ARVOISA JUHLAVÄKI

On kunniakasta juhlia ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan espoolaisen naisklubin viittä vuotta.
5 vuotta on tietenkin lyhyt taival tässä 80-vuotisessa kansainvälisessä palvelu- järjestössä, mutta olkoon se tässä tapauksessa teidän onneksenne. Historiikista ei tule kovin pitkää.

Klubimme perustamisesta meidän on kiittäminen silloisia piirin johtohenkilöitä, etunenässä Harri Ala-Kuljua, jotka näkivät arvokkaaksi saada naisleijonia toimintaan mukaan.
Niinpä joukko asiasta kiinnostuneita naisia oli kutsuttu klubin perustamiskokoukseen 18.4.1994 Melaan. Me olimme enemmän tai vähemmän perillä, mitä tämä toiminta tarkkaan ottaen on, mutta hyvän opastuksen ja lämpimän vastaanoton avulla pääsimme kuitenkin hyvinkin alkuun. Meillä oli onni saada opaslioniksi Aulis Eskola ja kummeiksi Espoonlahden klubista Iiro Kanerva ja Jorma Tarvo, jotka olivat kokeneita ja mikä parasta, ajatellen tulevaa toimintaamme, he auttoivat ja antoivat neuvoja, mutta korostivat aina, että te itse mietitte omat toimintatapaanne ja teette siten kuin katsotte parhaaksenne.
Iiro ja Jorma eivät valitettavasti päässeet mukaan tänne juhlaamme, mutta he lähettivät lämpimiä terveisiä ja ovat sydämestään mukana juhlassamme.
Perustamiskokouksessa klubille tuli miettiä myös nimi. Harri lienee asiaa jollakin tavalla etukäteen miettinyt ja ehdotti nimeä Aurorat. Nimi tuntui heti hyvältä eikä sitä juuri sen kummemmin tarvinnut sulatella. Niinpä meistä tuli Auroroita espoolaisen hyväntekijän Aurora Karamzinin mukaan.
Klubin perustamisvaiheessa meitä jäseniä oli 23, mutta hyvin nopeasti jäsenmäärä kasvoi niin, että Charter-juhlan aikoihin lokakuussa 1994 meitä oli jo 31 jäsentä. Klubin jäsenistössä on tämän viiden vuoden aikana tapahtunut paljonkin muutoksia. Lionstoiminnan sisältö ja toimintaan sitoutuminen ei ole välttämättä vastannut niitä odotuksia, joita jäseneksi liittyneillä on ollut. Lisäksi elämäntilanteet usein vuosien varrella muuttuvat siten, ettei toiminta ole mahdollista. Jäsenmäärämme on tällä hetkellä 19, joista 13 on Charter-jäseniä. Meillä on viime aikoina ollut onni saada aktiivisia uusia jäseniä ja edelleen on tiedossa uusia mahdollisia jäseniä, joten me olemme vahvasti mukana lionsjärjestössä.

Klubi otti heti alkuvaiheessa palvelu- ja avustuskohteiksi vanhukset ja kehitysvammaiset. Tässä tarkoituksessa saimme espoolaisesta vanhainkodista Aurora-kodista oman kummiosaston, johon olemme vuosien ajan pitäneet tiivistä yhteyttä. Klubimme nimenkin huomioonottaen kohteemme on oikeaan osunut. Osastolla on sekä vanhuksia että lievästi kehitysvammaisia. Olemme pitäneet osaston kanssa grillijuhlia, käyneet joulun aikoihin laulamassa joululauluja, askaroineet kankaanpainantaa ja lisäksi olemme lahjoittaneet heille television ja puutarha-kalusteet sekä vuosittain antaneet joululahjoja. Olemme myös kutsuneet ja kuljettaneet Aurora-kotilaisia konsertteihimme.
Aktiviteettivaroja olemme alusta lähtien keränneet pääasiassa konserteilla.
Ensimmäisen konserttimme järjestimme Espoon Kultturikeskuksessa 18.3.1995. Konsertin teema oli 60-luvun musiikki. Esiintyjiksi saimme Helsingin Poliisisoittokunnan johtajanaan Petri Juutilainen sekä Iris Raution ja Matti Eskon. Konsertti onnistui sinänsä erittäin hyvin, mutta taloudellinen tuotto ei ollut kaikilta osin tyydyttävä. Yritimme alle yhden vuoden ikäisenä nousta reippaasti jaloillemme, mutta pyllähdimme, kuten useimmat alle 1-vuotiaat.
Seuraavan konsertin järjestimme jo syksyllä 1995 Olarin kirkossa. Tuolloin teemana oli syysajan musiikki ja musiikista vastasi Eva Kasvio säestäjänään Pia Korteala ja Sibelius-Akatemian käyrätorviopiskelija Heikki Pinomaa.
Koska olemme naisklubi halusimme jotain naisille. Niinpä järjestimme keväällä 1996 Olarin koululla Musiikki- ja runoiltapäivän naisille. Meillä oli esiintyjänä vallan mainio nuorista äideistä koostuva Varmat Päivät-yhtye ja kun vielä pastori Anja Porio lausui ihania runoja naisista ja naisille, oli iltapäivän onnistuminen taattu.
Seuraavan konsertin järjestimme syksyllä 1996 ja jälleen Olarin kirkossa, josta tuntuu tulleen meille pidetty vakiopaikka. Tällöin saimme esiintyjiksi gregoriaanista kirkkomusiikkia esittävän Lumen Valo-yhtyeen. Konsertti sai ansaitsemaansa kiitosta.
Koska edellinen musiikki- ja runoiltapäivä onnistui yli odotusten, halusimme jälleen ilahduttaa naisia ja myös miehiä ja järjestimme keväällä 1997 uudelleen musiikki- ja runoiltapäivätapahtuman samoilla esiintyjillä kuin edellisenä vuonna. Laulut ja runot tosin olivat toiset.
Syksyllä 1997 oli jälleen kirkkokonsertin vuoro ja Olarin kirkossa. Esiintyjinä tällä kertaa Savolaisen Osakunnan Laulajat johtajanaan Helge Körvits. Meidän ei tarvinnut pettyä antiin.
Keväällä 1998 oli taas runon ja musiikin vuoro. Olarin koululla meitä viihdytti Suomen Lausujain Liitosta harrastelijalausujat Annikki Yrjänäinen ja Iiro Kajas. Musiikkipuolesta vastasi Sibelius-Akatemiasta laulaja Annamaria Hannonen säestäjänään miehensä Ekku Hannonen. Saimme lähteä tyytyväisinä koteihimme.
Viime itsenäisyyspäivänä järjestimme Olarin kirkossa suomalaisen musiikin konsertin. Esiintyjänä oli sopraano Pia Raanoja säestäjänään Laura Yli-Soini.
Edellä mainittujen varainkeräyskonserttien lisäksi järjestimme toukokuussa 1998 hyväintekeväisyyskonsertin Träskändan puistossa Aurorakodin liepeillä. Musiikista vastasi Puhallinyhtye Serpentti, joka halusi tällä konsertilla tuottaa iloa Aurora-kodin asukkaille ja myös lähialueen asukkaille. Valitettavasti ilma ei tuolloin ollut suotuisa; oli kylmä, mutta onneksi ei satanut, niinkuin jokaisena muuna päivänä sillä viikolla. Konsertti oli kuitenkin lämminhenkinen ja kun vielä tarjosimme lämmintä mehua, oli ilta onnistunut.

Konserttien lisäksi olemme saaneet kartutettua aktiviteettivaroja jäsentemme lahjoituksilla. Jäsenet ovat halunneet tukea toimintaamme antamalla omia kädentöitään myyntiin klubin hyväksi ja lisäksi pari klubilaista on lahjoittanut syntymäpäiväjuhliensa "satoa" klubille. Näistä jäsenten lahjoituksista klubi on kiitollinen. Tämä jos mikään osoittaa sitoutumista toimintaan.
Nuorisotyö on yksi tärkeä osa lionsjärjestön toimintaa. Me olemme olleet mukana nuorisotyössä mm. siten, että nykyisen presidentin ensimmäisellä kaudella loimme suhteet tallinnalaiseen Lasten Turvakoduun. Kodussa on kadulta löydettyjä kodittomia lapsia ja nuoria. Olemme lahjoittaneet heille television entisen särkyneen tilalle, vieneet vaatteita, leluja ja askarteluvälineitä. Tarvetta olisi paljosta muustakin, mutta voimavarat eivät ole antaneet myöden toistaiseksi enempään.
Lisäksi olemme lahjoittaneet espoolaisen painiseuran junioreille ensiaputarvikkeita.
Lions Quest toiminnan näemme myös erittäin tärkeänä. Resurssimme ei toistaiseksi ole riittänyt kuin kahden opettajan koulutuksen kustantamiseen. Toivomme, että jatkossa pääsemme jatkamaan tämän koulutuksen tukemista.
Tämän kauden päätavoitteemme on onnistua mahdollisimman hyvin Punainen Sulka-keräyksessä. Tavoitteeksi asetimme 1000 mk/jäsen ja tässä vaiheessa näyttää siltä, että se on hyvinkin saavutettavissa.

Alussa jo mainitsin, että olemme saaneet hyvän vastaanoton Lions-järjestössä. Mielestäni tätä käsitystä tukee sekin, että jäseniämme on kutsuttu alue- ja piiritason toimintaan mukaan. Mm. Ninni Johanson on alueen Punainen Sulka-vastaava ja allekirjoittaneella oli ilo toimia viime kaudella lohkon puheenjohtajana ja piirihallituksen jäsenenä.
Alue- ja piiritason toiminnan lisäksi tuoreelle klubille on tärkeätä kanssakäyminen muiden klubien ja lionsveljien ja -sisarten kanssa. Vain sitä kautta me voimme ymmärtää toimivamme laajassa hyväntekeväisyysjärjestössä. Meillä on ollut jossain määrin kanssakäymistä muutaman klubin kanssa, mutta johtuukohan siitä, että naisleijonat ovat vielä suhteellisen uusia tässä järjestössä, ettei ole aivan helppoa mennä ns. miesten klubien kokouksiin. Annamme suuresti arvoa sille, että Matinkylän klubi kutsui meidät viime syksynä vierailulle ja näin osoitti, että meidät on hyväksytty. Toisenlainen kokemus on eräästä jo aikuisen miehen ikään ehtineestä klubista, jonka jäsen totesi, ettei nainen saa kantaa lionsmerkkiä. Mitä lie pohjimmaltaan ajatellut naisleijonista.

Niin tai näin. Me olemme joka tapauksessa vuosien saatossa saaneet runsaasti ystäviä ja tukijoita järjestön piiristä. Ja Te olette täällä tänään. Se on meille suuri ilo.
Emme myöskään saa unohtaa kiittää spoussejamme, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja olla mukana touhuissamme. Joskus ehkä vähän hämmästynein katsein, useimmiten täysin rinnoin.

Hyvät Kuulijat

Paljon me olemme tehneet. Paljon me vielä voimme tehdä ja tulemme tekemään. Olemmehan me vasta 5-vuotiaana pääsemässä pikkulapsen kengistä.

Takaisin