|
Arvoisa lion piirikuvernööri ja muut arvovieraat Lähes 2000 vuotta sitten ohjasi omaa yhteisöään henkilö, jonka kirjeet vieläkin vaikuttavat laajasti kaikkiin yhteiskuntiin, joiden arvopohja perustuu kristinuskoon ja sen pohjalta luotuihin käsityksiin hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tämä henkilö tuli legendaksi mm. siitä syystä, että maailman tavallisin liikkumistapa, apostolin kyyti, sai nimensä hänen matkustamisestaan. Kaikkihan me toki muistamme apostoli Paavalin, mutta mitä tekemistä sillä on LC Espoo-Aurorat lionsklubin kanssa. Ainakin se, että tämä klubi perustettiin vasta 1994, eikä esimerkiksi 1954. Vähän Aasian seurakunnat nimittäin kysyivät kirjeessä Paavalilta, miten suhtautua naisiin seurakunnissa. He kun aktiivisinä kristittyinä halusivat todella toimintaan mukaan. Paavali vastasi tekstillä, josta sittemmin tuli lentävä lause: "Vaimo vaietkoon seurakunnassa, Mulier taceat in ecclesia". Tätä lausetta käytetään edelleenkin argumenttina kirkon naispappeusriidoissa. Tosissaan tämän lauseen näyttävät ottaneen myös lionsklubit. Kansainvälisen järjestön sääntöjä yritettiin muuttaa vuosikausia, siten että naisten jäsenyys lionsklubeissa tulisi mahdolliseksi. Lopulta tuo muutos onnistui 1987 Taipein kansainvälisessä vuosikokouksessa Tosin suomalaiset miehet urheasti äänestivät tuossakin kokouksessa muutosta vastaan. Kun tuo sääntömuutos lopulta saatiin syntymään, syntyi ensimmäinen naisten lionsklubi Suomeen jo vuotta myöhemmin, kun LC Helsinki/Viapori perustettiin 27.10.1988. Kun LC Espoo-Aurorat perustettiin 1994, maassa oli jo 20 naisten lionsklubia. Tänä vuonna klubeja on jo lähes 60. Naisia on tullut järjestöömme myös perustettujen yhtenäisklubien ja sääntöjään muuttaneiden ennakkoluulottomien vanhojen miesklubien kautta kautta. Tämä tapa ei kuitenkaan ole niin suosittu kuin toimiminen mies- tai naisklubeissa. Yhtenäisklubeja on Suomessa nyt nelisenkymmentä. Arvoisat Aurorat Klubin vuonna 1994 koonneena ja perustaneena piirikuvernöörinä ehdotin myös klubille nimeä Espoo/Aurorat. Aurorat siksi, että se on kuuluisimman espoolaisen vapaaehtoista sosiaalityötä tehneen naisen, Eva Aurora Karamzinin nimi. Aurora on myös mytologian aamuruskon jumalatar ja nimi siltä osin hyvin kuvaa uusia tuulia ja toimintatarmoa, joita naiset vanhaan ukkojoukkoon tullessaan tuovat. 1808 Porissa syntyneen Aurora Karamzinin kerrotaan olleen häikäisevän kaunis. Jo 1820 hän pääsi Pietariin keisarinnan hovineidiksi. Hän nai kolme toinen toistaan rikkaampaa miestä, mutta jokainen avioliitto päättyi muutamassa vuodessa aviomiehen kuolemaan. Aurora palasi Suomeen ja eleli sitten kuolemaansa 1902 saakka talvisin Hakasalmen huvilassaan Helsingissä ja kesäisin Kartanossaan Espoon Träskändassa, nykyisessä Aurora-kodissa. Aurora Karamzin yritti ponnekkaasti korjata Paavalin kirjeen jälkiä ja parantaa naisen asemaa. Mentyään ensimmäisen kerran naimisiin hän lahjoitti 80 000 ruplaa "varattomien tyttöjen myötäjäisrahastoksi". Myöhemmin tukea sai mm. "Helsingin rouvasväen yhdistys" Tunnetuin Aurora Karamzinin sosiaalityö oli diakonissalaitoksen perustaminen. Aurora antoi perustamiseen 125 000 silloista markkaa ja tuki kuukausittain laitosta 445 markalla kuolemaansa saakka. Ei hän miehiäkään ihan unohtanut. "Töölön halpahintainen kansankeittola" tarjosi edullisia aterioita sekä miehille että naisille ja sen lisäksi aterioija sai osallistua hartaushetkiin, ompeluseuraan tai pyhäkouluun. LC Espoo/Aurorat-klubin nimellä on siis hyvämaineinen ja vaativa perusta. Lionsklubina LC Espoo Aurorat tekee juuri samaa työtä kuin Aurora Karamzin. Auttaa, tukee ja palvelee lähimmäisiä kotimaassa ja maailmassa. Se on lionsklubin tarkoitus. Suomen lionsklubit avustavat rahallisesti ja palvelullaan yhteiskuntaa 25 miljoonan markan arvosta vuodessa. Olemme maanlaajuisissa Punainen Sulka- ja muissa kampanjoissa keränneet ja luovuttaneet nykyrahassa 120 miljoonaa markkaa oman yhteiskuntamme ongelmien ratkaisemiseen ja lähimmäistemme auttamiseen. Vuosittain näemme uskomattomia leijonien "yksilösuorituksia", joista jotkut yltävät miljoonamittoihin. Mitä yhteyttä tuolla on LC Espoo/Aurorat-klubin 5-vuotisjuhlaan. Kaikki. Miksi juuri Sinä ollet lionsklubin jäsen? Siksi, että jäseneksi tullessasi odotit saavasi jotakin. Et odottanut rahaa, koska tiedät, että klubin jäsenyys merkitsee rahanmenoa, ei tuloa. Mutta odotit saavasi elämäsi rakennusaineita, hyvän ja kehittävän ystäväpiirin, uusia opittavia asioita, palkitsevia elämänkokemuksia ja myös kehittymistä klubin ja Lions-järjestön eri tehtävissä. Sinulla oli varmasti mielessäsi ajatus tehdä oma leijonatekosi! Lionsklubin ystäväpiirissä opitaan ja rakennetaan omaa ja kanssaihmisten elämää. Kun Aurorat klubia perustettiin 18.4.1994, 5 vuotta ja 21 päivää sitten olin lionsjärjestön ehkä eniten juoksemista vaativassa tehtävässä, piirikuvernöörinä. Niinpä mm. tämän klubin kokoamisyrityksissä ja jäsenten etsimisessä kului niin aikaa, että muut vuoden tapahtumat menivät paljolti ohi silmien ja korvien. Mutta muistatteko itse, mitä muuta 1994 tapahtui kuin LC Espoo/Aurorat klubin perustaminen? Sattui sitä vuonna 1994 muutakin. Esimerkiksi:
Tuon jälkeen on Aurorat klubissakin tapahtunut paljon. Tapahtumia, kommelluksia, ihmisiä, sattumia, paikkoja, auringonpaistetta, sadetta, naurua, joskus kyyneleitä, hikeä, ponnistusta, yhteisiä ystävyyden ja onnistumisen tunteita, jotka ovat tallentuneet klubilaisten yhteiseksi muistiksi. On opittu ja kehitytty. Lions-klubin tavan palvella voisi kiteyttää lauseeseen: "Kun teemme emme tee vakavissaan, mutta teemme tosissaan. Kun teemme, emme ota kevyesti, mutta otamme rennosti". Oppimisen elämyksiä klubilaisille ovat tarjoavat nyt myös Lions-järjestön yhteinen kampanja - Pohjolan Punainen Sulka. Vuodet 1999 ja 2000 ovatkin valtakunnallisesti merkittävät Suomen lionstoiminnassa. Tänä vuonna toteutamme Pohjolan Punainen Sulka keräyksen. Vuonna 2000 jaamme Punaisen Sulan keräystuloksen (tavoitteellisesti 35 milj. mk) suomalaisen lionismin 50-vuotisjuhlassa Tampereella toukokuussa 2000. Keväällä 2000 julkaistaan myös Suomen Lions-toiminnan historia. Pohjolan Punainen Sulka on Suomen Lionsklubien 50 vuotisen historian mittavin kampanja. Kampanjatunnuksessamme yhdistämme kolme hyvää asiaa: ikivanhan hyväntekeväisyyssymbolin, punaisen sulan, Lions-järjestön palvelutunnuksen ja pohjoismaiden kansallisvärit osoituksena yli rajojen ulottuvasta yhteistyöstä tavoitteena vanhempiemme ja isovanhempiem me elämänlaadun parantaminen. Emme ole yksin. Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa kampanjaan osallistuu 2400 lionsklubia ja 70 000 lionia. Perheenjäsenineen kampanjatyötä tekee yli 150 000 ihmistä. Pohjoismaissa sulkatunnus yhdistää 25 000 000 ihmistä hyvän asian puolesta. Näytämme myös järjestömme kansainvälisen luonteen. Klubissa ja sen aktiviteeteissa me opimme. Punaiseen sulkaan liittyi Helsingin yliopiston Studia Generalia luentosarja, jonka aiheena oli ikääntyminen, vanhuus ja elämänikäinen oppiminen. Oppiminen ja ihmisen aivot tunnustetaan tänä päivänä kansakunnan suurimmaksi rikkaudeksi samoin kuin se, että ihminen oppii koko elämänsä ajan, syntymästä kuolemaan. Kansantaloustieteilijät haluaisivat mitata opetuksen ja oppimisen arvon, mutta eivät ainakaan vielä tiedä keinoja sen laskemiseen. Me leijonat olemme sulkakampanjassa oppineet, että ikääntyminen ei ole sairaus. Suurin osa ikääntyneistä elää elämäänsä itsenäisesti tarvitsematta yhteiskunnan palveluja. Yli 75-vuotiaista ainoastaan 1/3 tarvitsee yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja terveyspalveluja. Ikäihminen ei ole taloudellinen rasite. Joidenkin selvitysten mukaan 3/4 sukupolvien rahavirroista kulkee isovanhemmilta lapsille ja lapsenlapsille sekä vanhemmilta lapsille. Ikäihminen ei myöskään ole höperö. Yhä useampi on aktiivinen osallistuja. Oppiminen ei ole iästä kiinni. Kolmannen iän yliopistot todistavat tämän. Uusi teknologia mahdollistaa opiskelun myös kotona. Ikääntyvä väestö on tulevaisuuden todellinen voimavara. Käydessämme luovuttamassa punaisen sulan tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelle, hän lausui käsityksenään lions-työstä näin: "Vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen työ on demokraattisen yhteiskunnan kulmakiviä. Tämän päivän yhteiskunnassa julkiset varat eivät mitenkään riitä kaiken puutteen poistamiseen ja kaikkien ongelmien ratkaisemiseen. Lions-klubien vapaaehtoista työtä tarvitaan ja uskon, että suomalaiset antavat mittavan tuen ikäihmisten ja sotiemme veteraanien tukemiseen." "Jos kansalaisyhteiskunta ja lions-järjestön kaltaisten vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen työ toimisivat koko maailmassa, ei Kosovon tyyppisiä katastrofeja syntyisi eikä keräyksiä tällaisiin onnettomiin olosuhteisiin tarvittaisi. Vapaan kansalaistoiminnan juurruttaminen entisiin sosialistimaihin on parasta kehitysapua. Maailmassa ei voida enää sallia kokonaisten kansanryhmien karkottamista ja tuhoamista". Presidentti tilitti tuntojaan käynnissä olevasta käsittämättömästä tapahtumaketjusta, jossa ihmisten kodit , miljardiomaisuus hävitetään, vanhukset ja lapset ajetaan metsiin ja pitkälle pakomatkalle savisiin ahtaisiin leireihin, naisia raiskataan, näistä ihmisistä kertovat dokumentit hävitetään ja nuoret miehet ammutaan ja muu maailma kerää ja lähettää rahaa näiden ihmisten auttamiseen. Erinomaista, presidentti totesi, kun kerroimme lionsklubien lahjoittaneen miljoonan Kosovon sodan uhreille. Imagomme kannalta on tärkeää, että suuri yleisö tietää lionsklubien reagoivan ja merkittävällä tavalla. Imagon rakentamista on myös Pohjolan Punaisessa Sulassa keräämämme näkyvyys. Se nostaa järjestömme vetovoimaa ja tekee meistä tulevaisuudessa halutun yhteistyökumppanin. Hyvät kuulijat! Vaikka edessämme on vuosi täyttä toimintaa ja juhlaa on syytä katsoa jo vuoden 2000 yli. Mitä odotamme tulevaisuudelta? Mitä haluamme? Mikä on lionsklubien ja lionsjärjestön rooli ja merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa. Asialla on paljon ulottuvuuksia, mutta nostaisin esiin kaksi ajankohtaista asiaa: Ensinnäkin: miten lionismi vetää puoleensa yksilöityvässä ja oman edun tavoitteluun pyrkivässä yhteiskunnassa eläviä ihmisiä, jotka eivät hae identiteettiään yhteisöistä. Olemme hakeneet tuohon vastauksia ja asettaneet tavoitteita niin jäsenistömme määrän ja rakenteen, kuin johtajuuden ja koulutuksen, kansainvälisen yhteistyön, kotimaisten tapahtumien, yhteisten aktiviteettien, PR-työn ja imagon rakentamisen, suvaitsevaisuuteen kasvattamisen, huumeiden vastustamisen ja nuorisotyön suhteen. Toiseksi asiaksi nostaisin luottamuksen ja johtajuuden joka on noussut järjestömme teemaksi. Vaikka Aasiassa on nyt laskukausi, sen vahvan talousnousun sanotaan perustuneen luottamukseen. Se lähtee jo Konfutsen hyveopista. Tuollaisessa yhteiskunnassa vallitsee spontaani luottamus. Yritykset luottavat toisiinsa, työnantajat työntekijöihin ja päinvastoin. Tuollaisessa yrityksessä maittaa työnteko ja tuloksia syntyy. Tuon arvomaailman pohjalta on Lions-johtajien kasvettava. Meidän on osattava johtaa asiat, mutta vapaaehtoistyössä vielä tärkeämpää on ihmisten johtaminen. Johtamisessa ei ole kysymys teorioista, vaan voimasta. Henkinen, sosiaalinen ja hengellinen vahvuus sekä persoonallinen lujuus ovat ratkaisevia hyvän johtajan ominaisuuksia. Hyvä johtajuus ei perustu omistajilta tai päättäjiltä saatuun valtuutukseen, vaan todellisen johtajan valtuutus tulee työtovereilta, jotka haluavat saada hänet päällikökseen siksi, että luottavat häneen. Johtajan 12 tärkeintä sanaa ovat: "Myönnän olleeni väärässä. Mitä mieltä olet. Hyvä suoritus. Ole hyvä. Kiitos. Me. Käskeminen, kritiikki ja rankaisu eivät kuulu vapaaehtoistyöhön. Yhteisiä ponnistuksia tarvitaan, mutta niiden käynnistäminen vaatii tahtotilan luomisen. Se syntyy järkevästä argumentoinnista, riittävästä tuesta ja palkitsemisesta. Luottamus syntyy vain siitä, että olemme luottamuksen arvoisia. Tarvitsemmeko muuta? Vastaan kyllä. Imagomme ja toimintamme on vastattava yhteiskunnan tilaa. Miten saamme nuoret mukaan? Ehkä vastaus on: entistä enemmän Punaisen sulan kaltaisin yhteisin näkyvin teoin ja tuomalla maineikkaat tekomme näyttävästi julkisuuteen. Olkoon punainen sulka tuleva aktiviteettituotemerkkimme niin klubien kuin maanlaajuisissakin kampanjoissa. Kotiseudulla tehty työ on toimintamme tärkein osa. Tänä päivänä näköala ei voi enää päättyä kunnan rajaan. Itsenäisyys ei ole samaa kuin yksinäisyys. Tarvitsemme lisääntyvää suuntautumista ulospäin, kontakteja muihin klubeihin ja leijoniin kotimaassa ja ulkomailla. Tarvitsemme kulttuuri- ja sivistyskuvamme ja kansainvälisen leimamme vahvistamista Hyvät Aurorat - aamuruskon jumalattaret Onnittelut 5-vuotiaalle LC Espoo/Aurorat-klubille. Ennen teitä Suomessa oli klubeja 871, joista yhtä lukuunottamatta jokainen edelleen toimii. Sanotaankin, että vanheneminen ei tulekaan elettyjen vuosien myötä. Vain sitä myötä, kun luopuu ihanteistaan vanhenee. Vuodet jättävät jälkensä ihoon - ihanteista luopuminen sitävastoin sieluun. Nuoruus ei ole elämänvaihe, vaan henkinen asenne. Aurora Karamzinista sanottiin, että hänessä yhdistyivät ylhäinen syntyperä, hyvä koti, loistava kauneus, etevät hengenlahjat, hieno taideaisti, helläsydämisyys ja suuret rikkaudet. Topeliuksen mukaan enkeli kulki hänen jäljessään. Teissä auroroissa on tavalla tai toisella nuo samat ominaisuudet. Kun ne yhdessä yhdistetään lionsklubin voimaksi, tulee myös tuloksia, joista Auroa Karamzinkin olisi ylpeä. |