kelorakennus keskeisellä paikalla kasvavassa lomakylässä.

Ensimmäinen retki ajoittui uudenvuoden ja paukkupakkasten aikaan. Hissit suljettiin pakkasen takia, mutta laskettelu hoidettiin siitä huolimatta. Miehet vietiin Kaunispään huipulle maantien kautta henkilöautolla ja alastulon jälkeen auto oli jälleen odottamassa uutta nousua.

Sittemmin ajankohdaksi on vakiintunut loppiaisen jälkeinen pidennetty viikonloppu (to-su). Majoituksesta on huolehtinut Ojalan Tapani(´loorat on valmiina miehiä odottamassa´), ruokahuollosta keittiömestarina on vastannut Suojasen Aimo (´mä oon jo kinkut paistanu´) ja kuljetuspäällikkönä on ollut Kiikerin Seppo(´mä ajan,kun kerran tähän istahdin´). Matkalle on lähtenyt vakiintunut 10-15 veljen porukka.

Viikonlopun aikana ruoka on aina valmistettu itse viimeisen päälle. Lauantaina on perinteen mukainen juhlallinen veljesillallinen, jolloin lauletaan, pidetään puheita ja syödään pitkän kaavan mukaan.

Märkäpää(tiskausvuorossa olevat) on joutunut aterioitten jälkeen lujille. Vanha legenda kertoo, että veljet olivat alussa vähän tottumattomia nauttimaan viiniä ruoan kanssa ja sitä tahtoi runsaanlaisesti jäädä laseihin. (Joku tollo oli kuulemma joskus pyytäny "maituaki"). Tiskivuorolaiset nuukina miehinä tyhjensivät lasit ennen tiskiin laittoa ja joskus on kuulemma tiskaajia jouduttu vaihtamaankin kesken urakan, kun alkoi tulla niin paljon "kruusia".

Veljellisen hauskanpidon ja liikunnan lisäksi joka kerta on ollut korkeatasoisia luentoja ja tutustumiskäyntejä. On käyty Inarissa saamelaiskeskuksessa Siidassa, Saamelaiskäräjillä, kirkoissa ja Tankavaaran kultamuseossa ja kajauteltu kuorona tavaramerkiksi tullutta laulua Sontakuorman päällä.

Kauden 2004-05 KOPALES on viidestoista retki Saariselälle. Nyt on kyllä ruvennut kuulumaan pikku hiljaa ääniä, että eiköhän jätetä sukset kotiin! Veljet taitavat jo vanheta?

Heti klubimme perustamisvuonna päätettiin ruveta pelaamaan lentopalloa, kun innokkaita alan harrastajia joukossa oli. Meillä oli aluksi lauantai-iltaisin salivuoro yläasteen salissa ja monet ladytkin kävivät mukana pelaamassa. Sittemmin pelattiin lukiolla ja seurakuntakeskuksen salissa Haukka-Metallin salivuorolla.

Klubin joukkueen huippuhetket olivat 1986,jolloin saatiin lohkon mestaruus ja 1987,jolloin päästiin 3.alueen mestariksi.

Etelä-Pohjanmaan opiston hienossa liikuntasalissa on pelattu innokkaasti lähes kymmenen vuotta sunnuntai-iltaisin klo 18-20.Salivuoromaksun olemme kuitanneet keväisin stipendillä Opiston toiminnan hyväksi.

Olemme vuosittain ottaneet osaa piirin lentopalloturnaukseen pelaamalla sinnikkäästi pari kolme ottelua ilman mainittavaa menestystä, mutta hyvä mieli ja jonkinlaisen pelikunnon ylläpitäminen ja osanotto on nykyään meille tärkeintä. Tämänhetkistä porukan tasoa kuvaa toive: Kun voitettaisiin vielä edes yksi erä piirin lentopallokisoissa.

Yhdestä lentopalloreissusta on pakina historiikin liitteenä.

Leijonien harrastuksiin kuuluvat monenlaiset urheilutoiminnot, mm. ammunta.

Klubimme ensimmäinen presidentti Tapio Pihlaja innosti itsensä lisäksi ammuntaa harrastaneet veljet Martti Mannersuon, Esko Aho-Mantilan ja Juha Äikkään Liiton SM-ruutiasekisoihin Valkeakoskelle 31.8.1985. Ratkiriemukkaan matkan tuloksena saimme joukkuemestaruuksia kaksi. Isopistoolissa saatiin 1.sija ja pienoispistoolissa 2.sija. Rinta kaarella ampujat tulivat silloin kotiin!

Ilma-asekisoissa on käyty mm. Porissa ja viimeksi 2002 Orimattilassa olympia-ampuja Paavo Palokankaan maisemissa Pihlajan Tapion johdolla.

Ensimmäinen vapputapahtuma on pidetty keväällä 1987 ja siitä lähtien se on kasvanut ja kasvanut. Vappuna 2004 oli tori täynnä väkeä ja myyjiäkin vaikka kuinka monta.

Huutokaupan meklarina on toiminut lähes joka kerta Tapani Ojala. Hänen pettämätön tyylinsä on oleellinen osa koko tapahtumaa. Joka kerta Tapani on pukeutunut jonkin teeman mukaisesti ja nyt väki jo ennen vappua arvailee, millaisissa vetimissä mahtaa meklari tulla paikalle.

Aluksi huutokauppa toteutettiin siten, että kukin veljistä toi kotoaan jotakin huutokauppatavaraa. Ladyt hoitivat oheismyynnin ja keräsivät siten varoja omia aktiviteettejaan varten. Myytiin simaa, kahvia, munkkeja ja makkaroita. Paikkana oli Nuijamiehen pihamaa.

Vapun kelit ovat arvaamattomat. Hyvällä ilmalla väkeä oli paljon ja huonolla vähemmän, mutta joka vuosi tapahtuma sinnikkäästi järjestettiin. Historioitsija muistaa yhden vapun joskus 90-luvun alkupuolella. Kello oli 11 ja huutokaupan piti käynnistyä tunnin kuluttua. Nuijamiehen pihassa oli Kari Yli-Ojanperän isot viljakärryt eikä niillä vielä ollut mitään myytävää. Satoi vettä ja kaksi märkää leijonaa (historioitsija ja Seppo Kiikeri) värjöttelivät kärryn suojassa. Mutta ihme tapahtui. Sade taukosi ja samalla alkoi veljiä vyöryä paikalle huutokauppatavaroineen. Huutokauppa alkoi, väkeä ja myytävää oli ja makkara teki hyvin koleassa säässä kauppansa. Mutta pupuja oli vatsanpohjassa tuntia ennen tilaisuuden alkua.

Vähitellen tapahtuma laajeni. Hankittiin paikalle torvisoittoa tai muuta musiikkia. Oheismyynti laajeni. Myytiin ilmapalloja, järjestettiin lapsille ongintaa ja väkimäärä tuntui vuosi vuodelta lisääntyvän.

Arvonta keksittiin 90-luvun loppupuolella. Hankittiin hyvät palkinnot ja arpajaiset laajenivat. Pääpalkintona oli useita vuosia leikkimökki, jotka aluksi tehtiin talkoilla. Toisena palkintona oli veli Matti Matalamäen muuraama pihagrilli. Muina palkintoina oli tavallisesti linnunpönttöjä, kun Tinttitorpalla niitä kerran urakoitiin.

Seuraava kehitysaskel saavutettiin, kun Ilmajoen tori vuosituhannen vaihteessa valmistui ja tapahtuma siirrettiin sinne. Veli Urpo Ämmänkoski näki valtavan vaivan ja organisoi ensimmäisen torilla pidetyn tapahtuman. Nyt mukana oli myös muita aatteellisia yhteisöjä ja yrityksiäkin myymässä tavaraa, mutta huutokauppa oli ja on tapahtuman "pihvi". Arpajaiset muutettiin niin, että arpoja myydään vain tapahtuman aikana, mutta ei se yhtään ole tuottoa alentanut. Pääpalkintoa vaihdettiin, kun Kyrönjoki saatiin uuteen kukoistukseen vedenpinnan noston ansiosta. Nyt palkintona oli hieno puuvene.

Ja taas syntyi uusi vetonaula. Perustettiin Vappuheilakisa. Juhlaväki on ollut haltioissaan, kun neljä karvaista miestä naisten hepeneisiin pukeutuneena keekoilee lavalla.

Tällä hetkellä on menossa polkupyöräbuumi. Veljet kunnostavat huhtikuun lopun talkoissa lahjoituksena saatuja vanhoja polkupyöriä ja ne tuntuvat menevän kuin kuumille kiville.

Toimintakaudella 1985-1986 käynnistyi varainhankintakeinona automainosten ynti. Veljet lupautuivat pitämään kuukauden kerrallaan mainosajan autotarraa autonsa takalasilla. Luultavasti aktiviteetin käytännön puolesta vastasi Heikki Lahti-Röyskö, jolla oli mainosten valmistamiseen tarvittava välineistö

Autotarrat tekivät hyvin kauppansa muutaman vuoden ajan. Kun lama iski Suomeen 90-luvun alussa, alkoi mainostajien mielenkiinto asiaa kohtaan hiipua ja vuonna 1993 autotarrojen myynti loppui.

Se oli alkuvaiheen toiminnassa tärkeä varainhankintakeino. Mainostarran sai ostaa 500 markan hinnalla kuukaudessa ja siihen päälle tuli tietenkin kustannus tarran valmistamisesta. Kun ajatellaan, että vuodessa myytiin 9 tarraa, kertyi siitä hyviin tarkoituksiin jaettavaa rahaa 4500markkaa, joka siihen aikaan oli paljon.

LC Ilmajoki/Ilkan oma kummiklubi on Ilmaen "vanha klubi" eli LC Ilmajoki. Hyvin se ja erityisesti oppaiksi määrätyt Jaakko Koivisto ja Jaakko Saarimäki ovat tehtävänsä hoitaneet. Saarimäki ei vieläkään uskalla päästää nuoria miehiä yksin korkean paikan leirille Saariselälle, vaan haluaa itse joka reissulla olla valvomassa, ettei mitään lipsahduksia leijonapolulta pääse tapahtumaan.

Kauden 1991-1992 merkkitapahtuma oli LC Kurikka/Paitapiiskan perustaminen. Kurikassa oli syntynyt samanlainen tilanne kuin Ilmajoella aikaisemmin. LC Kurikka alkoi olla ylimiehitetty ja syntyi tarve perustaa toinenkin klubi paikkakunnalle. Syntyi Kurikka/Paitapiiska ja klubimme toimi ja toimii sen kummiklubina. Perustamistoimista ja uuden klubin käyntiin ajosta vastasi merkittävimmin veli Tapio Pihlaja, joka samana vuonna palkittiin näistä ja monista aikaisemmista lionsansioista Melvin Jones-jäsenyydellä.

Samaan aikaan, vuosina 1991 ja 1992, syntyi ystävyysklubisuhde virolaisen LC Kuressaaren kanssa veli Tapani Kuusiston suhteiden ansiosta. Veli Tapani oli työssään perehtynyt Viroon ja Saarenmaahan ja hänestä oli tullut suuri Viron ystävä

Yhteistyö alkoi siten, että Ilmajoella kerättiin käytettyjä konttorikoneita, käytettyjä kodinkoneita ja muuta tavaraa, joka vietiin Saarenmaalle, jossa Kuressaaren klubi keräsi aktiviteettirahaa niitä myymällä. Virallinen ystävyysklubisuhde solmittiin Saarenmaalla syksyllä 1991 ja keväällä 1992 kuressaarelaiset puolestaan tulivat vastavierailulle Suomeen. Vieraat asuivat ilmajokisten leijonaperheiden luona ja tästä syntyi tähän päivään saakka jatkuneita ystävyyssuhteita.

Puolin ja toisin on vierailtu toistensa charterjuhlissa. Historioitsija muistaa omalta vierailultaan, että LC Kuressaarella oli siihen aikaan tapana valita vuoden leijona, joka sai haltuunsa kiertopalkintona noin puolen litran vetoisen kauniin tuopin tai haarikan. Tunnustuksen saaja osti sen täyteen konjakkia ja sitten tuoppi kiersi juhlaväen keskuudessa. Kun se tyhjeni, niin joku kävi sen taas täyttämässä. Mekin Esko Aho-Mantilan kanssa sen täytimme ja ihmettelimme ääneen, että ei tulisi suomalaisessa ravintolassa kysymykseenkään, että marssii baaritiskille ja pyytää mukin täyteen konjakkia. Tyynesti tarjoilija vaan kaatoi koko konjakkipullollisen mukiin.

Ilmajokisia riistamiehiä oli myös villisikajahdissa Saarenmaalla. Huolehtivalla kummilla Jaakko Saarimäellä taitaa vieläkin riippua metsästysmuisto(pienen villisianporsaan nahka) takkansa yläpuolella.

Kalevi Äijön piirikuvernöörikaudella alkoi itää ajatus naisklubin perustamisesta myös Ilmajoelle. Naisklubeja oli syntynyt jo melkoisesti. LC Ilmajoki/Viljat perustettiin 08.03.2003 ja charterpäivää vietettiin 12.09.2003. Klubimme toimii Viljojen kummiklubina. Erityisen suuren työn Ilmajoki/Viljat-klubin perustamisen ja toiminnan matkaan saattamisen eteen ovat tehneet PDG Kalevi Äijö ja lion Kaarina Äijö. Ilmajoki/Viljat on tuonut ilmajokiseen lionsilmapiiriin naisnäkökulman ja uusia tuoreita aktiviteetteja.

Kotisivulle

Klubikokous

Jäsenistö

Virkailijat

Toimintasuunnitelma

Aktiviteetit

Lions-toiminta

Ajankohtaista