KLUBIN HISTORIIKKI
LC Savitaipale
Klubimme historia
Miten kaikki alkoi
Ajatus Lions-klubin tai jonkun vastaavan perustamisesta oli ollut ilmassa paikkakunnalla jo 60-luvun alusta, mutta vasta 1966-vuoden lopulla 10.12 pidettiin perustava kokous Savitaipaleen Osuuskassan kokoushuoneessa. siellä olivat läsnä kummeina lions-veljet Jussi Haataja ja Topi Laaksonen LC Pieksämäeltä.
Perustamiskokouksessa valittiin klubin ensimmäinen hallitus; presidenttinä Iivari Vahvanen, 1 varapresidenttinä Jorma Hongisto, 2 varapresidenttinä Erkki Heinilä, sihteerinä Jaakko Lehtola, tiedotussihteerinä Hugo Savolainen, rahastonhoitajana Tapani Kämäri, klubimestarina Esko Kantonen ja seremoniamestarina Heikki Häkkinen. Edellisten veljien lisäksi klubiin liittyivät myös Arvi Hallavainio, Tauno Huovio, Eero Junni, Veikko Kontio, Jouko Perttilä, Arvo Pohjalainen, Lauri Räty, Mauri Valtamo ja Mauri Vuorenmaa. LC Savitaipaleen perustamisjuhla eli Charter Night pidettiin 15.4.1967 ravintola Kahdessa Rakuunassa Lappeenrannassa. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan piirikuvernööri Olli Wartiainen, klubin kummit Pieksämäeltä, naapuriklubien edustajat sekä leijonaveljet ladyineen. Juhlan monipuoliseen ohjelmaan kuului mm. lion-kvartetin laulu veli Hugo Savolaisen johdolla ja veli Veikko Kontion puhe naisille.
Perustamisasiakirjan, jonka 17 jäsentä olivat allekirjoittaneet ja joka edelleen pidetään kehystettynä kokoushuoneen seinälle ripustettuna esillä, luovutti piirikuvernööri klubin presidentille, joka vastauspuheessaan sanoi uskovansa, että klubin perustaminen paikkakunnalle osoittautuu oikeaksi teoksi ja että työ sen piirissä tulee olemaan epäitsekästä ja palvelevaa kuten lion-aate edellyttää.
Kohokohtia ja tapahtumia matkan varrelta
Klubin 5-vuotisjuhlaa oli yhdistetty pikkujouluun, joka vietettiin 21.12.1971 ravintola Tuohitorvessa yhdessä ladyjen kanssa. Ilta kului "työn merkeissä", koska ensimmäisiin jouluihin kuului joulutervehdyksenä avustuksena jaettavien pakettien valmistaminen. Tämän kauniin tavan, jonka rahallinen arvo on n. 21 000 mk, säilyttäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista ja se päättyi vuoteen 1976.
Yhteistilaisuutena vietettiin myös 10-vuotisjuhlaa pikkujoulun yhteydessä 10.12.1976 Tuohitorvessa. Juhlaa kunnioitti läsnäolollaan niin piiri- kuin varapiirikuvernööri ladyineen sekä veli kummi Jussi Haataja sekä useat naapuriklubien edustajat. Juhlan hilpeää tunnelmaa kuvaa otetoimintakertomuksesta 1976–1977: "veli Niilo saarnasi Veli Veikko esitti katsauksen, veli Matti haasteli ladyille ja Taalikaiset lauloivat ja soittivat, Tiernapojat esiintyivät kokoonpanossa: kuningas veli Matti, murjaanien kuningas veli Heikki, knihti veli Raimo, mänkki veli Tauno ja tukena veli Sulevi".
Klubin 15-vuotisjuhlaa ei eri syistä katsottu aiheelliseksi viettää.
Klubin 20-vuotisjuhlallisuudet aloitettiin 21.3.1987 Ravintola Sahramissa klo 15.00 stipendien jaolla. Tervehdyssanoissaan klubin presidentti Seppo Asikainen totesi LC Savitaipaleen olevan yksi kunnan toimivimmista yhdistyksistä, jossa myös ladyt ovat olleet aktiivisesti mukana. Veli presidentti nosti uudeksi toimintaideaksi oman paikkakunnan kehittämisen, mistä odotetaan tuloksia seuraavaan vuosijuhlaan mennessä. Stipendien yhteissumma oli 15 000 mk. Stipendit saivat sotainvalidit ja sotaveteraanit, 4H-yhdistys käytettäväsi erikoisesti nuorten yritteliäisyyden innostamiseen, kirkonkylän ala-aste leirikoulutoiminnan tehostamiseen, Savitaipaleen samoilijat, Taalikaisen perhe tunnustuksen ansiokkaasta musiikkitoiminnasta, Pertti Jurvanen kotiseututyöstä, Ilkka Leinonen kannustuksena kirjallisen toiminnan jatkamiseen ja Ritva Nikkilälle tunnustuksena savutuksistaan vammaisurheilun alalla. Suomenniemen alueelta saivat stipendit Suomenniemen Nuorisoseura lapsiteatterin tukemista varten, Orvokki Ramsi tunnustukseksi pitkäaikaisesta ja tuloksellisesta toiminnasta kansan- ja pelimannimusiikin parissa ja Luotolahden tupakuoro kuoroharrastuksestaan. Illan 20-vuotisjuhlassa, samassa paikassa sanoi piirikuvernööri Erkki Hietamäki onnittelupuheenvuorossaan: "perinteisesti suomalainen lionspalvelutyö on kohdistunut pääasiassa klubin oman paikkakunnan erilaisiin kohteisiin.
Viime vuosina on avustuskohteita otettu myös kehitysmaista - eräänä esimerkkinä kummilapsiaktiviteetti Sri Lankassa. kotipaikkakunnan palvelu- ja varainhankinta-aktiviteetit ovat yleensä kohdentuneet nuorisoon, vanhuksiin ja vammaisiin. Nämä kohteet ovat varmaankin edelleenkin tärkeitä ja lähellä leijonien ja ladyjen sydäntä". (Menu oli seuraava: Anjovisparfee, rosepippuripihvi, kahvi, kivennäisvesi/punaviini yht. 120mk.) Illan tervehdyssanat lausui lohkon puheenjohtaja, veli Veikko Myllys, yksinlaulua esitti lady Maire Taalikainen Lady Sinikka Hillon säestyksellä, musiikkiliikuntaa esitti jazzryhmä Elsi Hirvonen ja ansiokkaan historiikin esitti veli Jorma Hongisto. 20-vuotisjuhlan merkeissä hankittiin klubille oma lippu. se naulattiin ja vihittiin käyttöönsä seurakuntatalolla 13.2.1987 veljien ja ladyjen läsnä ollessa. Lipun on suunnitellut kotiteollisuusneuvos Laura Korpikaivo-Tamminen ja lipun vihki kirkkoherra, veli Paavo Hillo. Naulauksen aloitti vanhin perustajaveli Jorma Hongisto.
Klubin 25-vuotisjuhlaa vietettiin 15.2.1992 samoin ravintola Sahramissa. Suomi 75-juhlavuoteen liittyen oli Savitaipaleen ja Suomenniemen nuorille alle 20-vuotiaille järjestetty kilpailu, jonka teemana oli "kotiseutuni - osa itsenäistä Suomea". Aihetta oli lupa käsitellä kirjoituksin, maalauksin, valokuvin, taidetekstiilein, keramiikkatöin sekä videotuotoksin. palkintona jaettiin yhteensä 20 000 markkaa. Pääpalkinnon voitti lukiolainen Sami Brandt videofilmillään. Iltajuhlassa Ravintola Sahramissa toimi presidentti Veikko Myllys, piirin ja liiton tervehdyksen toi piirikuvernööri Pauli Pajari. liikunnan ilosta huolehti lopuksi orkesteri Väliaikainen. (Menu: Savulohimousse, poronfileetä riistakastikkeessa, salaattia ja persiljaperunaa).
Veljesjoukko Klubin 17 perustajajäsenestä on aktiivisesti mukana vielä kolme, Jorma Hongisto, Heikki Häkkinen ja Eero Junni. Perustajajäsen, veli Tauno Huovion pyydettyä eroa vuoden 1993 syksyllä kutsui klubi hänet ensimmäiseksi ja toistaiseksi ainoaksi kunniajäsenekseen... Vuosina 1969–1981 on klubin jäsenistöön kuulunut veljiä myös Lemiltä, kaikkiaan 12. Heidän siirtymistään uuteen klubiinsa keväästä 1981 alkaen on pidetty "hyvänä aktiivisuutta osoittavana tapahtumana". Klubissa on ollut innokkaita suomenniemeläisveljiä samoin vuodesta 1969 alkaen ja edelleen on. heidän panoksensa yhteisissä aktiviteeteissä ym. on aina ollut näkyvä.
Klubin jäsenmäärä on viime vuosina pysytellyt 40 veljen tuntumassa. Veljet ovat yleensä viihtyneet klubissa. Tavallisimmat eron syyt ovat olleet paikkakunnalta poismuutto tai huonon omatunto jatkuvista poissaolosta työesteiden vuoksi. Kaikkiaan klubiin on kuulunut vv. 1966–1997 varrella 99 eri veljeä. Seuraava klubiimme tuleva veli saa näin varmasti osakseen erikoishuomion. Veljesjoukko on lions-järjestön periaatteiden mukaan aina edustanut paikkakunnan eri ammattialojen toimivimpia jäseniä. Jotain klubin veljeshengestä kertonee sekin, että jäsenistöön on kuulunut ja kuuluu myös toisen polven leijonia, nimittäin veli Veikko Kontion poika Olli-Pekka jatkoi isänsä perinteitä joitakin vuosia sitten. Veli Toivo Inkisen Risto-poika kuuluu edelleen joukkoomme. Eikä veli Eero Junni ole antanut tästä joukosta huonoa kuvaa suositellessaan tätä vävylleen Seppo Inkilälle.
Veljesjoukko on aina kunnioituksella katsonut vanhimpaansa, Jorma Hongiston: Siksi presidentti veli Lauri Martinilla oli kunniatehtävä aloittaa jokunen vuosi sitten oma toimikautensa kutsumalla veljet 15.8.1993 laulamaan (yhdessä mieskuoron kanssa) ja nostamaan lippua Nestori-veljellemme 80-vuotisjuhlapäivän aamuna. Ladyt - ne tarmokkaat, toimivat naiset Ladyjen osana miesten klubissa ei ole ollut sivusta katsojan ja hyväksyjän rooli. Alusta alkaen on Savitaipaleellakin lady-toiminta ollut itsenäisenä toimintayksikkönä selvää. Heitä on myös tarvittu monissa eri tempauksissa, joita veljesjoukko luottavasti on lupautunut järjestämään. Alkuvuosina joulupakettien valmistus olisi varmaan jäänyt vain puheiden asteelle kuten viime vuosina järjestetyt sotainvalidien ja heidän omaistensa joulujuhlat seurakuntatalolla ilman ladyjen tarmokasta ja palvelualtista toimintaa. Tunnustuksena tästä työstä he saivat ansaitut, omat rintamerkkinsä 15.5.1989 presidentti, veli Seppo Penttisen aloitteesta. Eri myyjäisiä osallistumalla ja toritapahtumissa kahvia myyden ovat ladyt keränneet varoja toimintaansa. Miehistä poiketen he ovat suunnanneet avustuksensa pääosan maan rajojen ulkopuolelle. Eri kansainvälisistä projekteista voi tässä mainita Viron keilan SOS-lapsikylän avustamisen. Vuosien 1990–1996 aikana vietiin läpi pitkäjännitteinen kummilapsiprojekti. Lady Eeva Penttisen aloitteesta ja johdolla otettiin koululainen Eric Dhamika Sri Lankasta kummipojaksi, vuonna 1986. Tavoitteeksi asetettiin pojan koulunkäynnin saattaminen loppuun. Vuoden 1992 alussa tavoite saavutettiinkin. Pojan vanhemmat ilmoittivat lady Eeva Penttiselle, että Eric oli selviytynyt koulustaan ja mennyt armeijaan. Kirjeenvaihto ja kuvat viestittävät köyhän perheen ilosta voida kustantaa lapselleen peruskoulun käynti, joka ilman apua olisi ollut mahdotonta. Ladyt ovat muistaneet kummipoikaa paitsi sovituin, vuotuisin koulutusmaksuin myös kouluvaattein. Lisäksi poika sai lahjana rannekellon ja polkupyörän.
Ladyjen seura on ollut itsestään selvää myös erilaisille kulttuuri- ja virkistysmatkoilla. Siitä klubin pöytäkirjat kuin historiikit antavat yhteneväisen todistuksen. veli Jorma toteaa 20-vuotishistoriikissaan "ladyjen mukanaolo vastaavilla matkoilla on aina ollut mielialaa kohottavaa ja samalla kulttuuripitoista". (Ei siis kurinpidollista - kuten tämän historiikin laatija ensin luki.) varojen hankinta - välttämätön paha. Pienellä maaseutupaikkakunnalla on aina ollut vaikeuksia keksiä sopivla tapoja kerätä varoja eri avustuskohteisiin. Näin on ollut klubinkin toiminnassa. Ei siis ihme, että hyvän keinon löytyessä se palvelee vuodesta toiseen. Ensimmäinen ja samalla edelleen toimiva varojen hankintatapa on klubilla jäänlähtöveikkaus. "Milloin jäät lähtevät Kaijanlahdesta?" kysyttiin kevättalvella 1968 ensi kerran. keväällä 1971 siirryttiin Pappilanlahden puolelle ja arvauksen kohteeksi tuli tynnyrin putoaminen. tämä "sampo jauhaa" edelleen rahaa koululaisstipendeihin, tällä hetkellä noin 3500–4000 markan verran vuodessa. Vaikka veikkaaminen ja ehkä listan esittäminen alkaa joillekin olla jo välttämätön paha, ei kuolimon jää jatkossakaan selvenne ilman tynnyriä, eiväthän veljet Reijo Kainusalmi ja Veikko Peiponen, uskollisimmat "Kuolimon Nököttäjät" tuijottajat voisi kuvitellakaan kevätjään tarkkailua ilman heille määrättyä ajanvietettä. vaikeuksia ilmenisi varmasti myös veli Heikki Häkkisellä, joka on ollut tuloksellisin veikkausten kauppamies jo kymmeniä vuosia.
Klubilla oli myös mahdollisuus vuosina 1970-1987 tyydyttää niin savitaipalelaisten kuin suomenniemeläisten uteliaisuutta ja ruokkia ehkä kateuttakin toimittamalla verokalenteria. Tämä aktiviteetti oli vuosikausia veli Niilo Vänskän sydämenasia. Näillä varoilla klubi voi vuosikausia suoriutua palvelutehtävistään tyydyttävällä tavalla. Savitaipaleen - Suomenniemen palvelu- puhelinluettelo, joka julkaistiin ensi kerran 1984, veli Lauri Martinin toimiessa puuhamiehenä, ehti toiseen painokseen ennen uusien valtion määräysten voimaantuloa, joten sekin projekti loppui tosin tuotettuaan rahaa ja palvelualan paikkakuntaa vielä pitkään jälkikäteenkin. Verokalentereiden toimittamisen päätyttyä verokalenteritoimikunnan nimi muutettiin 14.10.1988 ideapankkitoimikunnaksi. Tämä toimikunta kehitteli veli Tauno Huovion johdolla pylväsmainosaktiviteetin. Yrityksille ja järjestöille on myyty mainostilaa Savitaipaleella ja Suomenniemellä oleviin pylväskehikoihin. Veljet ovat talkootöinä huolehtineet niin mainosten liimauksesta kuin paikalleen asennuksesta. Nyt suurin osa klubin vuotuisista avustuksiin käytettävistä varoista saadaan tämän aktiviteetin n. 15 000 markan puhtaasta tuotosta.
Klubi on viime vuosina voinut kartoittaa varojaan hankkimalla mainoksia Savitaipaleen kesälehteen. Tämän aktiviteetin isänä ja toimeenpanijana on ollut veli Timo Karine. Tämän lehden tuotto on ollut huomattavasti enemmän kuin "rikka rokassa". Näiden rinnalla varoja on hankittu vuosien myötä mm. arvauskilpailulla vuoden ensimmäisen savitaipalelaislapsen syntymästä (1968), puolukanpoimimisaktiviteeteilla, metsämarsseilla, huutokauppojen järjestämisellä torilla, härän lihan myynnillä (maatalousnäyttely -67) ym. palveluaktiviteetit. Ei mitään niin hyvää toimintaa, mihin Savitaipaleen leijonat eivät olisi osallistuneet, voisi sanoa menneitä vuosikymmeniä tarkasteltaessa. Vanhin palveluaktiviteetti, on vanhusten kirkkokyyditys, joka sai alkunsa veli Mauri Valtamon aloitteesta v. 1967. Tällöin veljet kuljettivat vanhainkodin asukkaita autollaan varsinkin kiirastorstai-illan ehtoolliskirkkoon. Aktiviteetti jatkui yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Sotainvalidien kyyditykset ovat vuosien myötä muuttuneet heidän syyskeräykseensä osallistumiseen ja nyt myös joulujuhlien järjestämiseen heille ja leskille. Leijonien palvelupäivänä on sotainvalideihin kohdistettu myös henkilökohtaista auttamista. Heitä on tuettu myös "Sirpale peruskalliosta" -keräyksen suorittamisessa.
Kirjoja on kerätty niin Kyyhkylään kuin Vanhusten palvelutalolle, osallistuttu ja joskus järjestettykin kirkonkylän tienvarsien siivoustalkoot, on maalattu niin pienempää kuin suurempaa taloa (vanhusten palvelutalo v. 1982 ja 1984), luovutettu verta, pilkottu vanhuksille puita jne. Kuntalaisia on valistettu diabetes-taudin hoidossa, huumeiden käytön vaaroista on puhuttu eri projektein nuorille ja koululaisille, osallistuttu pitäjän 35-vuotiskirkkokonsertin järjestämiseen sekä järjestetty 4.9.1994 "Aseet vaikenivat", sodan päättymisen 50-vuotisjuhla.
Erityisen maininnan ansaitsee Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlakilpailu, "Kotiseutuni osa itsenäistä Suomea", mikä saavutti laajaa huomiota ja sai piirin vuosikokouksessa piirikuvernöörin tunnuspalkinnon koko piirin parhaimpana tapana nostaa itsenäisyyden vuosijuhla esiin.
Parin viime vuoden tärkeä ja näyttävä tapahtuma oli klubin ideoima ja kustantamakin 7.7 kilometrin pituisen keisarinpolun luovuttaminen Savitaipaleen sivistyslautakunnalle. Veljet Lauri Martin ja Veikko Myllys saavat tästä aktiviteetista suuret sulat hattuunsa. Meneillään olevan 30-vuotisjuhlavuoden mielenkiintoisin Savidean isänä on mainittava veli Seppo Inkilä tukenaan veljet Harri Kaskenpää ja Martti Valtonen. Kilpailussa etsittiin ideoita, jolla pitäjää voitaisiin kehittää.
Valtakunnalliset keräykset Klubi on ottanut nurkumatta osaa niihin keräyksiin, joita liitto on jäsenilleen vuosikymmenien mittaan markkinoinut ja suoriutunut tavoitteistaan kunnialla. "Punainen sulka" -keräys suoritettiin vuosina 1971–1972 ja 1983–1984. Tällä keräyksellä hankittiin varoja syövän tutkimukseen ja syöpäpotilaiden hoitoon. Keräyksen saama hyvä valtakunnallinen tulos ja myötämielisyys asialle herättivät henkiin vielä kolmannen sulka-90-keräyksen. Klubi sai kokoon viimeisessä keräyksessä 37 000 markkaa ylittäen silloin reilusti tavoitteensa. Kiitos siitä lankeaa palkitulle sulkakeräyspäällikölle veli Heikki Häkkiselle. "Punainen sydän" -keräys vietiin myös kunnialla läpi vv. 1975–1976. Kuten nimikin kertoo, niin silloin oltiin liikkeellä sydäntautien estämiseksi.
Klubi on viime vuosina evästänyt piirin ja valtakunnan kokouksiin lähteviä kokousedustajia olemaan varovaisia uusien valtakunnallisten keräysten hyväksymisessä "yhteiseksi taakaksi". "On ilo antaa" Eri tavalla hankitut klubin varat on ilolla jaettu erilaisiin lähinnä paikallisiin ja osittain kotimaisiin kohteisiin. vain poikkeustapauksissa on avustuksia annettu muualle. Klubin vanhin ja edelleen käytössä oleva avustustapa on joulupaketit ja erilaiset joulunajan muistamiset. Paketista siirryttiin lahjakortteihin ja sitten seurakunnan työntekijöiden kautta annettaviin lahjakortteihin heidän parhaaksi katsomiinsa kohteeseen. Vanhukset, sotainvalidit, suurperheet ja viime vuosina työttömät ovat näin saaneet klubin kädenojennuksen keskitalven juhlaansa. Jäänlähtöveikkauksen tuotto on vuodesta 1968 saakka jaettu aina samaan tarkoitukseen, koululaisstipendeiksi.
Muita avustuksia jaettaessa on pyritty siihen, että aloite tapahtuisi veljien aloitteesta eikä ulkopuolisten hakemuksista. Takavuosien tavasta tukea kuntien eri hoitokoteja tavaralahjoituksin (televisiot ja videot, kuntopyörät vanhainkoteihin ja terveyskeskuksiin) pyrittiin eräässä vaiheessa luopumaan, koska niiden tukeminen katsottiin yhteiskunnan asiaksi. Lamavuosina tämä näkökohta on siirtynyt taka-alalle.
Avustettavia paikallisia yhdistyksiä ovat vuosien mittaan olleet Savitaipaleen ja Suomenniemen sotainvalidit, Savitaipaleen seudun invalidit, Kehitysvammaisten tuki, Etelä-karjalan munuaistautiyhdistys, Savitaipaleen Urheilijat, Savitaipaleen Samoilijat, Savitaipaleen Musiikinystävät, Savitaipaleen mieslaulajat, Lemin Laulumiehet, Partakosken Shakkikerho, Luotolahden tupakuoro, Kulmapysäkin tukiyhdistys, Savitaipaleen 4H-yhdistys, Suomenniemen nuorisoseura jne. Myös monet yksityiset henkilöt ovat vuosikymmenien saatossa saaneet avustusta mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Klubi on avustanut mm. erään nuoren kouluruokailua, maksanut vähävaraisten nuorten leiririppikoulumaksuja, urheilijoiden ulkomaanmatkoja, valmentautumista kilpailuihin (vammaisten olympialaiset), nuorisovaihtomatkailua, ulkomaan työharjoittelumaksuja, tutustumismatkoja nuorille Latvian Kolkaan jne...
Kansainvälisiä kohteita on avustettu vähäisemmin, mutta lahjoituksia löytyy Etiopian hätää kärsiville, Islannin tulivuorenpurkauksen uhreille, Meksikon maanjäristyksen uhreille, Armenia-keräykseen, Koivisto-Primorskin avustusoperaatioon, Latvian Kolkan avustamiseen, Unkarilaisen mieskuoron (Nagymaros) matka-avustukseen.
Ladyt ovat lahjoittaneet rahasumman myös virolaistytön käsiproteesiin. Liiton esittämät kansainväliset avustuskohteet eivät klubissa ole olleet suosiossa. Toki on maksettu mitä on vaadittu vuosittain LCIF-keräykseen. Samoin on huolehdittu Eguador-projektin ym. maksuista. Kuluneen 30 vuoden aikana on klubi jakanut eri tavoilla hankkimiaan varoja avustuksiin ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin karkeasti arvioiden n. 300 000 markkaa.
Erilaisiin valtakunnallisiin keräyksiin on täällä kerätty ja tilitetty eteenpäin lähes 100 000 markan verran. Kokoukset, yhteydet piiriin, naapuriklubeihin ja palkitsemiset Kokouspaikka on vuosien myötä siirtynyt Savikukon "sumpusta" ravintola Sahramiin, mutta vuosia sitten hyväksi havaittu ohjelma on pysynyt samana.
Kokousesitelmät ovat olleet mielenkiintoisia, eikä niitä ole pidetty turhan säännöllisesti (ja kiltisti). Klubi on taas kuunnellut ns. "vakavat sanat", joissa viime vuosina on usein palattu aina tärkeään aiheeseen, parisuhteen vaalimiseen. Toki muutkin ikääntyvien miesten ihmissuhteet on otettu keskustelun aiheeksi.
Joka vuosi on klubi voinut iloita sekä piirikuvernöörin että lohkon puheenjohtajien vierailuista. Klubin kokouksissa ovat kunniapaikalla olleet oma standaari ja muitten eri klubeilta saatuja pöytäviirejä. Standaareja on luovutettu veljille merkkipäivien yhteydessä sekä piirikuvernööreille, kun he ovat vierailleet klubikokouksissa. Veljiä on palkittu Chevron merkein, kun he ovat aktiivisesti toimineet klubissa 25, 20, 15 tai 10 vuotta. Viimeksi on 25-vuotismerkillä muistettu veli Veikko Myllystä. Yhteydet naapuriklubeihin ovat viime vuosina jääneet satunaisiin veljien vierailuihin virallisiin klubikokouksiin ja säännöllisiin osallistumisiin naapuriklubien merkkipäiviin klubin hallituksen toimesta.
Näkyykö lions-toiminta Savitaipaleella?
Lions-järjestön tunnuslauseena on "Me palvelemme". Sen lisäksi kansainvälinen ja varsinkin kotimainen teema on omalta osaltaan antamassa suuntaviivoja vuosittain työn painopisteiden asettamiseen. Jokainen teema ei klubissa ole varmasti vuosien myötä tullut huomioitua, mutta ne ovat varmasti aina olleet tarpeen. Viime vuosina varsinkin teema "Yhdessä nuorten kanssa" herätti osallistumaan huumevalistukseen. Kahden viime vuoden teema "Yhdessä perheen kanssa" on presidenttien toimesta noussut näkyvästi esille.
Lions-toiminta ei sittenkään ole harjoittamassa perheiden yhteenkuuluvuutta, vaan edistämässä. Sitä on opeteltu yhteisissä illoissa ja yhteisillä retkillä ladyjen ja koko perheidenkin voimalla. Veli Väinö Illukan presidenttikautena istutettiin rauhanpuu 24.10.1981 seurakuntatalon ja kirkon väliin. Silloisen kansainvälisen japanilaisen presidentin toimesta oli vuoden yleismaailmalliseksi teemaksi nostettu sanat "Ihmisillä rauha". Nyt tuo hopeakuusi kertoo olemassaolollaan ja kasvullaan meille täällä Savitaipaleella, miten kasvua tapahtuu siellä, missä juuret ovat tukevasti oman kotiseudun ja isänmaan mullassa ja miten kasvun suunta on sekä ylöspäin että sivuille, ylöspäin parempaan huomiseen ja sivulle lähemmäs toisia ihmisiä. Näin ihmiskunnalla on tulevaisuus ja toivo rauhastakin. Tässä työssä klubi näkyy ja vaikutta siinä määrin kuin sen jäsenet sitä haluavat.